Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 15

Sunnuntai 1.11

Siirrän katseeni hitaasti Jesseä kohti ja hän vain tuijottaa puhelintaan kaikessa rauhassa. Tämä tuntuu laittomalta, en tiedä miksi.

"Kun me lähetään täältä niin voitko jäähä mun kaa johoki ulos röökille? Mul ois vähä asiaa" kysyn hiljaa Jesseltä tuikottaen tuon jalkoja vieressäni.

"Joo voin jos sul on heittää yks" tuo vastaa laittaa puhelimensa alas sängylle ja ottaa kätensä pois selältäni, koska Aino tulee takaisin huoneeseen. Vedän sormeni taas hiuksieni läpi ja katson Ainoa kun tuo siirtyy tuolillaan pöydän lähelle.

"Joo kesti vähä ku isä alotti selittää jotai turhaa. Nyt voidaan vaa keskittyy tähä" Aino sanoo ja katsoo minua ja Jesseä vuorotellen hymyillen. Nyökkään ja alamme töihin.

**

Solmin kenkiäni eteisessä hiljaa samalla kun Aino puhuu äitilleen ja Ainon isä kuulustelee Jesseä ihan huolella. Ihan kuin Jesse olisi Ainon uusi poikaystävä ja häntä hiillostettaisiin. Häneltä kysytään asuinpaikkaa, mitä koulua käy, mitä vanhemmat tekee ja vaikka mitä. Onneksi minulta ei kysellä tuollaisia, mutta olen varmasti seuraava uhri.

"Jaah no ajatteliko pojat tulla vielä uudestaan käymään?" Ainon isä kysyy ja vilkaisen Ainoa.

"No voi kai sitä joskus tulla käymään" sanon heittäen takin päälleni ja vilautan nopean hymyn. Miksi olen niin huono sosiaalisissa tilanteissa jumalauta.

"Noniin hyvä. Ootte ihan tervetulleita taas. Oli kiva tutustua" tuo vielä sanoo ja ojentaa kätensä ensin Jesselle ja he kättelevät. Sitten hän ojentaa kätensä minulle ja kättelen tuota sanoen samoin.

"Mä voin tulla saattaa teijät ulos" Aino sanoo ja tuo vetää äkkiä kenkänsä jalkaan, kunnes olemmekin jo ulkona talosta. Kävelemme etupihan läpi pyörätielle ja pysähdymme siihen.

"Sori mun iskä on aina vähä tommonen ku tulee jätkiä kylään.. mut nii oltiiks me menossa Jesselle ens viikol viimestelee se esitelmä?" Aino kysyy.

"Joo. Mikä päivä?" Jesse vastaa samalla katsoen puhelintaan.

"Oisko keskiviikko?" kysyn ja Jesse nyökkää.

"Juu sopii. Mä nyt meen takasi. Oli tosi kivaa nähä!" Aino sanoo heiluttaen meille ja jättää meidät kahdestaan.

"Nii mihin sä ny halusit mennä?" Jesse kysyy ja tunkee puhelimensa taskuunsa katsoen minua. Kello on ehkä kuusi ja on ihan pilkko pimeää. Pakkastakin varmaan on viisi astetta ja se saa näppini jäätymään koska ei minulla ole hanskoja.

"Öö kävellää vaik vähä tonne päin. Siel oli joku kuntoilupuisto muistaakseni nii siel on jotai penkkejä varmasti" sanon ja lähdemme kävelemään vierekkäin ihan hiljaa. Vilkaisen Jesseä ja hän ei näytä vaivaaltuneelta samalla kun minä näytän varmaan siltä, että alan kohta itkemään. Hiljaisuus välillämme on hieman awkwardi ja epämukava. Äkkiä keksi jotain sanottavaa!

"Paljon sul on askis?" Jesse kysyy ennenkuin ehdin edes keksiä jonkun ihan hirveän kysymyksen. Huh. Otan askin taskustani ja avaan sen laskien monta siellä on.

"Viis" vastaan ja Jesse nyökkää laittaen kätensä taskuihinsa.

"Voiks heittää kaks?" tuo kysyy. Huokaisen, kunnes ojennan kahta röökiä pojalle vieressäni. "Kiitti".

Saavumme kuntoilupuistolle, eikä siellä ole ketään. Okei kuka tulisi keskellä talvea johonkin kuntoilupuistoon?

Istahdan penkille puiston reunalla ja otan itsekkin askistani yhden röökin laittaen sen huulieni väliin. Sytytän sen ja ojennan sytkärin Jesselle joka istahtaa viereeni. Hän ottaa sen kädestäni ja sytyttää omansa.

"Nii mitä asiaa sul oli?" Jesse kysyy nojautuen penkin selkänojaan.

"Öö tota... et sanoitko sä mulle siel bileis jotai? Sillo ku oltii siel huonees.." kysyn ja pidän katseeni tiukasti maassa.

"Etkö sä oikeesti muista sitäkään?"

"No en!!"

"Eemi mä sanoin sulle et oon ihan vitun kusessa suhun"

Lause saa minut ihan hiljaiseksi ja käännän hitaasti katseeni Jesseen. Tuijotan tuota kulmat kurtussa ja yritän prosessoida mitä tuo juuri sanoi. "Sä tykkäät musta... ei kai tää oo vitsi?" kysyn.

"Ei oo mä lupaan"

"M-mut entä Oona?"

"Se helvetin huora. Ei Oona oikeesti ees tykkää musta ja aina vaa flirttailee muitte jätkien kaa vaikka oisin siinä vieressä"

"Ai.."

"Se on mun kaa vaa rahan takia"

"Kuulostaa aika vitun mulkulta" sanon naurahtaen ja Jessekin naurahtaa.

"Mut tunneks sä samoin?" tuo kysyy ja kääntää katseensa minuun ja meidän katseet kohtaavat. Mietin hetken aikaa hiljaa, kunnes vastaan.

"Kyl mäki tykkään susta. Varmaa tykänny jo ekasta vuodesta asti" sanon hymyillen ja Jessenkin kasvoille ilmestyy hymy, mutta pieni sellainen.

"Älä sit kerro kellekkän. Sä tiiät millases porukas oon" Jesse kysyy tumpaten röökinsä maahan.

"Joo en kerro" vastaan ja tumppaan itsekkin röökini lumen peittoon, kunnes kuulen puhelimeni soittoäänen. Kaivan puhelimen äkkiä taskustani ja katson näyttöä näkien, että äitini soittaa. Vastaan siihen ja laitan puhelimen korvalleni.

"Moi"

"No moi Eemi. Ootteko jo saanut tehtyä sen esitelmän?" äitini kysyy minulta.

"Joo. Ootteko mis menossa?"

"Ollaa ihan kohta siinä läheisellä kaupalla et jos kävelisit siihen, kun pitää käydä ostamassa iltapalaa ja huomiselle ruokaa"

"Okei mä kävelen siihe, heippa"

"Hei hei" äitini sanoo lopettaen puhelun. Laitan puhelimeni taskuuni ja siirrän katseeni takaisin Jesseen.

"No kuka soitti?" tuo kysyy laittaen toisen röökinsa huulilleen ja ojentaa kättään, että antaisin sytkärini. Ojennan sen hänelle ja katson kun hän sytyttää sen.

"Äiti soitti. Pitää kävellä toho kaupalle" sanon ja otan sytkärini takaisin samalla kun Jesse nyökkäilee.

"Pitääks sun nyt lähtee vai?"

"Kai se pitää"

"Okei no tuun siihen kaupalle myös. Sanon Faijalle et tulee hakee siitä" Jesse sanoo ja nousemme penkiltä lähtien puistosta. Jesse edelleen polttaa röökiään ja kävelemme hiljaa vierekkäin. Tällä kertaa hiljaisuus ei edes ole kiusallinen, vaan se on ihan miellyttävä. Kuuluu vaan autojen ja joittenkin lapsien ääntä jotka leikkivät talonsa pihalla. Tungen käteni taskuihini ja katselen taas ympärilleni.

Hetken kävelyn jälkeen saavumme kaupalle ja huomaan, että äitini auto on jo sen pihassa. Kävelen kaupan oville, mutta Jesse pysähtyy ennen ovia. Pysähdyn tuon eteen katsoen tuon hieman punottavia poskiaan.

"Haluuks sä nähä ens viikol joku päivä?" tuo kysyy ja saa minut hymyilemään.

"Joo. Mikä päivä ja missä?" kysyn.

"Pystyisikkö tiistaina?"

"Noh mun isä tulee takasi mut jos tuut meijä isälle nii sit joo"

"Okei no lähetä sit osote"

"Jooh" sanon, kunnes huomaan, että tuo sama kalliin näköinen auto ajaa kaupan eteen. Jessekin kääntää katsettaan, kunnes katsoo taas minua.

"Nähää" tuo sanoo lähtien luotani ja vastaan samoin. Katson tuon perään ja hän menee auton sisään ja auto lähtee pihasta. Käännyn ympäri ja kävelen kaupan sisään.

Se tapahtui. Jesse tunnusti juuri tunteensa minua kohtaan ja aijomme nähdä! Tämä ei ole todellista! Ihan kuin olisin jossain unessa.

________________________________