Enkelisuudelma

28 - päivänsäde ja menninkäinen

editoitu 25.6.22

<3

8 kuukauden aikahyppy

Jasper

"Henri! Vauhtia niiden laatikoiden kanssa!"

"Joo joo! Ai perse!"

Mun kasvoille nousee huvittunut hymy kun mä kävelen kerrostalon rapun ovelle ja katson Henriä joka makaa rähmällään hietikolla huonekasvi käsissään. Jätkän kasvoilla on hyvin tympääntynyt ilme ja se nousee maasta pudistellen tomuja vaatteistaan.

"Ei kai Tomiin sattunut?" mä kysyn huolestuneena viitaten palmuvehkaan jonka mä sain läksiäislahjaksi Janetelta. Se on ainakin vielä elossa, eikä se näytä ottaneen iskuja Henrin kaatumisesta.

"Huolehtisit ennemmin musta", Henri puhisee ja tyrkkää kasvin mulle. Mä virnistän, nostan aurinkolasit otsalleni ja lasken Tomin varovasti maahan. Sitten mä kävelen poikaystäväni luo ja vien sormeni sen kiharoihin vetäen jätkän suudelmaan.

"Parempi?"

"Mm, joo", Henri mumisee hymyillen ja painaa otsansa mun omaani vasten. Mä vastaan sen omaan hymyyn onnellisena ja painan vielä pienen suukon sen suupieleen ennen kuin alan hoputtamaan sitä kantamaan lisää laatikoita pakusta jonka Matias meille avokätisesti lainasi. Henri huokaisee teatraalisesti mutta nappaa astiastolaatikon ja lähtee kantamaan sitä toiseen kerrokseen, mun jäädessä katsomaan sen perään. Vittu mä olen onnekas.

Kun me Henrin kanssa illalla syödään pitsaa meidän ihan ikiomassa kämpässä, keskeneräisesti sisustetussa keittiössä lattianrajassa, mun olo on ihan tajuttoman upea. Henri näyttää mun vieressäni ihan liian hyvältä, asunto tuoksuu uudelta ja Tomi nököttää nurkassa vieressään punainen valkopilkullinen kastelukannu. Henri hörppää limsatölkistään ja päästää ilmoille kunnon röyhtäyksen saaden mut naurahtamaan kulmat koholla. Henri vain hymyilee tyytyväisenä ja syö silmät ummessa nautiskellen pitsapalastaan. Mä katson sitä ja meidän yhteistä kämppää, ja se saa vaan mulle ihan mielettömiä onnentunteita ympäri kroppaa.

Me loikoillaan Henrin kanssa mustalla nahkasohvalla joka on ainoa huonekalu sängyn lisäksi jota ei tarvitse koota. Henri on puoliksi mun päälläni ja silittelee mun rintakehääni mun vain nuuhkiessa sen hiuksia samalla sivellellen jätkän käsivarsia jotka on saanut salillakäymisen ansiosta ihan kunnon lihaksia itseensä. Onneksi Henri on silti edelleen mun nostettavissa sekä se sopii siltikin mun syliin kuin nakutettu. Sitä paitsi, oon mäkin saanut itseeni lihasta vaikka puukkokeissin jälkeen mä jouduinkin olla aika pitkäänkin ilman salia. Se oli kyllä vittumaista aikaa kun ei saanut tehdä juuri mitään, ei edes sitä itseään. Kun mä sitten vihdoin parannuin, oli meillä aika villiä Henrin kanssa. Ajatus saa mut naurahtamaan ja Henri kohottaa päätään nähdäkseen mun katseen.

"Mille sä naurat?" se kysyy ristien kätensä alleen katsoessaan mua. Mä vain hymähdän ja painan suukon sen otsalle.

"En mitään. Tai oikeastaan, ehkä sitä kuinka onnellinen mä olen."

"Niin mäkin", Henri hengähtää ja yhtäkkiä nousee nopeasti sohvalta ylös. Mä katson jätkää kun se kääntyy mua kohti hymy kasvoillaan.

"Mennään katsomaan miltä Jyväskylä näyttää kesäöisin."

Me kävellään käsikädessä pitkin Jyväskylän katuja ja ihastellaan oranssia taivasta sekä valoisaa yötä. Henri haluaa välttämättä pysähtyä keskustan suihkulähteellä ja heittää sinne kolikon silmät kiinni, kuitenkaan kertomatta mulle sen toivetta. Mä tyydyn vain katselemaan veistoksen omaista jätkää kun se peittää silmänsä toisella kädellään ja toisella heittää viisisenttisen vettä pulppuavaan lähteeseen. Sitten se palaa mun luokse innokas hymy kasvoillaan, ja mun on ihan pakko suudella sitä. Se vastaa siihen hieman yllättyneenä mutta meidän huulet on toisilleen jo tutut. Vaikkakin edelleen ne saa mun sisällä aikamoisen roihun aikaan.