Enkelisuudelma

8 - tutustumisleikki

editoitu 9.6.22

<3

Henri

Ilta lähestyy, ja kun kello on puol viis, mä alan tekemään lähtöä. Huikkaan äitille meneväni kaverille, nappaan kotiavaimet avainhyllyköstä ja solmin tutut maiharit jalkoihini. Sitten mä vilkaisen itseäni vielä eteisen kokovartalopeilistä hieman hermostuneena. Mulla on valkoinen iso t-paita johon on painettu mustalla värillä iso, musta ruusu. Se on yksi mun lempivaatteistani, ja mä toivon sen tekevän hyvää työtä tänään. Mustat boyfriend-farkut jalassa mä sittem lähden talsimaan bussipysäkkiä kohti. Jasper snäppää mulle koko matkan bussissa ja mä naurahtelen sen tavalle viestiä mulle.

Mikä sulla kestääää

Tiiäthän sä että jos sä myöhästyt niin sua ei päästetä sisälle >:(

Ei vaan, mä päästän sut sisälle aina

Mä pyöräytän silmiäni ja astuessani ulos bussista nappaan selfien itestäni ja kirjoitan siihen:

I'm comingg

Paras ois...

Kolme pistettä lauseen perässä saa mun mahan taas heittämään voltteja, ja kun mä otan askelia tuttua ovea kohti, mä yritän ottaa pari syvää henkäisyä. Mun kädet meinaa hieman täristä jännityksestä ja mä yritän hillitä sitä työntämällä ne mun farkkujen takataskuihin. Ennen kuin mä ennätän ovelle, se aukeaa ja Jasper on ovella (tietysti) hymyillen vinosti.

"Pääsit sitten lopulta perille", Jasper hymähtää ja mä jään hetkeksi seisomaan tarkastellen sitä. Vaikka siitä on vaan pari päivää kun me nähtiin kunnolla, mä haluan silti nähdä miltä se näyttää.

Jätkällä on päällään tummansininen Niken huppari, tummansiniset collarit ja tuttu rippiristi kaulassaan. Korvassa sillä on tällä kertaa sininen rinkula, ja septumin se on napannut pois. Mä astelen lopulta sisälle ja katson sitä huvittuneena. Kaiken maailman tunneskaalat menee mun lävitse kun mä katselen sitä silmiin.

"Vissiin sininen on päivän väri", mä totean huvittuneena.

Jasper ei vastaa mitään, lähestyy mua vaan toispuoleinen hymy kasvoillaan ja työntää mut vasten niiden eteisen seinää. Mun syke kohoaa, kaikki aistit voimistuu ja musta tuntuu että mä sekoan. Sekoan, koska se ei ole vieläkään painanut huuliaan mun omille. Jasper tuo itsensä ihan mun lähelle, laittaen kätensä mun kyljille. Yksinkertainen liike saa mun koko kropan värisemään. Se tuo huulensa ihan mun omien eteen, parin senttimetrin päähän. Mun päässä humisee kun mä katselen sen kasvoja ihan läheltä haistaen Jasperin huumannuttavan tuoksun.

"Meidänhän piti ottaa hitaasti", Jasper kuiskaa sitten niin kuin ei itse olisi tehnyt aloitetta, saaden mut melkein sekoamaan.

"Kukaan ei sanonut ettei sillon voi pussata", mä mumisen, siirrän käteni sen niskaan mutten vieläkään tee viimeistä vetoa.

Mä otan aikaa katsoakseni sen silmiin. Ne on niin nätin väriset, auringonvalossa ihan kirkkaan vihreät ja vähän hämärässä - niin kuin nyt - vaaleammat. Mä kiedon sormiani sen niskahiuksiin ja yritän taistella itseäni vastaan. Mä en aijo luovuttaa tässä taistossa, vaikka haluankin suudella sitä ihan helvetisti. Ja koska mä pidän pintani, Jasper lopulta luovuttaa huokaisten ja painaa huulensa mun omille, joka saa mut tuntemaan suurta voitonriemua. Mä sytyn samantien, en havainnoi enää ketään muuta kuin sen. Koko maailma katoaa mun ympäriltä kun sen kädet kulkee mun kyljillä paidan alla ja se lähettää sähköiskuja kaikkialle. Mä olen kaivannut tätä ihan liikaa. Kun mä tukistan Jasperia hieman sen niskahiuksista ja se voihkaisee, se saa mut ihan sekaisin. Sekaisin himosta. Kun Jasper painaa märkiä suudelmia mun kaulalle, mä yritän vetää henkeä.