Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 33

Maanantai 16.11 ja tiistai 17.11

"Haluuks nähä huomenna?" Jesse kysyy puhelimessa.

"Jos mä ehin.. riippuu kauanko Lean kaa menee" sanon. Olemme jo puhuneet tunnin puhelussa. Emme ole koskaan ennen tehnyt silleen, mutta noh on se kerta ekakin.

"Ooksä maininnu siitä mökkireissusta sun äidille?" Jesse kysyy yhtäkkiä.

"Ainii voi helveti. Meen ny sanoma siitä" sanon ja kuulen Jessen mumisevan jotain.

Hitto. Se mökkireissu. Unohdin jo nyt sen.

"Äiti" sanon ja käännyn ympäri huoneen ovelta kävellen keittiöön, jossa äiti istuu pöydän ääressä.

"Noh"

"Mä oisin menossa ens viikonloppuna Jessen ja sen kavereitte kaa mökille nii voinko mennä?" kysyn ja äiti nostaa katseensa lehdestä minuun hämmentyneenä.

"Kenen mökille?"

"Hugon"

"Kuka on Hugo?"

"Jessen kaveri.. miks kyselet noin paljon?"

"Ketä muita sinne siis tulee?"

"No Jessen kaverit Valtteri, Niklas ja Juho. En tiiä onko sinne kutsuttu muita"

"Missä se mökki on?"

"Salossa"

"Jaajaa no mä voin viedä teidät ettei tarvi alkaa säätämään niitten bussien kanssa ja ei niitä reppuja hirveän kiva ole kantaa ympäri kaupunkia" äiti sanoo ja kurtistan kulmiani.

"Mut eihän meillä edes oo seittemän hengen autoa??" kysyn ihmeissäni.

"Saan juuri perjantaina firman auton lainaan nii se on jopa kymmenen hengen auto" äiti sanoo.

"Okei.. no mää sanon niille et sä voit viedä"

"Joo noni hyvä" äiti sanoo lehtensä takaa ja itse suuntaan viimein huoneeseeni. Vai että firman auto..

**

Heilutan jalkaani hermostuneesti samalla, kun katson puhelintani. Istun puiston penkillä, jossa minun pitäisi nähdä Lea, mutta hän ei ole vielä saapunut paikalle. Toivon, että hän ei edes saavu. En tiedä olenko sittenkään valmis näkemään häntä.

Selaan puhelimellani instagramia ja tykkään kuvista mitä siellä tulee vastaan. Kello on jo vartinyli neljä ja Lea ei ole saapunut puistoon. Ei hän koskaan ole myöhästynyt mistään. Noh mistä minä tiedän mikä häntä pidättelee.

Aikaa taas kuluu ja kello on jo varttiavaille viisi. Olen istunut täällä saatanan puistossa jo neljäkymmentäviisi minuuttia. Kiva. Päätän, että lähden ja näpyttelen puhelimella Jessen numeron painaen soita nappulaa. Pistän luurin korvalleni ja nousen penkistä.

"Moro Eemi" Jesse sanoo.

"Moi. Lea ei koskaan ilmestyny tänne puistoon nii missä meet?" kysyn kävellen kohti puiston porttia.

"Oon Valtterilla taas et tuu vaa tänne. Kerron osotteen. Se on..." Jessen ääni vaimenee, kun otan puhelimen pois korvaltani nähden edessäni Lean.

"Moi Eemi" Lea sanoo hiljaa.

En vastaa mitään vaan katson tyttöä edessäni kulmat kurtussa.

"Mä ajattelin jo, että et oo enää täällä.." Lea sanoo ujosti.

"Mä olin jo lähdössä, mutta voin mä hetkeksi jäähä viel" sanon.

"Okei hyvä. Ekaks mä vaan haluun sanoa anteeks. Oon niin pahoillani siitä kaikesta. Mä vaan olin shokissa tai jossai ku pussasin sua ja et vastannukkaa sillee miten oisin ajatellu et oisit.. sit mä vaa juoksin pois ja Adom näki sen ja lähti mun perää. Se kysy et mikä mul on ja sanoin siitä et pussasin sua mut et vastannu siihe ja en mä tiedä Adom vaa kilahti. En tiiä yhtään miks.. oon vaa nii pahoillani kaikkien meidän puolesta ja haluun et me sovitaan" Lea sanoo.

"Ois kiva jos Adom pyytäis kasvotusten anteeks eikä laittais sua hoitaa tätä paskaa. En mä oo edes sulle tai Jamilalle vihanen, koska ette te tehny mitää väärää vaan Adom teki, mutta se ei edes itse pysty tulla pyytää anteeks ja se on mun mielestä tosi lapsellista. Voit sanoo sille, että ollaan sujut ku se ite tulee hoitaa hommansa" sanon ja Lea tuijottaa minua.

"Mä sanon sille. Lupaan. Ihanaa, että me ollaan sujut" Lea sanoo ja halaa minua. Halaan tyttöä takaisin.

Olemme hetken hiljaa, kunnes avaan suuni.

"Voinko mä kertoo yhen jutun" sanon, kun vielä halaamme.

"Tottakai. Kerro vaa" Lea sanoo.

"Se miks torjuin sun pusun johtuu siitä, koska... mä oon homo.." uskallan sanoa ja Lea päästä irti minusta katsoen naamaani yllättyneenä.

"Oikeasti?"

"Joo" sanon ja Lean kasvoille tulee hellyyttävä hymy.

"Toi on kiva et kerroit ja oon susta tosi ylpee. Mehän ollaan kavereita vaikka mikä ois" Lea sanoo ja halaan tuota uudestaan.

"Kiitos" sanon hymyillen ja päästän irti katsoen tyttöä. "Oliko sille jotai syytä miks tulit niin myöhässä?"

"Mulla oli koe ja siinä meni pidempään mitä ajattelin" Lea naurahtaa ja naurahdan itsekkin.

"Mut sori tosi paljon mun pitää lähtee kotiin vahtii mun pikkuserkkuja ku ne tuli kylään. Nähäänkö joku päivä tällä viikolla vielä? Ois tosi kiva jutella enemmän" Lea kysyy ja nyökkään.

"Joo se käy" sanon hymyillen ja Lea halaa minua vielä pikaisesti ja lähtee sitten.

Ainiin olin puhelussa Jessen kanssa. Katson äkkiä puhelinta ja Jesse oli lopettanut puhelun eikä kuunnelut keskusteluamme. Aika kohteliasta. Soitan pojalle kuitenkin uudestaan.

"Oletan, että Lea ilmestyikin paikalle" Jesse sanoo vastattua puheluun.

"Joo se just tuli ku soitin"

"No? Sovitteko?"

"Kyllähä me. Adom kyl saa tulla ite pyytää nii sit kaikki on ok" sanon ja Jesse naurahtaa.

"Ootko viel tulossa tänne?" poika kysyy samalla, kun taustalla kuuluu jotain huutoa.

"Joo kyl mä aattelin"

"Okei no laitan osotteen viestillä. Nähää kohta" Jesse sanoo.

"Heippa" sanon ja lopetan puhelun. Katson osoitteen laittaen sen mapsiin ja lähden kävelemään kohti asuntoa.

Hetken kävelymatkan jälkeen löydän perille ja soitan summeria. Toivottavasti painoin oikeasta..

Sekunti ja kuuluu ääni tiedoksi, että ovi on auki. Avaan sen ja astelen sisälle lämpimään kerrostaloon. Kävelen hissiin ja painan viidennen kerroksen. Aika luksusta, että täällä on oikein hissi.

Pimpotan ovikelloa ja hetken päästä näen tutun pojan edessäni.

"Moro äijä. Tuu vaa peremmälle" Valtteri sanoo hymyillen ja päästää minut sisälle.

"Asutsä yksin?" kysyn samalla ottaen kenkiäni pois.

"Joo. Muutin tänne Jyväskylästä joskus kaks vuotta sitte" Valtteri sanoo ja käppäilee olohuoneeseen, josta kuuluu puheensorinaa. Otan vielä takkini pois ja kävelen itsekkin olohuoneeseen nähden kaikki istumassa ja katsomassa telkkaria, kunnes kaikki huomaavat minut ja tervehtivät iloisesti. Tervehdin takaisin ja istahdan tyhjälle sohvalle, koska toinen on ihan täynnä.

"No mitäpä se Eemi? Kävitkö hoitamassa muija asiotasi? Kuulosti vakavalta" Niklas kiusoittelee, kunnes naurahtaa.

"Ihan kaveria kävin näkemässä" sanon ja Niklas mumisee jotain.

"Oothan sä kunnossa? Pitäs antaa Salmisellekki joku opetus ihan oikeesti" Juho kysyy.

"Joo ei täs mitää" sanon, kunnes kuulen viestiääneni ja kaivan puhelimeni taskustani nähden, että Lea on laittanut viestiä.

Lea
Kiitti vielä. En tiiä mitä oisin tehny jos et ois antanu anteeks <3

Hymyilen viestille, kunnes tunnen, että joku istahtaa viereeni. Käännän katseeni ja kukapa muukaan siinä on kuin Jesse.

"Terve" tuo sanoo virne kasvoillaan.

"No hei" sanon hymyillen.

_____________________________
MITÄ 10k rikki apua kiitos 😦💞💞