Kun Me Oltiin Kauniita

Luku 20

Tiistai 3.11

Heitän playstation ohjaimen lattialle, koska hävisin Jesselle pelissä jo varmaan kymmenettä kertaa.

"Hitto!! Miks sä voitat koko ajan?" parahdan ja kaadun sängylle selälleni. Huokaisen turhautuneesti laittaen silmäni kiinni.

"No mitäpä oot noin huono" Jesse vastaa ja lyön tuota selkään kämmenelläni. Hän alkaa valittamaan sarkastisesti kuinka lyöntini sattui ja naurahdan tuon säälittävälle marmatukselle. Kuulemme taas ovelta koputuksen ja nousen ylös katsoen ovelle päin joka aukeaa. Tällä kertaa se on isä.

"No mites täällä menee?" isä kysyy katsoen minua ja Jesseä vuorotellen.

"Hyvin" vastaan lyhyesti.

"No hyvä. Voisitteko tulla katsomaan Villeä kun minä ja Jessica ajattelimme kokata yhdessä ruokaa?" isä kysyy ja katson äkkiä Jesseä, kunnes siirrän katseeni taas isään.

"Joo iha mite vaa" vastaan ja nousemme sängyltä mennen ovelle. Isä varoo peruuttaen kun menemme hänen ohitse ja kävelemme Villen huoneeseen. Jäämme ovelle seisomaan katsoen kun Ville leikkii jollain lelulla.

"Moi Ville" sanon ja poika kääntää päänsä nopeasti minuun ja Jesseen päin.

"Veikkaa!" Ville huutaa juosten luokseni. Otan hänet syliini ja hymyilen Villen söpölle kikatukselle. Kävelen hieman peremmälle huoneeseen istahtaen lattialle Villen sängyn viereen. Nostan katseeni huomaten kuinka Jesse on vieläkin ovella. Hän katsoo meitä hieman surullisen näköisenä.

"Onks kaikki hyvin?" kysyn ja Jesse ravistaa pienesti päätään näyttäen siltä, että hän palaa oikeaan maailmaan.

"Mm joo" Jesse vastaa tajuten kävellä luoksemme. Katson häntä hetken aikaa, kunnes päästän Villen sylistäni, että hän pääsee takaisin leikkimään. Jesse istahtaa viereeni.

"Eemi kuka toi on?" Ville kysyy osoittaen Jesseä.

"Toi on Jesse. Mun kaveri" vastaan ja Ville katsoo minua kulmat kurtussa.

"En oo ennen nähny Jesseä"

"No se onki uus kaveri. Tutustuttii vasta"

Ville tuijottaa vielä hetken Jesseä, kunnes tulee minun luokseni sen jälkeen huolestunut ilme kasvoillaan.

"Se on pelottava.. ja se haisee ihan sille pahalle asialle miltä säki joskus haiset" tuo yrittää kuiskata, mutta sanoo sen aika kovaan ääneen samalla, kun silitän tuon blondeja hiuksia. Naurahdan ja vilkaisen Jesseä joka virnistää pienesti. Hän varmaan kuvaa röökiä siksi pahaksi hajuksi.

"Ei se oo pelottava ja ei sitä tarvii pelätä. Jesse on tosi kiva tyyppi" sanon ja Ville katsoo Jesseä pitkään.
"Mut älä kerro äitille et haisen siltä pahalta jutulta joskus"

"Joo en kerro! Mä nyt meen leikkimään" Ville ilmoittaa ja menee lelujensa luo. Naurahdan pienesti ja Jesse lyö minua olkapäähän.

**

Istahdan alas ruokapöytään. Ei minulla edes ole nälkä, mutta kai se on pakko syödä kun Jessica ja isä tekivät ruokaa. Jesse istuu viereeni ja isä, Jessica ja Ville vastapäätä. Ruokana näyttäisi olevan jotain pihviä ja ranskalaisia.

"Noniin te pojat voitte ottaa ensin" isä sanoo. Nyökkään ottaen lautasen käteeni ja alan ottamaan ruokaa pöydästä. En jaksa ottaa ihan hirveästi kylläkään.

"Noh missäs koulussa Jesse on?" isä alkaa kuulustelemaan heti.

"Samassa kuin Eemi" Jesse vastaa.

"Ahaa. Asutko jossakin tässä lähistöllä vai?"