Enkelisuudelma

epilogi - ikuisesti

editoitu 25.6.22

<3

Jasper

5 vuotta myöhemmin

Mä seison Jyväskylän hotellihuoneessa puku päälläni tuijottaen itseäni peilistä. Mun hiukset, joita mä edelleen vuosien jälkeen värjään mustaksi, on harjattu siististi keskijakaukselle ja vasemmassa korvassa roikkuu musta korvis. Puku on musta ja mä näytän oikeastaan aika hyvältä siinä. Äiti mun takanani hyörii ympäri huonetta ja soittelee milloin minnekkin, mun vain ihastellessa vasemmassa nimettömässäni lupaussormusta jonka mä sain Henriltä meidän ekana yhteisenä jouluna. Se saisi seurakseen nyt ihan oikean vihkisormuksen.

Tosiaan, minä ja Henri ollaan menossa naimisiin. Me ollaan oltu yhdessä nyt kokonaiset viisi vuotta, pian kuusi. Meillä on edelleen asunto Jyväskylässä, joskin se on eri mihin me silloin yhdessä muutettiin, siellä kun nimittäin tapahtui naapurien kanssa kaikenlaista. Tällä hetkellä me asutaan aivan ihanassa rivarikämpässä ja omistetaan koira nimeltä Nelli. Se on labradorinnoutaja ja ihan mahdottoman energinen ja leikkisä kaksi vuotias tyttökoira, niin kuin nimestäkin nyt voi päätellä. Minä ja Henri ollaan koettu vaikka ja mitä vuosien varrella.

Henrin äidillä todettiin pari vuotta sitten rintasyöpä, ja se oli meille molemmille todella vaikeaa aikaa. Se kuitenkin myös lähensi Henrin välejä äitinsä kanssa vaikka aika olikin kauhean raskasta kaikille. Henrille, koska tietenkin se oli todella rikki kaikesta, ja mulle koska mä tein kaikkeni että Henrillä olisi hyvä olla ja unohdin huolehtia itsestäni. Me riideltiin tuolloin aika paljon, mutta tapamme mukaan sovittiin ja kasvettiin vieläkin enemmän yhteen. Ja nyt, Henrin äiti on selvittänyt taistelunsa syöpää vastaan ainakin hetkellisesti - me juhlitaan pieniä voittoja.

Me ollaan edelleen läheisissä väleissä kavereihimme kotipaikkakunnalta. Henri on kuin paita ja peppu Mintun kanssa kaiken ajan jälkeenkin ja Minttu käy meillä usein, nyt kun sekin asuu Joakimin kanssa Jyväskylässä. Ne on myös ollut aikamoinen pari, eronnut pari tai kolme kertaa tässä viiden vuoden aikana mutta aina niiden välinen rakkaus ajaa ne yhteen. Myös Peetun kanssa Henri on yhteydessä vaikka se asuukin edelleen meidän nuoruusajan kaupungissa. Olli ja Oliver, no ne jätkät nyt on edelleen aivan samanlaisia. Ollin juttu sen punapään kanssa ei sitten kestänyt, mutta arvaahan tuon, se kun oli aika kakara silloin. Oliver on löytänyt vierelleen aivan ihanan ihmisen, nimittäin Roopen. Ihan kaikille tuli yllätyksenä kun se tuli kaapista pari vuotta sitten bi-seksuaalina mutta tietenkin me kaikki ollaan sen puolesta onnellisia kun jätkä nyt on löytänyt itsensä. Roope on tosi hauska jätkä ja se kohtelee Oliveria hyvin, mitä sen parempaa ystävälleen toivoisi.

No, miten me tähän päädyttiin Henrin kanssa - eli miten ja kumpi kosi? Kaikki nyt sen varmaan arvaa, että minä olin se joka sen urotyön teki, noin vuosi sitten. Mä olin suunnitellut kaikenlaista romanttista, mutta homma meni sitten kuitenkin vähän eri tavalla mitä mä ajattelin - toisaalta juuri se teki koko asiasta niin pirun täydellisen. Nimittäin mä olin täyttänyt meidän rivarikämpän kynttilöillä ja kukilla, mutta Henri ei sitten koskaan ilmestynyt työvuoronsa jälkeen kotiin. Mä olin ihan hämilläni ja surullinen koska tietenkään mä en tiennyt miksi se ei kotiin tullut. En siihen asti kun Henri soitti mulle ja sanoi että sen työpaikalla oli sattunut pieni äksidentti että sen takia se oli niin paljon myöhässä. No, mä siivosin kaiken pois ja siirryin suunnitelma beehen.

Sitä seuraavana viikonloppuna mä ehdotin Henrille että käytäisiin meidän porukoilla ja samalla moikkaamassa kavereita (Minttu ja Joakimkin asui vielä silloin siellä) ja sehän sopi Henrille. No, mä nappasin matkalaukun sivutaskuun sormusrasian mukaani ja niin me lähdettiin helmikuisena viikonloppuna junalla kohti pohjoista kun lunta oli ihan hemmetisti ja kelit oli koko ajan pelkkää aurinkoa. Mä olin niin jännittynyt että koko junamatkan ajan melkein kusin housuuni ja Henri varmaan huomasi mun outouden, ja sen takia katseli mua hieman kummeksuen.