Enkelisuudelma

2 - kuvitelmaa vaiko totta?

Editoitu 16.5.2022

<3

Henri

Kun ilta vihdoin saapuu ja mä oon saanut pitkän miettimisen jonkinlaisen asun kokoon, mä lähden kävelemään Mintulle - tai siis bussitaskulle josta menee julkinen niille. Meiltä on niille noin seitsemän kilsan matka, jonka olisin toki voinut heittää pyörälläkin jos sitä ei oltais pöllitty kesällä rannalta kun olin Mintun kanssa uimassa. Ihan perseestä sellaset nyysijät. Ja vaikka mä luultavasti saisinkin pyörän kunhan pyytäisin ja perustelisin miksi, niin en oo jaksanut vaivautua. Julkiset kulkee meidän keskikokosessa kaupungissa ihan tarpeeksi hyvin ja niillä kyllä pääsee haluamiinsa paikkoihin.

Kello on varttia vaille yhdeksän kun mä astun bussista ja lähden talsimaan noin viidensadan metrin matkaa kohti toista omakotilähiötä missä Minttu perheineen asustelee. Bussissa haisi mieto viinankatku joka oli peräisin juoposta jonka kaikki tuntee. Sen nimi on Ryöppö, tai ainakin kaikki kutsuu sitä siks ja mua jopa vähän säälittää se. Huhujen mukaan sillä oli vaimo ja hyvä työpaikka, sen vaimo oli raskaana mutta sai keskenmenon ja jätti Ryöpön jolloin se alkoi juomaan ja lopun kaikki tietääkin. Huhut nyt on aina huhuja ja mä toivoisin että se saisi vielä apua eikä kuolisi ainakaan vielä. Ryöppö on kuitenkin tosi harmiton kaveri, istuskelee yleensä apsilla juomassa kahvia samalla ottaen hopeisesta taskumatista huikkaa. Siinä matissa lukee jotain mustalla tussilla, mutta mä en ole vielä päässyt tarpeeks lähelle selvittääkseni että mitä. Ryöpöstä kuitenkin saa fiiliksen että se on mukava ja kohtelias, elämä vaan on kohdellut sitä rumasti.

Kun mä oon kymmentä vaille Mintun valkosella kotiovella jossa on ikkuna sisälle, tajuan kävelleeni varmaan vähän laiskasti. Ikkunasta ei näe kunnolla sisälle, mutta mä kuulen askeleet ja näen epämääräisen tumman hahmon kun Minttu tulee avaamaan mulle oven. Se on kihartanut sen hiukset ja sillä on päällään sininen paljettimekko sekä mustat korkkarit. Silmiinsä se on tehnyt sellasen ihme smokey eye - tyyppisen meikin, mistä mä tiedän. Se vetäisee mut sisälle taloon niin että mä horjahdan hieman, ja lisää sitten vielä mattamustaa huulipunaa huulilleen eteisen peilin edessä.

"Siisti asu", Minttu sanoo mulle vinkaten silmää.

Se tuo mulle tosi hyvän mielen sillä vaikka mä en sitä ikimaailmassa paljastaiskaan, niin oon välillä tosi epävarma siitä mitä laitan päälle tai miltä muuten näytän. En tiedä johtuuko (varmaankin) se siitä että kun me oltiin Hanneksen kanssa ihan minejä, äiti aina puhu naapurin tädeille tai ystävilleen siihen sävyyn että kun Hanneksella on niin suorat kasvot ja Henrillä jotenkin vinot ja onko tuo Henri jotenkin pyöreä lapsi, ei Hannes kyllä tuossa ikänyt painanut ton verran, mä aloin etsimään itsestäni vikoja ja yritin korjata niitä. Nykyään mä oon ihan sinut kroppani kanssa kun sain pituuskasvun ja aloitin salillakäymisen, mutta kyllä mulla silti paineita on, niin kuin jokaisella. Nyt mulla on päällä musta t-paita jossa on surunaama valkosella värillä painettuna, mustat revityt farkut joissa on valkoset narut ja sellaset verkkohanskat. Mä käytän niitä ekaa kertaa sen jälkeen kun ostin ne netistä, ja mua jännittää että leimaako muut mut nyt automaattisesti jotenkin friikiksi kun käytän selliasia. No, se on murhe joka mun pitäisi kohdata bileissä. Jätän mun mustat maiharit eteiseen ja kävelen kädet taskuissa Mintun huoneen ovelle. Niiden eteisestä katsottuna vasemmalla on olohuone ja niiden vanhempien huone, suoraan kävellessä tulee keittiö ja siitä oikeelle Mintun huone. Sen huoneen vieressä on oviaukko joka vie yläkertaan missä on sen pikkuveljien, Matteuksen ja Miron huoneet sekä tietenkin sauna että suihku. Mintun huoneessa on Jeremi, Jani, ja kaks muuta jätkää joita mä en tunne. Ne näyttää ihan perus suomalaisjätkiltä, toinen on brune ja toinen blondi. Brunella on hiukset sliipattuna taakse ja toisella sen vaaleat suortuvat sojottaa vähän joka suuntaan. Heti huomatessaan mut ne tulee hymyillen ojentamaan kättään vuoron perään.