Enkelisuudelma

24 - vaikeuksien kautta voittoon

editoitu 25.6.22

<3

Kahden kuukauden aikahyppy

Jasper

Joulu menee leppoisasti ohi, ja minä sekä Henri vietetään se molemmat omien perheidemme kanssa, mutta tavataan heti jouluaaton jälkeisenä päivänä. Me tavataan Mintulla, sillä se haluaa että me kaikki kokoonnutaan yhteen, joka on kyllä aika söötti idea. Sen vanhemmat sekä pikkuveljet on käymässä Lapin perukoilla, joten tietenkin Minttu otti mahdollisuuden jäädä yksin kotiin. Kun me saavutaan niiden ovelle, Henri vilkaisee mua jännittyneesti hymyillen. Meidän välit on vain entistä läheisemmät, enkä mä voi edes kuvailla kuinka ihana Henri on ollut. Se on auttanut mua kaikessa, tukenut oikeina hetkinä ja ollut vain mun lähelläni kun mä olen tarvinnut sitä. Santeria kuulusteltiin, mutta koska pitäviä todisteita ei ole, muuta kuin humalaisten teinien todistus, ei se riittänyt oikeudelle eikä se saanut mitään tuomiota. Onneksi Janette näyttää pärjäävän hyvin ja pikemminkin halus unohtaa koko asian ja keskittyä kouluun palaamiseen, mua kun taas asia meinaa häiritä enemmän. Kuitenkin, mä tiedän ettei mun ole järkeä sitä mennä kovistelemaan, joten mä yritän uskoa että karma hoitaisi sen. Vaikka mieli kyllä tekeekin.

Henrin kannustama mä aloitin joulukuun alussa myös terapian. Mä olen käynyt siellä nyt kolmesti, ja mun terapeuttini on todella mukava. Sen nimi on Tapio, ja se on nelikymppinen äijjä jonka maailmankatsomus on silti ihan nykyajan mukaisesti paikoillaan. Mä en ole vielä ihan hirveän diippejä juttuja sille jaellut, mutta kyllä me ollaan juteltu iskästä, sen kuolemasta ja musta. Onhan se hyvä että mulla on joku muukin kuin Henri jolle kertoa syvempiä asioita, ja samalla mä saan työkaluja jättääkseni viiltelyn taakseni. Mä olen nyt ollut kuivilla siitä riidan jälkeisestä kerrasta lähtien, ja parilla vaikealla hetkellä mä olen soittanut Henrille ja se on ottanut mut niille tai tullut mun luokseni. Se on ollut yllättävän okei Henrin äidille, joka on kyllä useimmiten vain pysynyt poissa näköpiiristä kun mä olen siellä ollut. Henrin isä on rennompi, ja sen kanssa mä olen pari sanasta vaihtanutkin. Myös Ollin ja Oliverin kanssa me ollaan nykyään tosi läheisiä ja niistäkin on tosi jees fiilis, ne on myös oppineet hoitamaan mun huonot hetket ja tukeneet mua niissä. Tietty me ollaan pidetty hauskaakin.

Me myös löydettiin äidin kanssa vihdoin kämppä, vain kymmenen kilsan päästä koulusta, keskustaan kuusi, ja Henrille seitsemän. Myös Matiakselle on julkisilla siedettävä matka ja asunto on mukava, yksikerroksinen omakotitalo jossa on kolme makkaria, avara keittiö, olohuone ja kylppäri. Se on rempattu lähiaikoina mutta vuokra on silti kohtuuhintainen ja se on rentouttanut mutsiakin paljon.

"Moikka! Ihanaa kun te pääsitte!" Minttu avaa oven iloisesti tervehtien palauttaen mut Henrin naaman katselemisesta maanpinnalle. Henri hymyilee iloisesti ja halaa punaiseen tonttulakkiin sonnustautunutta ystäväänsä ja laskee eteiseen muiden lahjapakettien viereen kaksi pakettia jotka mä sille ojennan. Me sovittiin aiemmin että vaihdetaan toistemme lahjat vasta illalla, sillä Henri tulee meille yöksi. Ihan virallisesti tällä kertaa. On se viettänyt ennenkin mun kanssa öitä tietenkin silloin kun äiti ei edes tiennyt, mutta mutsin tietoisuudessa ei kertaakaan. Mua huvittaa muistella sitä kun mä asiaa kysyin äitiltä, se meinasi jo ruveta pitämään mulle jotain valistusta kun mä keskeytin sen pakenemalla huoneeseeni. Jos se tietäisi että mä olen kokenut ekan kertani Henrin kanssa jo aikaa sitten se varmaan kaatuisi järkytyksestä. Ajatus hymyilyttää.

"Joo, kiva kun sä kutsuit meidät", Henri vastaa ja vilkaisee mua uudestaan lämpimästi hymyillen. Mä vastaan hymyyn. Keittiöstä kuuluu joululaulujen sointuja ja Minttu lähtee kävelemään sinne höpöttäen samalla jotain kaakaosta ja suklaamuffineista.