Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 26

Lauantai 7.11 ja maanantai 9.11

"EEMI MITÄ SINULLE ON TAPAHTUNUT??" äiti huutaa samalla kun avaa oven meille. Naamaani on siis turvonnut, huuleni on haljennut yhdestä kohtaa, naamassanikin on haavoja ja mustelmia. Myös kylkiluuni kohdalla on iso mustelma. 

"Ehkä saatoin joutua tappeluun.."

"MITEN NIIN EHKÄ??" tuo jatkaa.

"No jouduin" sanon ja astun eteiseen samalla kun Ville juoksee äidin luo.

"Herran jumala teidän poikien kanssa... kenen kanssa?" 

"Yhen Ollin. Muuta sun ei tarvikkaa tietää" vastaan heittäen kenkäni maahan ja laittaen takin naulakkoon. Lähden kävelemään kohti olohuonetta, jossa keskustelu jatkuu.

"Miten niin minun ei tarvitse muuta tietää? Olen äitisi!" nainen huutaa. Huokaisen hiljaa heittäen jalkani pöydälle sohvan edessä samalla kun äiti jatkaa marmatustaan. En kuuntele ja asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Kävimme siis eilen ostamassa minulle uuden puhelimen. Sain kuulemma valita ihan minkä tahansa, mutta päädyin vain johonkin uuteen samsungiin, koska puhelimella ei nyt niin ole väliä. Jessekin marmatti minulle miksen ottanut iphonea, mutta en oikein välitä niistä. Paska akku ja niin edelleen. Sitten kävimme myös ostamassa jotain uusia vaatteita ja onnekseni kukaan tuttu ei tullut tällä kertaa vastaan kun olin ihan varma, että heti ensimmäisenä Olli marssii eteeni ja saan taas turpiini. Sillon ainakin olisi tullut sairaalakeissi. 

Lauantai meni vain suurinpiirtein siinä kun kävimme kaupoissa ja syömässä, kunnes tulimme isälle ja menin suoraan sänkyyni makoilemaan, mutta Jesse tuli jotai perseilemään ja se sai minut mukaan. Sitten vain jonkun kahden tunnin nuolemisen jälkeen aloimme nukkumaan ja nyt onkin sitten sunnuntai ja olen äidillä Villen kanssa.  Isä vei Jessen kotiinsa ja toi meidät tänne ja nyt olen tässä tilanteessa. 

"Kuunteletko sinä??" äiti kysyy.

"Mitä?" 

"No niimpä tietenkin.. niin, että oletko ottanut poliiseihin tai kouluun yhteyttä jos se Olli on teidän koulussanne"

"En oo, eikä tarvi"

"Eemi nyt ihan oikeasti!! Et sinä voi jättää tälläistä asiaa vain sivuun ja kuvitella, että kaikki on nyt ok"

"Äiti.. siitä oikeasti tulee vaa enemmän paskaa niskaan kun tätä levitellää. Pliis anna vaa olla" sanon kääntäen katseen naiseen joka näyttää erittäin vihaiselta. 

"Mut-" tuo on sanomassa, mutta keskeytän lauseen.

"Anna olla. Ees tän kerran" rukoilen tuolta nojautuen polviini.

"No hyvä on! Seuraavalla kerralla otan kaikkiin mahdollisiin yhteyttä ja se poika on mennyttä, ok??!"

"Ok, kiitos" kiitän ja äiti katoaa olohuoneesta keittiöön. 

***

Avaan koulumme oven tuntien rakennuksen lämmön kehossani ja se saa minut melkein hymyilemään, mutta pidän perusilmeen kasvoillani. Lähden kävelemään kohti luokkaa missä minulla on ensimmäinen tunti, kunnes huomaan kun kävelen koulun käytäviä niin saan todella monia katseita muilta. Eli tämä tarkoittaa sitä, että he vain katsovat paskottua naamaani tai Olli on kertonut koko koululle, että hakkasi minut. Jes tämä on siis levinnyt kuin joku hiton rutto. Ihan oikeasti. Jotkut tytöt kuiskuttavat toisilleen kun kiidän heidän ohitseen ja pyöräytän silmiäni. Minä ja Jesse olemme varmasti koko koulun silmätikkuja tämä päivä.