Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 31

Maanantai 16.11

Istahdan koulun penkkiin heittäen reppuni lattialle ja kiroan hiljaa. En olisi halunnut tulla tänne, mutta äiti ryntäsi huoneeseeni ja pakotti minut nousemaan sängystä ja menemään kouluun. Jos olisin yrittänyt siinä klassisia päätä särkee tai vatsaan sattuu konsteja niin äiti olisi varmaan vaan alkanut nauramaan ja sanonut, että nyt menen kouluun. Niitä on kyllä sen verran paljon tultu käytettyä, joten ei se olisi enään toiminut. Olisin kyllä myös voinut jäädä matkan varrelle ja odottaa, että äiti lähtee töihin, mutta sitten olisin saanut luvattoman poissaolon, joten ei sekään kuulostanut hyvältä idealta. Tässä sitä siis ollaan.

Hetken kuluttua opettaja astuu luokkaan tervehtien liiankin iloisesti ja hänen perässään tulee kukapa muukaan kuin Adom ja Lea. Katseemme kohtaa heti, mutta käännän pääni nopeasti toiseen suuntaan katsoen nyt seinää. Hitto tästä tulee aivan kamalaa.

Uskallan hetken päästä kääntää päätäni ja näen, että kaksikko jäi eturiviin istumaan. Lea kuiskailee koko ajan jotain Adomille ja Adom näyttää olevan kyllästynyt. Siirrän katseeni heistä pois nojautuen käteeni. Minulla on oikeasti joku kirous, että kaikki kaverisuhteeni kestävät juuri ja juuri 2 vuotta ja sitten jotain tapahtuu ja se on siinä. Jumala ei todellakaan ole minun puolellani.

Saatanan Jessekin jättää minut yksin tähän läävään saadakseen olla omien kavereittensa kanssa ja eihän hän missään nimessä edes saa tulla nähdyksi minun seurassani, koska Oona keksii siitä jonkun paskan juorun ja se leviää kaikille kuin joku virus. Pitikin mennä rakastumaan tuollaiseen kusipäähän. Nyt saan varmasti viettää kaikki koulupäivät yksin istuen jossain paskasella penkillä koulun nurkassa ja samalla miettien kuinka hirveää täällä on. Varmaan koulupäivät päättyy myös siihen, että saan Ollilta turpaan ja naurut muilta. Voisinpa mennä ajassa taaksepäin ja korjata kaikki virheet. Olisin vain pussannut Leaa ja esittänyt, että se oli kivaa ja mukavaa, mutta sitten vain sanonut, että en ole valmis suhteeseen tai jotain. Minä ja minun iso suuni oikeasti. Tämä on ihan perseestä.

Nyt kyllä kelpaisi sellaiset kaatokännit, että en muista enään yhtään mitään.

*

Kävelen koulun käytäviä katsoen puhelintani suunnaten seuraavalle tunnille. Ihmisiä virtaa koko ajan ohitseni ja puheensorina vain voimistuu koko ajan käytävällä. Olisi kyllä kiva itsekkin jutella joillekkin, mutta eipä oikein ole ketään.

Pysähdyn pukkarien ovien viereen katsomaan puhelinta. Tässä on vielä kymmenen minsaa ennenkuin seuraava tunti alkaa.

Olen juuri laittamassa Jesselle viestiä, että missä hän on menossa, kunnes yhtäkkiä joku ottaa hupustani kiinni vetäen minut mukanaan pukkarin kautta koulun liikuntasaliin. Nostan katseeni puhelimesta ja huomaan sen olevan Olli ja takanani on hänen kaverinsa.

"Päästä vittu irti!" karjaisen, mutta Olli vain naurahtaa ja työntää minut niin, että kaadun salin lattialle

"Mitä helvettiä??" ehdin huutaa ennenkuin Olli tulee päälleni lyöden naamaani ihan täysiä. Osuma sattuu jotenkin aivan helvetisti.

"Sul oli kyl sillo yks ilta pokkaa ja aika paljon" Olli ärähtää ottaen paitani kauluksesta kiinni ja hänen ilmeensä muuttuu sekunneissa vihaiseksi. "Tiiäks mitä tapahtuu jos haastaa riitaa mun kanssa?" poika kysyy totisena. Pysyn vain hiljaa katsoen tuota kulmat kurtussa, kunnes saan uuden iskun nyrkistä ja se on edellistä voimakkaampi. Ollin kaverit vain nauravat ja huutavat ympärillämme. "Miten sä et ny ala viisastelee? Pelottaaks?" Olli naurahtaa työntäen minut maahan niin, että pääni kolahtaa maahan.

"Ai muako tollane saatanan idiootti pelottais?" sanon hymähtäen. Hitto olisi pitänyt vain pitää turpani kiinni, koska nyt saan elämäni selkäsaunat.

"Ois parempi pelätä" Olli ärähtää ottaen taas kauluksestani kiinni ja nostaa minut lattialta. Ensin näen vain Ollin silmät ja sitten pimeää, kun saan uudestaan lyönnin kasvoihini. Tunnen kuinka veri valuu naamalleni ja siitä lattialle. Toivottavasti nenäni ei murtunut.

"Pelottaaks jo?! HÄH??" Olli suorastaan huutaa minulle lyöden uudestaan ja uudestaan. Luovutan ja annan Ollin vain lyödä. En jaksa taistella vastaan. Oikeastaan en enää edes tunne kipua. Mikään ei enää satu. Olen vain niin poikki tästä kaikesta paskasta.

"Mitä helvettiä tääl tapahtuu??!" kuulen tutun äänen huutavan ja Olli päästää minusta heti irti ja tipahdan lattialle taas. Suljen silmäni ja seuraavaksi kuulen Ollin kaverin sanovan, että heidän on nyt lähdettävä, kunnes salissa kaikuu vain juoksuaskeleet ja jotain huutoja. Joku tulee luokseni ja nostaa minut ylös istumaan laittaen jotain nenälleni, josta vuotaa verta kuin jostain putouksesta. Avaan silmäni ja vierelläni istuu Juho.

"Perkele Eemi ooksä okei??" Juho kysyy hätäisenä ja minä vain tuijotan poikaa.

"Mitä vittuu noi jätkät teki sulle?" Valtteri kysyy tullen myös viereeni ja otan tuon paperin käteeni, jota Juho pitelee. Katson paperia, mutta tungen sen takaisin nenälleni.

"Ne hakkas mut. Eiks se siltä näytä?" vastaan.

"Miks hemmetis Olli sua hakkaa??" Valtteri kysyy ihan ihmeissään.

"No se on aina kiusannu mua ja yks ilta se oli ihan vitunmoises kännis ja se tuli haastaa riitaa. Oli pakko lyödä takasi ku oli mahollisuus" sanon rehellisesti. Itku polttaa kurkussani, mutta en aio itkeä. Ei nyt.

"Mikset sä ny tapellu vastaa?" Niklas liittyy keskusteluun ja huomaan, että nelikko, joiden kanssa pelasin jääkiekkoa on nyt ympärilläni.

"En mä pystyny ja jos oisin nii Ollin kaverit ois varmasti mieluusti tullu hakkaa mut kuoliaaks" sanon nousten ylös seisomaan, mutta meinaan horjahtaa takaisin maahan, mutta Juho saa minut kiinni. "Öh kiitti" sanon ja Juho hymyilee nopeasti päästäen irti.

"Vitun sairasta.. pitääks sut viiä terkkarille?" Hugo kysyy minulta.

"E-ei tarvi.. mä varmaa vaa lähen kotii tai jotai" sanon nostaen katseeni lattiasta eteenpäin ja silmäni kohtaavat Jessen silmät. Jesse katsoo minua hetken järkyttyneenä, kunnes pudottaa kassin lattialle, joka oli hänen kädessään ja melkein juoksee luokseni.

"Eemi mitä sulle on tapahtunu??" Jesse kysyy minulta hätääntyneenä ja laittaa molemmat kätensä olkapäilleni katsoen minua silmiin. Katson häntä takaisin silmiin, kunnes en pysty enää pidättämään itkuani ja kyynel valuu poskelleni. Vedän äkkiä Jessen halaukseen puristaen tuon paitaa tiukasti. Minua ei vain kiinnosta nyt. Ihan sama mitä nuo yhdet ajattelevat. Haluan vain nyt olla tässä. Lähellä Jesseä.

"Mä voin viiä Eemin terkkarille nii te voitte mennä jo pukkarii. Tuun sit perässä" Jesse sanoo edelleen halaten minua ja pojat lähtevät luotamme.

Irrottaudun halauksesta katsoen Jesseä. Hän pyyhkii kyyneleeni hymyillen lempeästi.

"Haluuks kertoo mitä tapahtu?" Jesse kysyy silittäen poskeani.

"No Olli vaa suuttu siitä yhestä yöstä ja loput varmaa tiiät" sanon hiljaa.

"Vittu pitäs seki jätkä hakkaa ite paskaks. Oppis ainaki et mulle ei vittuilla" Jesse sanoo saaden minut naurahtamaan.

"Kiitos"

__________________________________

Sori ihan hirveesti, että ei oo tullu lukua hetkeen :D hirvee blockki vaa ollu pääl ja ei oo vaa saanu mitää tekstii aikaseks mut viimein ja vihdoin sain jotain. Ei mikää paras mut jotain.