Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 13

Sunnuntai 1.11

Istahdan aamupalapöytään väsyneenä ja äiti laittaa eteeni leivän ja lasin vettä. Kiitän tuota hiljaa ja Ville juoksee sillä samalla sekunnilla keittiöön halaten äitiä. Tuo penikka herätti minut kahdeksalta aamulla kun olisin voinut nukkua vielä monta tuntia. Perkele. Alan mussuttamaan leipääni samalla kun Villekin istuu pöydän ääreen ja alkaa itse syömään muroja.

"Onkos sulla Eemi tänään jotain menoja?" äiti kysyy ja käännän katseeni tuon suuntaan.

"Mun pitää mennä tekee yhtä esitelmää Ainolle" vastaan.

"Ai kukas on Aino?" tuo kysyy ärsyttäen ja mulkaisen tuota.

"Kaveri.."

"Jaahas no monelta sun pitää olla siellä?"

"Yheltä"

"Aa no hyvä. Voin heittää sut samalla kun minä ja Ville mennään käymään mummolassa" tuo sanoo, kunnes istuu Villen viereen ja hörppää kahvistaan.

"Jees sanon sit sen osotteen ku lähetään" sanon ja juon itse vesilasistani.

"Noh onkos se Aino samalla luokalla kuin si-"

"Äiti lopeta ei. Meillä on vaa sama kurssi ja äh ei se oon mun tyyppiä. Älä enää utele asiasta" sanon ja äiti naurahtaa.

"No hyvä on. Tuoppa se joskus meille kylään" tuo sanoo ja ärähdän nousten pöydästä laittaen astiat tiskipöydälle ja lähden keittiöstä melkein juosten omaan huoneeseeni.

Lösähdän sängylle ja pistän silmäni kiinni kuunnellen Villen ja äitin vaimeaa keskustelua. Eilinen meni vain siihen, kun äiti ja se joku Paula lähtivät keskustaan ostoksille ja minä jäin vahtimaan Villeä. Katsoimme vain telkkarista jotain elokuvaa, söimme ja kävimme ulkona kävelemässä. Tai no minä kävelin ja vedin Villeä pulkassa. Tällä kertaa kukaan tuttu ei tullut vastaan. Kävimme myös mutkan kaupassa ja Ville sai jonkun itkupotkuraivarin, koska ei saanut tikkaria minkä halusi. Kaikki tuijottivat meitä, kunnes suostuin ostamaan sen hemmetin tikkarin ja Ville rauhoittui heti. Joku nainen myös tuli kysymään, että onko Ville minun. Miksi kaikki kysyvät sitä??? Okei no minä ja Ville näytämme melko samalta, mutta kuitenkin Villellä on enemmän Äidin piirteitä ja minulla isän.

Isä laittoi viestiä, että hän on tulossa sittenkin jo tiistaina kotiin vaikks hänen piti olla kaksi viikkoa pois. Kuulemma hänellä on ikävä meitä. Ja paskat. Saa nähdä tuoko hän uuden naisen mukanaan tänne ja saa äidin itkemään. Valehtelin kun sanoin, että äiti on mennyt parempaan kuntoon. Hän on toipunut asiasta vain ihan vähän. Kuulen aina omaan huoneeseeni, kun hän nyyhkyttää omassa huoneessaan. Olen pariin kertaan mennyt hänen viereensä nukkumaan ja se on auttanut äitiä. Hän oikeasti rakasti isääni, mutta isä meni pettämään jonkun tuon työkaverin kanssa. Se ilta kun kuulin, että vanhempani eroavat oli ehkä pahin ilta ikinä. Haluaisin olla tässä tilanteessa Ville niin voisin olla tajuamatta mitään. Hän kyselee varmaan joka ilta äitiltä missä isä on ja äiti joutuu aina selittämään uudestaan ja uudestaan. Ymmärrän kuitenkin, että Ville on vasta lapsi.

**

Hyppään äkkiä autoon pelkääjänpaikalle ja pistän oven kiinni. Hytisen auton kylmällä penkillä ja odotan, että äiti saa Villen autoon. Tuo istuu hetken kuluttua kuskin penkille käynnistäen auton. Laitan äkkiä penkinlämmittimen käyntiin ja äiti laittaa lämmityksen koko autoon. Auto lähtee liikkeelle ja katson puhelimestani reitin Ainon talolle. Pistän mapsiin reittiohjeen ja se alkaa selittämään minne pitää mennä tuon ärsyttävällä robotti äänellään.

Ehkä 15 minuutin jälkeen saavumme aika ison keltaisen talon eteen jonka pihassa on kaksi autoa ja tunnistan toisen Ainon autoksi.

"Noni onko oikea paikka?" äiti kysyy ja nyökkään.

"Joo. Mä laitan viestiä sitte ku voit tulla hakee" sanon ja avaan oven astuen ulos autosta. Heitän vielä repun selkääni ja huokaisen hiljaa.

"Juu noni. Pidä hauskaa, heippa"

"Heippa" sanon ja työnnän oven kiinni, kunnes kuulen oven avautuvan takanani. Äiti lähtee pois samalla kun käännyn huomatenx että Aino on ovella. Tuo heiluttaa minulle ja heilutan takaisin. Lähden kävelemään kohti Ainoa, mutta kuulen toisen auton ajavan pihalle. Käännyn katsomaan ja huomaan, että auto on todella kalliin näköinen ja puhdas. Saavun ovelle moikaten vielä Ainoa ja huomaan, että autosta astuu ulos kukapa muukaan kuin Jesse. Hän kävelee luoksemme tuijottaen minua ja se saa oloni hieman epämukavaksi.

"Nonii porukka kasassa. Eiku peremmälle vaa" Aino sanoo ja päästää meidät sisään pitäen ovea auki. Menen ensin sisään ja heitän äkkiä kenkäni johonkin syrjään. Laitan takkini kuitenkin naulakkoon ja heitän reppuni taas selkään. Talossa on todella paljon koristeita ja talo haisee todella oudolta.

"Öö tota ennenku mennää mun huoneeseen nii meidän pitää käydä moikkaa mun vanhempia tai no teidän pitää. Mun äiti ei puhu melkee ollenkaa suomea vaan se puhuu kiinaa, mutta kuitenki mun isä on suomalainen. Te voitte vaa kumartaa ku näätte mun äitin mut isälle te voitte vaa sanoa moi. Joo sori ku piti selittää tää mut meijä talos kulttuuri on tosi tärkee asia" Aino selittää ja nyökkään pienesti.

"Ei kai siinä mitää ihmeellistä oo" sanon ja Jesse pysyy hiljaa. Lähdemme kävelemään kohti portaita, mutta Aino kääntyy vasemmalle ja näen siellä olohuoneen, jossa näen Ainon vanhemmat katsomassa televisiota. Aino sanoo jotain vanhemmilleen kiinaksi, mutta ihan ku minä saisin selvää. Aino äiti nousee äkkiä ylös ja toivottaa meidät tervetulleiksi. Kumarran pienesti ja yllätykseni Jessekin kumartaa pienesti. Ainon isäkin nousee seisomaan ja ei herran jumala kuinka pitkä hän onkaan. Tuo katsoo minua ja Jesseä tiiviisti, kunnes hänen ilmeensä leppyy ja hän tervehtii meitä ihan suomeksi.

"Jaah nii esitelmää piti tehä poikien kanssa? Haluisko pojat esitellä ittensä?" Ainon isä sanoo matalalla äänellään ja saa minut nielaisemaan hermostuneesti.

"Eemi" sanon.

"Jesse" poika vieressäni sanoo.

Ainon äiti sanoo jotain ja katsoo meitä. Ainon isä vain nyökkää hymyillen ja sanoo, että voisimme mennä.

"Joo äiti vaa sano, että ootte tosi komeita ja et meil olis ruokaa tarjolla kolmen tunnin päästä jos haluutte" Aino sanoo samalla kun kapuamme portaita ylös.

"Joo eiköhän se käy" sanon, kunnes saavumme Ainon huoneeseen. Se on aika iso, todella siisti ja täynnä kaikkea valkoista. Joitakin tauluja seinillä, jossa on kuvia varmaankin Ainon kavereista ja perheestä. Heitän reppuni Ainon sängylle ja istahdan siihen.

"Voidaan kaikki olla siinä sängyn ympärillä. Haluutko sä Jesse tuolin?" Aino kysyy katsoen tuota.

"No joo hae vaan" Jesse sanoo ja Aino lähtee huoneesta ja jäämme kahdestaan huoneeseen. Alan kaivamaan läppäriäni repustani ja laitan sen sängylle. Vedän sormeni äkkiä hiuksieni läpi katsoen maahan, kunnes tunnen silmäparit kiinni minussa. Nostan katseeni ja silmäni kohtaavat Jessen silmät. Nostan toista kulmaa kysyvästi.

"Muistatko sä mitää sieltä bileistä?" Jesse kysyy yhtäkkiä seisten siinä tismalleen samassa paikassa missä olikin. Tuijotamme vain toisiamme ja huokaisen.

"No en mä ite ois muistanu mitää mut sitte Lea kerto jotai mitä tein. En sit tiiä et teinkö yksin jotai mitä en muista" sanon ja yhtäkkiä Jesse naurahtaa. Ei hitto että hänellä on söpö nauru.

"Sä et siis muista sitä kun menit mun huoneeseen?" Jesse kysyy ja saa minut kurtistamaan kulmiani.

".... nii mitä mä siellä tein..?" kysyn varovasti.

"Vähä kaikkee" Jesse sanoo kiusaten.

________________________________