𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

²⁵

Heti kun perjantain viimeinen tunti loppui, Julius veti minut pois penkistä, ulos luokasta, ovista ulos ja pyöräkatoksille.

Lähdimme pyöräilemään kohti Juliuksen taloa, kun hän yhtäkkiä jarrutti kaupan edessä.

"Ostetaan jotain."

Lukitsimme pyörämme pyörätelineisiin ja astuimme kaupan sisään. Kiertelimme sitä hetken, kunnes päädyimme ostamaan vähän kaikkea. Limua, sipsiä, karkkia ja donitseja. Sen lisäksi Julius nappasi brain blasterz-purkin, joka oli täynnä kirpeitä karkkeja. Muistan, kun joskus söimme niitä pari purkillista ja kielemme olivat olleet sen jälkeen ihan rikki.

Maksoimme ja jatkoimme matkaamme Juliuksen kotiin.

Asetimme pyörät autotallia vasten ja hyppelimme portaat ylös kuistille. Julius laski kauppakassin maahan siksi ajaksi, kun avasi avaimellaan tyhjän talon oven. Kukaan ei ollut vielä kotona.

Astuimme sisään ja potkaisin kenkäni pois. Kenkämme jäivät lojumaan ympäri eteistä, kun astuimme sisemmälle taloon. Julius vei kassin olohuoneeseen ja istui sohvalle. Astelin olohuoneeseen ja varovasti istuin hänen viereensä samalla, kun hän veti ostoksiamme pois pussista ja asetteli ne pöydälle.

"Mitä tehdään?"

"Pelataanko jotain?"

"Mario kart wii!"

"... vaikka ajattelin jotain muuta, kuten jotain sotapeliä, hyvä on. Sähän se vieras täällä olet."

Hain ohjaimet ja laitoin wiin päälle. Valitsin itselleni Prinsessa Peachin ja Julius nappasi pelihahmokseen Marion.

Valitsin kruunu-tason ja peli alkoi. Julius ei ollut tainnut pelata vähään aikaan, sillä joutui heti pelaajien hännille. Nauroin, kun läpäisin ekan erän, ja tulin ensimmäisenä maaliin.

Pelasimme kaikki muut 3 erää kruunu-tasolta ja onnekseni tulin jokaisella erällä ensimmäiseksi.

"Miten sä olet noin hyvä?" Julius valitti, valuen sohvaa alas surullisena. Hän oli tullut lähes jokaisella erällä viimeiseksi.

Nauroin hänelle pienesti ja ristin jalkani, nojasin pääni käteeni ja katsoin Juliusta hetken. Hän oli valunut maahan asti ja nojasi päätään sohvan istuimelle.

"Me ollaan pelattu tätä peliä kuusivuotiaasta asti. Miten olisi mahdollista, että mä en olisi mahtavan hyvä?" Huomautin. Julius katsoi ylös minuun hymyillen.

"Mä en vain ole pelannut tätä niin pitkään aikaan. Kaikki uudet pelit sai mun huomion kääntymään."

"Mulle, mario kart wiitä ei voita mikään", totesin ja nojasin selkänojaan. Se johtui siitä, että tämä oli kuin meidän pelimme, kuten Rainbow Cafe oli kahvilamme. En juurikaan pelannut mario kart wiitä kenenkään muun kanssa, kuin Juliuksen.

Juliuksen huulilla oli haikea hymy.

"Me ollaan tunnettu jo 14 vuotta", hän mutisi.

"Mhm."

Julius oli sanomassa jotain, mutta sitten napsautti suunsa kiinni.

"Mitä mä saan palkinnoksi?" Kysyin.

"Palkinnoksi?"

"Niin, mä voitin pelin."

"No, voit antaa minulle tehtävän. Tai haasteen."

"Syö kolme brain blasterzia", ehdotin.

Julius murahti ja löi päänsä taakse sohvaan. "Miksiiii?!"

"Se on mun tehtävä sulle."

Vastahakoisesti mies otti purkin ja napsautti kolme kirpeää karkkia kämmenelleen. Sitten hän heitti ne suuhunsa ja hetken päästä pojan naamalla oli nyrpeä ilme. Hän alkoi ilmeillä ja nousi seisomaan.