Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 2

Keskiviikko 28.10

Kävelen ulos koulun ovista hengittäen raikasta ulkoilmaa. Koulu viimein loppui ja päästiin tunnilta hieman aikasemmin ja ajateltiin lähteä sinne syömään, mutta tuo kolmikko sanoi käyvänsä vielä vessassa, niin ajattelin sitten tulla ulos odottelemaan. Katselen hieman ympärilleni ja huomataan, että Salmisen jengi on yllätys yllätys taas ovien vieressä ja itse Salminenkin on paikalla.

Miksi tulin aiemmin kuin muut, voi vittu. Kun kävelen hieman kauemmas heistä, tunnen taas kaikki silmäparit minussa ja kuulen Oonan kimisevän äänen. Istahdan yhdelle penkille katsoen puhelintani. Pakkanen on hieman laskenut, mutta ulkona on silti aivan jäätävän kylmä mielestäni. Nostan katsettani puhelimestani ja huomaan kuinka kaikilla on nilkat paljaana ja suurinpiirtein nahkatakki päällä. En tajua miten he eivät ole vielä kuolleet hypotermiaan tai jotain.

Hetken päästä näen kuitenkin, kun Lea astuu ensimmäisenä ulos ovista ja Adom ja Jamilah. He äkkiä vilkaisevat Salmisen jengiläisiä, kunnes kävelevät reippaasti luokseni. Nousen seisomaan katsoen kolmikkoa ja lähdemme kävelemään kohti juna-asemaa jutellen jotain turhia.

*

"Heetkonen miksi me ei mennä Itikseen?" kysyn yhtäkkiä samalla, kun kävelemme portaita alas kohti junaraiteita.

"Ähh ihan paska paikka. Ollaan ihan tarpeeksi sielläki pyöritty" Lea sanoo katsoen samalla ruokapaikkoja, johon voisimme mennä. Pääsemme alas asti ja katson taulua, joka näyttää, että junan pitäisi tulla 4 minuutin päästä. Istahdan penkille odottamaan ja Adom istuu viereeni, kun Jamilah ja Lea seisovat edessämme. He puhuvat keskenään jotain taas, kun minä ja Adom katsomme, puhelimiamme. No voisimme mekin jutella mukavia, mutta katson nyt vain puhelintani. Tuota saakelin kapulaa, joka on liimautunut käteeni.

Hetken kuluttua juna saapuu ja kävelemme sen sisään istuen alas vapaille penkeille. Ei mene kauaa, kun juna lähtee liikkeelle ja nyt ikkunasta viliseekin valkoiset maisemat.

"Nii mihin me ny mennää syömään?" Jamilah kysyy katsoen Leaa.

"Mennää syömää sushia" Lea vastaa samalla, kun tunkee puhelintansa taskuunsa. Vastaamme kaikki myöntevästi.

"Mun pitää käyä ostaa sit röökiä yheltä Miljalta ku päästään perille" Adom sanoo.

"Vitun nikotiiniriippuvainen" naurahdan ja Adom lyö minua olkapäähän nyrkillään.

"Millon sä oot alkanu polttaa?" Jamilah kysyy katsoen Adomia.

"Tuli poltettuu vähä serkun mökillä nii taisin jäädä koukkuun tai jotai" Adom vastaa ja Jamilah pudistaa päätään.

**

Kävelemme viimein kauppakeskukseen ja suuntaamme suoraan ravintolaan, johon ajattelimme mennä. Astumme sisään ravintolaan jättäen takkimme naulakkoon ja tarjoilia tervehtii meitä hymyillen. Tervehdimme takaisin ja istumme pöytään, joka on vapaana. Tarjoilia tulee heti pöytämme eteen ja ojentaa meille menun sanoen, että voimme miettiä hetken.

"Mitä te otatte??" Adom kysyy ja katsoo minua.

"Öö en mä tiiä. Vaikka tuon" sanon ja osoitan annosta sormellani.

"Hitto, että on kallista. No Lea maksaa" Adom naurahtaa.

"En minä maksa sulle! Sulla on varaa iha tarpeeks" Lea sanoo kurtistaen kulmiaan ja Adom huokaisee.

Hetken päästä tarjoilia tulee takaisin ja tilaamme mitä haluamme. Otan puhelimeni esiin heti kun tarjoilia lähtee pöydän luota ja huomaan, että minulle on tullut viestiä. Katson ja se on tullut mutsiltani.

Äiti
Missä olet? Muista, että sinun pitää tulla kuudeksi kotiin vahtimaan Villeä.

"Ainii voi vittuuu" sanon ja laitan käteni naamani eteen.

"Mitä?" Lea kysyy.

"Mun piti tänää mennä vahtimaan Villeä ku äiti lähtee johonki vitun viinibileisiin sen kaverin luokse" huokaisen ja katson uudestaan puhelintani.

Minä
Oon Kampissa. Tuun kyl sit kotii

Lasken puhelimeni pöydälle ja hieron naamaani hieman.

"Pärjäätkö yksin vai tarvisitko seuraa?" Jamilah kysyy katsoen minua.

"Ei kyl mä pärjään. Tyylii meen sen kaa johoki puistoon ja sit pitää tehä varmaa jotai kotitöitä" sanon ja Jamilah vastaa hieman pettyneesti.

"Montako vuotta Ville olikaa?" Lea kysyy.

"Se on 4 vuotta" vastaan.

"Oii ompa se pikkune. Se näyttääki iha sulta" Lea sanoo ja alan nauramaan.

"Se ei näytä ollenkaan multa" sanon, kunnes tarjoilia tulee taas pöytäämme ja ojentaa meille ne mitä tilasimme. Alamme heti syömään kun olemme saaneet kaiken pöytään.

"No kyllähän se näyttää. Ku identtiset kaksoset oisitte" Adom sanoo.

"Just" huokaisen ja avaan kokistölkin edessäni.

"Nii Eemi miten sun äiti? Meneekö sil hyvin?"Jamilah kysyy samalla laittaen ruokaa suuhunsa.

"No on se nyt paljon paremmassa kunnossa ku kolme viikkoa sitte" sanon. Isäni siis erosi äidistäni noin kolme viikkoa sitten ja hän on ollut ihan pohjalla. Se tuli kyllä minullekkin ihan yllätyksenä.

"No hyvä" tuo vastaa hymyillen. Nyökkään ja jatkan itsekkin syömistä.

"Missä sun faija sit on?" Adom kysyy.

"Se lähti eilen johonkin pohjosempaan. En halua ees tietää mitä vittua se siellä tekee" huokaisen samalla nojautuen käteeni. "Tiiän jo sen et ku se tulee takas nii sil on uus muija. Mä niin tiiän"

"No se nähdään sitten" Jamilah sanoo ja kohautan kulmiani. Niin sehän sitten nähdään..

**

Istahdan yksin junan penkkiin ja laitan kuulokkeet korvilleni. Avaan spotifyn laittaen oman soittolistani soimaan ja tungen puhelimen takaisin takin taskuuni. Muut jäivät vielä kauppakeskukseen, kun minun piti lähteä kotiin vahtimaan sitä yhtä. Nojaudun paremmin penkkiin ja siirrän katseeni ikkunaan katsoen kun juna lähtee liikkeelle. Taputan pienesti junan penkkiä musiikin tahtiin ja katson viliseviä maisemia. Juna on ihanan tyhjä ja vaunussa on ehkä neljä ihmistä minun lisäkseni.

Parin pysäkin jälkeen vaunu alkaa olemaan aika täysi, koska kaikilla loppuu tähän aikaan työt. Mahtavaa. Joku nainen istuu viereeni ja eteeni istuu pariskunnalta näyttävä pari. Vilkaisen heitä, mutta annan asian sitten olla. Ainahan sitä toivoo, että elämässä olisi joku sellainen spessu tyyppi.

Muutaman pysäkin päästä huomaan, että seuraava on minun pysäkkini. Tartun reppuuni joka on vieressäni ja heitän sen selkääni nousten ylös. Kävelen oven eteen, josta pääsen ulos. Otan kiinni kaiteesta joka on sivussa, että en lennä lattialle, kun juna pysähtyy ja sehän olisi vasta mahtavaa.

Juna pysähtyy pysäkille ja astun ulos kylmään ilmaan kävellen kohti portaita. Haron hieman hiuksiani ja kapuan ylös portaita musiikki edelleen pauhaa kuulokkeissani ja huokaisen.

________________________________