Enkelisuudelma

9 - mitä sä selität

editoitu 7.6.22

<3

Henri

On keskiviikko, ja mä oon kuluttanut päivästä jo puolet. Jasper on kipeä, joten me ei olla nähty sitten maanantain. Mulla on sitä silmääiskevää hölmöä jo ikävä, mutta me kyllä snäpätään ahkerasti. Me myös vaihdettiin numeroita vihdoin, mutta silti kulutetaan aikaa enemmän snäppäilen. Jotenkin helpompaa, kun näkee toisen naamaa viestien yhteydessä. Harkitsen myös soittavani sille tänään videopuhelua, olisi mukava kuulla sen ääntä pitkästä aikaa. Välillä musta tuntuu että mä käyttäydyn niin kuin joku seiskaluokkalainen uuden ihastuksen kanssa.

"Haloo, kuunteletko sä?" Dankku tökkää mua otsaan. Se on selittänyt mulle jostain asiasta kai jo hetken aikaa, sillä jätkä näyttää siltä että mun pitäisi kommentoida jotain.

"Sori, mulla on muita asioita mielessä", mä sanon ja näytän pahoittelevalta. Dankku pyöräyttää silmiään mutta ei onneksi näytä kauhean vihaiselta.

"Selitin vaan siitä kuinka mä ostin mulle ja Peetulle liput yhelle keikalle joka esiintyy tänään sellasessa kivassa ravintolassa, mutta Peetu feidaskin mut kun niillä on joku couples night Marian kanssa, niin mietin josko lähtisit messiin?"

Mä katson Dankkua hieman hämmentyneenä. "Miks sä mua pyydät?"

Daniel näyttää hieman kiusaantuneelta ja hieraisee niskaansa. "No, sun kanssa klikkaa ja silleen, emmä tiedä. Ois kivaa kai."

Opettaja tulee jo luokkaan ja Dankun tuijotus käy intensiivisemmäksi, joten mä nyökkään nopeasti. "Joo, voinhan mä lähteä."

Jätkän ilme vaihtuu heti todella riemastuneeseen ilmeeseen, ja mä hymyilen vähän väkinäisesti takaisin. Mä en tiedä, jokin tuntuu hieman oudolta, ja mä pelkään että Daniel luulee mun suostuneen treffeille. Mä olen lähdössä kaverin kanssa viettämään aikaa, en mitään muuta, vakuutan itselleni mielessäni. Jossain takaraivossa kuitenkin koputtaa tieto siitä että jos Jasper tietäisi, ei se olisi asiasta innoissaan. Enkä mä tiedä olenko itsekään.

Koulupäivä sujuu nopeasti, ja Daniel sanoo mulle viimeisen tunnin päätteeksi lähettävänsä keikkapaikan osoitteen, johon me siis ollaan menossa. Se jää häiritsevän kauaksi aikaa juttelemaan mulle, mutta onneksi me asutaan eri suunnissa niin ei onneksi lähdetä samaa reittiä kohti. Kun se lähtee vihdoin kävelemään kohti omaa kotiansa, mä hengähdän helpotuksesta. Mua alkaa hieman jännittämään että teinkö virheen suostuessani sen mukaan, mutta mä en yleensä kehtaa perua menemisiäni. Niinpä mä menen kotiin, valkkaan jotkut rennot vaatteet ja lähden sitten illalla GoogleMapsin avulla kohti oikeaa osoitetta.

Saapuessani osoitteeseen, mä huomaan että se on selvästi joku romanttinen treffipaikka - mä en käsitä miksi se olisi Peetun kanssa ollut tulossa tänne. Se on moderni, ja pieni lava nököttää takaseinustalla. Katosta roikkuu kivan näköisiä hehkulamppuja jotka luo hehkua koko paikkaan. Mä olisinkin varmaan iloinen jos olisin tullut tänne Jasperin kanssa. Mä katsahdan tarkastelemaan sopivaa istumapaikkaa. Pöydät on ruskeita ja pyöreitä joiden ympärillä on mukavan näköisiä vaaleita nojatuoleja. Tää ei todellakaan näytä miltään kaverihengailupaikalta, mutta mä en ehdi enää paetakaan kun Daniel ilmestyy mun taakse.

"Moi!"

Käännyn ympäri vastatakseni moikkaukseen, mutta Daniel vetääkin mut halaukseen. Se kestää ehkä hieman liian kauan, ja mä alan tuntea oloni jo hieman kiusalliseksi kunnes vihdoin jätkä vapauttaa mut ja katsoo minua hymy loistaen.

"Tilataanko ruokaa ja jotain juotavaa kun ootellaan sitä bändiä?"

Mä suostun, kun en voi kieltäytyäkkään. Me istuudutaan yhteen nurkkapöydistä ja pian tarjoilija tulee kysymään meidän tilaukset. Mä otan Opera-pitsan ja kylmän cokiksen (pepsimaxia ei valitettavasti ollut) ja Daniel ottaa itselleen hampurilaisaterian ja Spriten. Kun me odotellaan ruokia, Daniel alkaa puhua jostain, mutta mä en ole yhtään kartalla mistä. Sama juttu käy huolestuttavan usein kun mä olen sen seurassa, en vain saa sen sanoista kiinni. Dankku puhuu niin nopeasti, ja kovalla tavalla, ei niin kuin Jasper eli mukavan tahtisesti ja pehmeästi. Ikävä istuu mun rinnan päällä ikävänä mörkönä kun seuralaiseni tökkää mua käsivarteen ja osoittaa lavalle. Mitä Jasper ajattelisi? Bändi, johon kuuluu naislaulaja ja rumpali sekä kitaristi, aloittaa soittonsa. Huomaan samalla että paikka on täyttynyt ihmisistä, jotka enimmäkseen näyttävät pareilta. Mä tunnen hieman hikoavani, ja mun sydän lyö nopeampaa tahtia koska mua ahdistaa. Ei mun pitäisi olla täällä, mä haluan olla kotona soittamassa sille mustahiuksiselle jätkälle, joka saa mut yhellä katseella sekoamaan. Daniel katsoo bändin soittoa ja heiluttaa päätään rytmissä mukana. Samaan aikaan tarjoilija tuo meidän ruuat pöytään.