Enkelisuudelma

11 - rikkinäinen sydän

editoitu 9.6.22

<3

- VAROITUS! Tämä luku tulee sisältämään läheisen kuoleman aiheuttanutta surua ja sen käsittelyä.

Henri

Joonas Hietamäen hautajaiset pidettiin viikko sen jälkeen kun Jasper tultiin hakemaan pois koulusta kesken koulupäivän. Meidän perhe sai kutsun myös, ja onneksi kaikki meidän luokkalaiset oli kutsuttu, niin vanhemmat ei reagoinut siihen kummemmin. Vaikkei mua kyllä millään tavalla olisi haitannut vaikka olisinkin paljastunut homouteni kanssa, mä en tiedä miksi edes ajattelin tollasta kun Jasper koki varmaan tuhat kertaa pahempaa suru. Hautajaiset oli tosi kaunis tilaisuus, sellainen puhdas ja rauhallinen. Kuitenkin Jasper loisti poissaolollaan heti, kun arkku oli laskettu maahan, eikä sitä näkynyt hautajaisten jälkeisessä kahvittelussa missä muisteltiin Joonasta. Mä kävin halaamassa Janettea ja mun kävi sääliksi sitä tosi paljon. Se oli ihan liian nuori menettämään isäänsä, samoin Jasper. Joonas - siis Jasperin isä - oli kuollut äkilliseen sydänkohtaukseen jota ei oltais voitu estää millään tavalla.

Mä kävelen bussipysäkille mieli mustana. Syyskuun toinen viikko on alkamassa, ja mä en ole nähnyt Jasperia hautajaisten jälkeen. Se hävisi sieltä kuin tuhka tuuleen, mutta mä luulen että sen piti antaa olla yksin. Kyllä
mä laitoin sille viestiä, että mä olisin täällä kun se tarvitsisi mua, mutta viesti oli luettu eikä vastausta kuulunut. Siitä mä päättelin Jasperin tarvitsevan tilaa, ja vaikka se sattui antaa sitä, mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä.

Koulussa käy edelleen kuhina musta ja Jasperista. Onneksi mitään ei ole kantautunut mun vanhemmille, enkä usko Jasperin äidinkään ehtineen kuunnella yläastelaisjuoruja. Mä sain kyllä selville kuka oli kertonut kaikille mun ja Jasperin suhteesta, ja mun yllätyksekseni Sinna oli ollut oikeassa. Daniel tuli tunnustamaan sen mulle koulussa hautajaisten jälkeisenä päivänä, ja vaikka mä vihasinkin väkivaltaa, oli tosi lähellä että mä olisin lyönyt sitä päin näköä. No, nyt mä sitten oon meidän koulussa ihan virallisesti homo, mutta mä en jaksa edes nostaa siitä mitään meteliä. Mun kaikki energia menee siihen että mä yritän pitää itseni kiinni koulussa, arjessa ja sitä rataa. Joka ilta mä ajattelen sitä mustahiuksista jätkää kun mä suljen silmäni ja joka aamu kun mä herään sen hymy sekä nauru kaikuu mun korvissa. Ikävä vihloo joka päivä rintaa, huoli sitäkin kovemmin. Mä en tiedä onko se jätkä kunnossa, missä se on viettänyt nää yöt ja onko sillä kaikki hyvin. Helena kuittasi hautajaisissa Jasperin poissaolon vain sillä että poika on kunnossa, hän vain ei halua olla täällä.

Koulun tokavika tunti alkaa. Se on uskontoa, ja mua ei vois vähempää kiinnostaa, mutta ei voi mitään. Mä istahdan Peetun viereen joka nostaa mulle kättään laiskasti. Daniel istuu pari penkkiä taaempana, Peetukaan ei sulattanut asiaa helpolla kun mä kerroin kuka juorut pani alunperin liikkeelle. Eniten mua raivostutti siinä se, että nyt meistä puhuttiin, vaikka tällä hetkellä vain minä olen täällä, molemmat vanhemmat elossa, ehjänä. Mielummin mä ottaisin kaiken sen kivun ja tuskan mitä Jasper varmaankin kokee juuri nyt kun antaisin sen kokea ne yksin.

Koulupäivän päätyttyä sataa edelleen vettä niin kuin aamullakin. Märät lehdet litisee mun kenkien alla kun mä kävelen kohti kotia. Olisin voinut mennä bussillakin, mutta mun on pakko ajatella hetken aikaa ja kolea ilma auttaa saamaan pään selväksi. Mä en tiedä missä minä ja Jasper mennään nyt, mä en tiedä oikein mitään muuta kuin sen kuinka ikävä mulla on sitä. Pieni osa musta toivoo että silläkin on ikävä mua, mutta sitten syyllisyys kolauttaa mua takaraivoon. Eiköhän sen mielessä pyöri vain sen isä just nyt. Kun mä saavun kotiin, huomaan sen olevan tyhjä. Hannes on onneksi armeijassa, porukat töissä ja minä ainoastaan kotona joten saan olla rauhassa. Hanneksen intti loppuu kohta, ja sitten se palaisi kotiin vituttamaan mua tapansa mukaan. Onneksi ne on suunnitellut Islan - sen tyttöystävän - kanssa muuttoa yhteen, ja mä toivon että se tapahtuisi mahdollisimman nopeasti intin jälkeen.