Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 18

Tiistai 3.11

On taas uusi päivä. Tiistai. Se päivä kun isä tulee kotiin. Oikeastaan en malta odottaa millon pääsemme sinne, koska haluan nähdä Jesseä. Meidän katseemme ovat kohdanneet koulussa vain muutamaan otteeseen, hän puhui minulle sen Adom keissin aikana ja laitoin tänä aamuna hänelle osoitteen isälle, mutta muuten emme ole kommunikoineet. Olen kyllä huomannut, että Jesse on ollut iloisempi kavereittensa kanssa kuin ennen. Näen jopa kun hän nauraa tai painii kavereittensa kanssa, mutta heti kun Oona saapuu paikalle joittenkin tyttökavereittensa kanssa niin Jessen kasvoilta katoaa kaikki se ilo ja hän menee vain istumaan johonkin sohvalle pitäen turpansa kiinni. Saisi sekin narttu lähteä helvettiin.

Adomkin on nyt ollut pois koulusta, mutta hän kuitenkin tulee huomenna. On hän viestitellyt meille kertoen, että sai huudot vanhemmiltaan ja viikon arestia. Kuulemma Olli tai hänen kaverinsa ei ole tullut vielä vainoamaan tai mistä sen tietää tulevatko he ollenkaan. Ovat he jotakin huudelleet minulle kun olen kävellyt ohi, mutta ei mitään kamalampaa. Ehkä hieman kuumottaa mitä he suunnittelevat.

Kävelen pakkasessa kohti kotia ja lumi narskuu kenkieni alla. Pääsin juuri koulusta ja Lea ja Jamilah kysyivät minua ulos, mutta sanoin, että menen isälleni. Menen kylläkin ensin äidille ja hän heittää minut ja Villen isälle neljäksi. Tajuan muuten ilmoittaa monelta Jessen pitää olla isällä ja kaivan puhelimeni taskustani.

Minä
Tuu neljäks. Voin ottaa sua siin pihas :))

Hetken kuluttua kuulen viestiääneni ja avaan puhelimeni.

Jesse
Joo. Nähää sit

Kasvoilleni tulee hymy, kunnes tajuan kuinka pelottavalta näytän kun hymyilen yksin puhelimelle. Nostan katseeni ja onnekseni kukaan ei ollut lähistöllä. Laitan puhelimeni takaisin taskuuni ja avaan kotimme ulko-oven. Kuulen heti Villen äänen ja jonkun toisen pikkupojan. Varmaan joku on meillä leikkimässä Villen kanssa. Suljen oven ja potkaisen kengät lattialle ottaen reppuni selästäni ja heitän takin penkille. Otan vielä repun maasta ja kävelen keittiöön jossa näen äidin, villen, jonkun toisen muksun ja äidin.

"No moi Eemi. Miten meni koulussa?" äiti kysyy.

"Ihan hyvin. Ei mitää ihmeellistä tapahtunu" vastaan ja katson Villeä joka heiluttaa minulle kättään.

"Aa joo tässä on Laura ja hänen poikansa mikael. He tulivat tänne leikkimään siihen asti, että lähdemme isällesi" äiti tajuaa esitellä vieraat ja nyökkään.

"Moi" sanon ja Laura tervehtii hymyillen.

"Minkäs ikäinen Eemi on?" Laura kysyy äitiltäni.

"Seitsemäntoista vuotta"

"Niin vanha jo! Eli olitko sinä teiniäiti sillon?" Laura kysyy nauraen.

"Taisin olla. Hups" äiti vastaa ja he alkavat nauramaan yhdessä. Tuijotan vierestä kulmat kurtussa ja mietin, että pääsenkö jo pois. "Mut joo Eemi lähetään puol neljä nii ole sitten valmis" tuo vielä sanoo ja lähden äkkiä omaan huoneeseeni.

Suljen oven perässäni ja heitän repun lattialle. Menen sängylle kaatuen siihen ja huokaisen syvään. Otan puhelimeni käteeni ja avaan näytön katsoen kelloa. Se näyttää vartin yli kaksi. Avaan puhelimeni ja yhdistän sen kaijuttimeen laittaen jonkun random soittolistan pyörimään.