Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 32

Maanantai 16.11

Makaan sohvalla pitäen jääpussia naamallani ja Jesse silittää hiuksiani katsoen itse telkkaria.

Kävin terkkarilla ja tuo sanoi, että ei mitään vakavaa ole käynyt. Nenä on paikoillaan ja mustelmia siellä tuolla. Hän antoi luvan lähteä kotiin, joten tietenkin lähdin saman tien. Jessen oli pakko päästä mukaan meille ja tässä sitä nyt ollaan.

"Jätkät ois menossa mökille ens viikonloppuna ja kysy meitä mukaa. Haluuks lähtee?" Jesse kysyy yhtäkkiä. Aukaisen silmäni ja kohtaan pojan katseen.

"Kenellä niist on mökki?" kysyn kurtistaen kulmiani.

"Hugol. Sehä on joku porvari. Porukat on molemmat jotai saakelin lääkäreitä"

"No eikö sunki vanhemmat oo lääkäreitä??" kysyn.

"No ne on paljon rikkaampia silti"

"Aha no missä se on?"

"Salossa"

"Okei.. millä me mentäs?"

"Bussil tyylii, jos ei kenenkää vanhemmat voi viedä"

Nyökyttelen ja suljen taas silmäni. En olisi koskaan kuvitellut, että jotkut Jessen kaverit haluavat minut heidän kanssaan mökille. No ei kai siitä nyt voi kieltäytyäkkään. Miten minä tähän tilanteeseen olen joutunut ihan oikeasti?

"Ryypätäänkö siellä?" kysyn ja virne ilmestyy kasvoilleni.

"Totta kai. Ei siellä ny muutakaa tehä" Jesse naurahtaa.

"Okei.. hyvältä kuulostaa" hymähdän siirtäen jääpussia naamallani, kunnes tunnen puhelimen värinän taskussani ja otan sen äkkiä pois sieltä katsoen kuka laittoi viestiä ja silmäni suurenet, kun näen puhelimen näytöllä nimen Lea.

Nousen salaman nopeasti istumaan ja tuijotan kännykkääni laskien jääpussin sohvalle.

"Miks sä ny noin pinkasit ylös?" Jesse kysyy naurahtaen.

"Lea laitto mulle viestiä.." vastaan kääntyen pojan suuntaan ja tuo kohottaa kulmiansa.

"Avaa se" Jesse sanoo heilauttaen kättänsä.

"En mä uskalla. Entä e-" vinkaisen takaisin, kunnes yhtäkkiä Jesse ottaa puhelimen kourastani ja avaa sen katsoen viestiä

"Anna mä sit katon" tuo sanoo virnuillen.

"Vittu mitä helvettiä?! Anna takaisin se nyt!" huudan Jesselle ja repäisen puhelimen takaisin.

Tunnen kuinka sydämeni pumppaa tuhatta ja sataa, koko kroppani tärisee ja vatsaani sattuu. Hyi hitto mikä olo minulla on.

Lasken katseeni Jessestä hitaasti puhelimeen ja alan lukemaan viestiä, joka on muuten ihan helvetin pitkä romaani.

Moi eemi. Mun on vaikka kuinka kauan pitäny laittaa viestiä mut aina kun oon yrittäny kirjottaa jotain nii musta on vaa tuntunu siltä, että en saa mitää aikaseks ja tääki on ny vähä mitä on.. Mä en tosiaan tienny, että tykkäät pojista. Sori tosi paljon, jos sulla tuli tosi ahdistava olo, kun mä pussasin sua. En ois ikinä tehny noin tyhmästi, jos olisin tienny asiasta. Luulin vaa et tykkäät musta, koska se miten sä katot mua ja puhut mulle on jotenki tosi poikkeavaa. Sä et tee sillee muille. Mä oon tykänny susta Eemi siitä päivästä lähtien ku nähtiin ekan kerran. En vaa uskaltanu sanoo mitää ja noh nii. Mutta Oon susta tosi ylpee ja tuun aina olee sun frendi ihan sama mitä tapahtuis. Jamilah ja Adom on aivan samaa mieltä ja me rakastetaan sua sellasenaan kun oot. Vaikka Adom sano sulle tosi ilkeästi ja käyttäyty tosi röyhkeesti, niin ei se sitä oikeesti tarkottanu. Se oli tosi kännissä ja shokissa ja kyllä sä tiedät, että minkälainen se on. Hyökkäävä ja hieman agressiivinen joskus. Adom ei vihaa homoja missään nimessä ja se on tosi pahoillaan. Mä sanon tän sen puolesta, koska Adomia suoraan sanottuna hävettää miten se on käyttäytyny ja se ei uskalla laittaa sulle viestiä. Se oli vaa kaikille tosi sekava tilanne ja kaikki ny sano mitä tuli ekana mieleen, oltiihan me kännissäki. Ollaan tosi pahoillamme, että ollaan aiheutettu sulle paskaa oloa ja syrjäytetty sut. Ei oltas koskaan saatu tehä mitään noin hirveetä, vaan olis pitäny heti puhua asiat läpi ja jättää turha draamailu sikseen, mutta olin itekki vaa tosi shokissa et en oikee osannu reagoida asioihin sillee miten ois kannattanu. Voidaanko pliis nähdä joku päivä ja puhuu tää asia selväksi?
Mi manchi Eemi. <3 Lea

Tuijotan puhelimeni ruutua aivan ihmeissäni. Viestin loppuun on kirjoitettu italiaksi minulla on ikävä sinua. Tiedän mitä siinä lukee, koska noh on Lea opettanut minulle sen verran Italiaa.
Luen viestiä uudelleen ja uudelleen, kunnes käännyn Jesseen päin, joka taas katsoo minua kulmat ylhäällä.

"Lea pyysi anteeksi kaikkien puolesta" sanon katsoen Jesseä kulmat kurtussa.

"Anna mä katon sen viestin" Jesse sanoo ja ottaa puhelimen kourastani. Prosessoin mitä juuri tapahtui. Adom ei ole homofoobinen, heillä on ikävä minua ja mitä vittua?

"Mitä oot mieltä? " poika sanoo.

"Ääh en mä tiedä" sanon ja laitan käteni naamani eteen. Tunnen käden kietoutuvan ympärilleni ja Jesse nojautuu minua vasten.

"Sä saat sun frendit takas jos nyt annat anteeks" Jesse sanoo. "Mähän oon sanonu et kaikki järjestyy"

Otan kädet pois naamaltani ja katson taas Jesseä, joka hymyilee minulle. Hän antaa puhelimeni takaisin ja otan sen käsiini tuijottaen keskustelua. Kirjoitan lyhyesti takaisin..

Moikka Lea. Nähtäisiinkö huomenna, kun pääset koulusta? En ajatellut tulla huomenna kouluun. Monelta sulla loppuu?

Suljen puhelimen laittaen sen pöydälle eteeni ja käännyn Jesseen päin niin, että pystyn halaamaan tuota.

**

Istun penkillä huoneessani ja pyörittelen puhelinta kädessäni odottaen, että Lea vastaisi. On kulunut jo seitsemän tuntia ja tyttö ei ole edelleenkään vastannut viestiini. Jessekin lähti kotiin puolituntia sitten. Nyt vain odotellaan, että äiti ryntää sisään ja näkee missä kunnossa olen ja miksi minulla on luvallisia poissaoloja..

Pyörähdän ympäri penkillä ja avaan läppärin, joka oleskelee työpöydälläni. Avaan koneelta spotifyn laittaen jotain random musiikkia soimaan ja nojaudun uudestaan penkkiini. Huokaisen, kunnes ovi avautuu yhtäkkiä huoneeseeni ja käännän äkkiä katseeni ja näen äitini. Äidin ilme muuttuu äkkiä järkyttyneeksi. No ei mennyt kauaa, että tuo ryntää tänne.

"Mitä sinulle on käynyt??" nainen kysyy paniikissa tullen luokseni ja alkaa lätmimään kasvojani. Sätkähdän, koska hän osuu yhteen arkaan mustelmaan.

"Olin tappelussa" valehtelen.

"Tappelussa??? Miksi?" äiti kysyy.

"Tuli vähän erimielisyyksiä yhtien tyyppien kaa"

"Voi herran jumala! Miten sinä päädyt tuollaisiin tilanteisiin? Tämä on jo toinen kerta, kun näen sinut ihan mustelmilla ja ruhjeilla! Sinun pitää lopettaa tuo ennen kuin tapahtuu oikeasti jotain vakavaa!" äiti sanoo vihaisesti ja nyökkään hymyillen pienesti. Tuo vain huokaisee ja päästää irti kasvoistani.

"Ihan oikeasti miten tämä on mahdollista?" äiti pyöräyttää silmiään, kunnes näyttää rentoutuvan. "No otahan nyt ihan rauhassa ja ruoka on tunnin päästä" tuo sanoo.

"Joo. Voinko jäädä huomenna kotiin? Ei oikein tekisi mieli mennä tämän näköisenä kouluun.." sanon ennenkuin äiti katoaa huoneesta.

"Hyvä on. Laitan aamulla viestiä. Parempi olla osallistumatta mihinkään tappeluihin joissa saat turpaan" nainen sanoo tuimasti ja sulkee oven perässään, kun lähtee. Virnistän, kunnes kuulen viestiääneni ja siirrän katseeni äkkiä puhelimeen.

Joo totta kai :) mulla loppuu neljältä. Nähtäiskö siinä koulun viereises puistossa?

Joo nähään vaa. Vastaan.