Enkelisuudelma

31 - jäähyväiset

editoitu 25.6.22

<3

Henri

Jasperin suudelma on viipyilevä mun huulillani ja sen katsoessa mua onnellisena mä tiedän että tein oikean päätöksen. Mun sisälläni olo on rauhallinen ja mä otan aikani katsoakseni Jasperin kasvoja. Vihreät silmät tuikkii taas ja vaikka iho on kesän jäljiltä hieman ruskettunut, pisamat näkyvät vaan vahvempina, niin kuin mä toivoin. Se pitää kättään mun poskellani vielä hetken ennen kuin naurahtaa ja hieraisee hiuksiaan saaden perhoset mun mahassa lepattelemaan hieman kovemmin.

"Meidän pitäis varmaan mennä, meidän kuskit kun varmaan oottaa meitä", se toteaa ja katsoo mua yhtäkkiä hieman harmistunut ilme kasvoillaan. Mä kurtistan kulmiani ja kallistan päätäni.

"No, mikäs murjotuttaa?" mä kysyn leikkisällä äänellä ja Jasper hymyilee hieman jännittyneesti.

"Voisitko... jos sä vaan haluat, niin tulisitko sä mun viereen yöksi?"

Mä katson Jasperia joka näyttää siltä kuin kysyisi mua ekaa kertaa viereensä nukkumaan. Mä nauran ja pyyhkäisen sen huulia sormellani. "Joo, voin mä tulla. Pitää vain muistaa hakea meidän kamat Mintulta huomenna ennen Jyväskylään lähtöä."

Mun vastaukseni saa Jasperin kasvoille vielä leveämmän hymyn mitä aiempi oli ja se laskee vielä yhden hellän suukon mun huulille. Mä vastaan siihen ja tunnen kuinka joka ikinen mun kropan solu on jossain kihelmöintitranssissa. Me ollaan kyllä yhtä vuoristorataa. Sitten me noustaan, vilkaistaan vielä toisiamme ja hymyillään lähtiessämme kohti parkkipaikkaa. Vaikka aikaa meni ehkä vartti, se tuntui sekunnilta. Mä en jaksa odottaa pääseväni Jasperin viereen nukkumaan, joten mä käyn Mintun veljen auton ikkunalla josta se jo kurkkii innoissaan siniset hiukset hulmuten. Mintun isoveli vain pyörittelee päätään nauraen, samalla polttaen tupakkaa.

"Mä menenkin tästä suoraan Jasperille yöksi, mä tulen hakemaan kamat huomenna ennen lähtöä ja sanon samalla heipat. Onhan okei?" mä selostan lisäten kysymyksen loppuun jotta Minttu ei tuntisi oloaan hylätyksi. Ihana ystäväni kuitenkin vain nauraa ja heilauttaa kättään. Se saa mun sisälläni lämpimän aallon leviämään varpaista aina viimeiseen hiustupsuun asti.

"Totta kai se on okei! Nähdään huomenna sitten, mä haluan antaa sulle jäähyväislahjan ennen kun sä lähdet taas suureen maailmaan", Minttu nauraa ja katsoo mua hymyillen. Mulle tulee yhtäkkiä tosi lämmin olo ja tuntuu että voisin vaikka itkeä.

"Joo, nähdään huomenna", mä vain sanon ja kävelen sitten Jasperin luokse joka seisoskelee vihreän Volvon vieressä jonka kyydissä Olli istuu jo serkkunsa kanssa. Jasper hymyilee mulle ja mä katson kuinka Mintun isoveli kaartaa pois näkyvistä.

Ollin serkku Otto vie meidät Jasperille ja me kiitetään kyydistä. Olli on jo nukahtanut etupenkille kun me astutaan ulos autosta ja Jasper kohottaa kulmiaan Otolle joka vain pyörittää päätään ja ajaa pois kesäyöhön. Mä käännän katseeni Jasperiin, ja vaikka kello onkin jotain kaksi yöllä, tuntuu että mä olen just siinä missä mun kuuluukin olla.

"Sä tuijotat", Jasper yhtäkkiä huomauttaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Mä nauran ja nostan käteni sen olkapäille leikkien jätkän - aina niin silkkisillä - niskahiuksilla.

"Enkö mä saa edes kuolata poikaystävääni rauhassa?" mä kysäisen ja mutristan huuliani. Jasper virnistää, vie kätensä mun kyljilleni saaden edelleenkin perhoset tanssimaan mun vatsassani. Mä en tiedä miten se saa ne liikkeelle aina yhä uudelleen ja uudelleen, ja mä pohdin että tuleeko se aina olemaan samanlaista. Toivottavasti.

"Saat toki", Jasper kuiskaa ennen kuin suutelee mua. Se tuntuu ihanalta, Jasperin etuhiukset kutittelee mun kasvojani ja mun tekisi mieli vain leijua pois, niin kevyt olo mulla on. Jasper on ihana ja kaikki on täydellistä.

Aamulla mä herään tutun tuoksun ja ympäristön seurasta. Jasper näyttää vietävän söpöltä nukkuessaan mahallaan toinen jalka koukussa peitto vain puoliksi päällään. Mä piirtelen kuvioita sen selkään ja jopa hetken ajan pelkään, kun mun oloni on taas niin hyvä. Tulisiko pian taas uusi pommi joka räjäyttäisi kaiken taas pois raiteiltaan? Mä kuitenkin karkotan masentavat ajatukset pois päästäni, ja kuin käskystä Jasper räpyttelee unisia silmiään auki ja hymyilee suloisesti huomatessaan mun olevan ihan kiinni siinä.

"Huomenta", se kuiskaa aamuäänellään saaden kuvitteelliset sukat mun jaloissa pyörimään. Mä hymyilen niin että poskia kivistää ja painan suukon sen poskelle.

"Huomenta vaan."

Mun ja Jasperin juna takaisin Jyväskylään lähtee vasta viideltä, joten me päätetään nousta jo aikaisin ehtiäksemme tehdä asioita mitä edellisenä päivänä oli tarkoitus tehdä ennen kaikkea draamaa. Me mennään uimaan - yllätys että meidän rupukylässä edes on hyvä uimaranta - ja meillä on ihan mielettömän hauskaa. Jasper tosin joutuu noloon tilanteeseen kun joku tuntematon mimmi tulee kysymään sen numeroa ja raukka menee ihan jäihin, eihän se ole tainnut ikinä kunnolla flirttailla vastakkaisen sukupuolen edustajalle. Tyttö räpsyttelee tekoripsiään ja tarjoaa iPhone yhtätoistaan tiukoissa punaisissa bikineissä Jasperin vain vilkaisten mua kauhuissaan. Mä katselen showta maaten selälläni pyyhkeen päällä aurinkolasit silmilläni ja kuuntelen kun Jasper vastaa tytön puhelinnumeropyyntöön.

"Sori, mutta mun poikaystävä ei varmaan tykkäisi siitä", se vastaa kiusallisesti päätään hieroen ja mä puren poskeani etten rupeaisi nauramaan. Tyttö ei hämmenny, vaan vetää huulilleen itsevarman hymyn ja katsoo meitä molempia.

"Harmi. No, pitäkää hauska rantapäivä jätkät!" se vain tokaisee hammasrivistö välkkyen ja kävelee lantio keikkuen takaisin ystäviensä pariin jotka heiluttaa meille. Mä katson virne huulillani kun Jasper laskeutuu mun viereeni pyyhkeensä päälle istumaan ja mulkaisee mua. Mä purskahdan nauruun ja Jasper tekee saman perässä.

Uimisen jälkeen me suunnataan keskustan jäätelökioskille. Jasperin mustat hiukset on märät uimisesta johtuen ja jätkä näyttää muutenkin ihan liian hyvältä päällään farkkushortsit ja valkoinen t-paita mihin on printattu pääkallo. Mun on vaikea pitää katsettani irti jätkästä ja se kyllä huomaa sen. Kun on aika valita jäätelömaku, mä jään kiinni Jasperiin enkä kuule sen kehotusta valita ensin. Kun lopulta mä tajuan, kioskitytön tuijottaessa mua kyllästyneena ja Jasperin virnuillessa mä tilaan posket punaisina yhden pallon oreojäätelöä vohvelin kanssa. Jasper ottaa vanhanajan suklaan kuppiin ja hetken me puhutaan siitä kuinka tärkeää kesäisin on syödä jäätelö vohvelista eikä pahvikupista - Jasper tosin ei ota mun kantaani kuuleviin korviinsa.

Lopulta, noin neljältä me ajetaan Jasperin äidin kyydissä Mintun talon eteen, ja mä astun ulos autosta. Jasper jää äitinsä kanssa odottamaan sillä parhaan ystäväni mä haluan hyvästellä rauhassa. Jasperkin kävi Ollilla jossa Oliverkin oli sanomassa jäähyvästit, jolloin mä odotin autossa. Kotonakin mä kävin sanomassa heipat jo aijemmin, mutta se ei ollut näin vaikeaa. Kun mä kävelen tutulle ovelle, koputan sitä ja kuulen Mintun askeleet kun se kävelee ovelle avaten sen, mä kapsahdan suoraan sen kaulaan. Tuntuu kuin mä olisin oikeasti lähtemässä, kuin mä en olisi tajunnut sitä aijemmin kun me tehtiin muutto. Nyt mä menisin eri lukioon ja näkisin Minttua harvemmin, en enää juoruilisi sen kanssa käytävillä ja avautuisi ongelmistani. Minttu ei sano mitään, halaa mua vain takaisin tuoksuen tutulta mustikkaiselta hiusshampooltaan ja yksi kyynel vierähtää mun kasvoilleni. Minttu vetäytyy pois halista lempeä hymy kasvoillaan ja pyyhkäisee peukalollaan kyyneleen pois.

"Älä huoli, mä tungen teille useammin kuin luuletkaan. Mutta tuu nyt, mä haluan antaa mun jäähyväislahjan sulle."

Illalla Jyväskylän kadut on hiljaisia muutamia pieniä teiniporukoita lukuunottamatta. Me kävellään Jasperin kanssa käsikädessä kotikatua pitkin reput selässämme ja katsellaan toisiamme aina välillä hymyillen. Vaikka edelleen mulla on käsittämättömän haikea fiilis jättäessäni kotikaupunkini taakse, on mulla silti ihana fiilis tästä. Ilma tuoksuu vastaleikatulta nurmikolta ja Jasperin avatessa rapun oven päästäen mut sisään, mun olo on onnellinen. Kuin palanen, joka vihdoin loksahtaa paikoilleen.

—

Anteeksi, kun tää vika luku ennen epilogia on näin lyhyt, mutta näin sen kuuluukin mennä. Epilogi ei tule olemaan kovinkaan pitkä, varmaan just 1000-1500 sanan välillä, joten joo.
Kirjotan vasta ihan viimeiseen tekstiin pidemmän romaanin joten jeps :D rakastan teitä ihunat ^^

<3