Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 35

Tiistai 17.11 ja keskiviikko 18. 11

Avaan kotini ulko-oven ja menen sisälle Jesse perässäni. Hän sanoi tulevansa yötä meille, koska ei jaksanut enää mennä kotiin, joka on kyllä ymmärrettävää. En itsekkään olisi enään lähtenyt bussilla kotiin tähän aikaan..

Jesse sulkee oven perässään ja alamme ottaa ulkovaatteita pois, kunnes yhtäkkiä väliovi avautuu salaman nopeudella auki. Käännyn ympäri ja näen äidin vihaisena kädet puuskassa.

"Missä sitä ollaan oltu? Kello on jo yhdentoista hyvä herra" äiti sanoo.

"Oltiin Valtterilla. Joo sori unohin ilmottaa ja muutenkin venähti vähän, ilmotan seuraavalla kerralla" sanon laittaen takkini naulakkoon. Nainen siirtää katseensa minusta Jesseen ihmeissään, kunnes tajuaa.

"Ai Jessekin on täällä! Anteeksi en huomannut" äitini pahoittelee, mutta Jesse vain naurahtaa ja sanoo ettei se haittaa. Herran jumala tämä jätkä osaa piilottaa tunteensa ja äkkiä.

"Voiko Jesse jäädä yötä?" kysyn ja äitini tuijottaa minua hetken, kunnes vastaa.

"Totta kai voi. Eikö busseja enään kulkenut vai?" tuo kysyy.

"No ois niitä varmaa kulkenu, mutta en jaksanu enää lähtee kotiin. Oisin muutenkin ollu yksin kotona, niin mieluummin oon täällä" Jesse sanoo hymyillen ja äitini hymyilee tuolle takaisin.

"Käyn tekemässä pedin tuonne Eemin huoneeseen, niin menkää ottaa iltapalaa" äiti sanoo ja nyökkäämme, kunnes tuo katoaa huoneeseeni.

Kävelemme keittiöön ja Jesse istahtaa alas keittiöpöydän ääreen tuijottaen minua. Kaivan jääkaapista jotain jogurttia ja ojennan sen Jesselle. Etsin tuolle vielä lusikan laatikosta.

"Haluutko muuta?" kysyn ja tuo pudistaa päätään. Istahdan alas poikaa vastapäätä nojautuen käteeni.

"Etkö sä aio syödä mitää?" Jesse kysyy

"Ei mulla oo nälkä" vastaan ja Jesse nyökkää alkaen syömään jogurttiaan. Kaivan puhelimeni farkkujeni taskusta ja alan selaamaan sitä.

"Aloin näin miettii et ootko kuullu sun faijasta mitää?" Jesse kysyy yhtäkkiä. Ihan helvetin hyvä kysymys. En tosiaan ole kuullut isästäni mitään hetkeen.

"En. Ei se oo ottanu mitää yhteyttä tai no en oo mäkää mut kuitenki. Pitäs varmaa sielläki käydä"

"Nii vähä Jessicaa käydä moikkaa" Jesse sanoo nauraen ja kurtistan kulmani.

"Lopeta ihan oikeasti" sanon muka vihaisena, mutta alan sitten nauramaan.

"No joo joo"

Vähän ajan päästä poika saa ruokansa alas ja äitini kävelee samalla sekunilla keittiöön.

"Noniin siellä on patja lattialla. Ajattelin mennä nyt nukkumaan, niin hyvää yötä" äiti sanoo ja toivotamme hyvät yöt takaisin, kunnes tuo lähtee huoneeseensa.

Nousen ylös napaten jogurttipurkin ja lusikan Jessen edestä mennen puhdistamaan niitä. No oikeastaan laitan lusikan lavuaariin ja huuhtelen purkkia vähän heittäen sen sitten roskiin. Kyllä tiedän, että olen laiska kun tiskikonekkin on vieressäni, mutta en laita lusikkaa sinne vaan se jää lojumaan lavuaariin. Tästäkin on minulle saarnattu ainakin kymmenen vuotta ja en ole vieläkään oppinut siihen.

Laitan keittiöstä kaikki valot kiinni ja lähden kävelemään kohti huonettani näpräten puhelintani. Jesse sanoi menevänsä vielä käymään vessassa ennen nukkumaanmenoa.

Napsautan valokatkaisimesta valot kiinni haukotellen ja heitän puhelimeni sängylle. Ei ollut lähellä, että se olisi lentänytkin lattialle.. hyvä minä.