Enkelisuudelma

3 - oletuksia

editoitu 17.5.22

<3

Jasper

Kun mun herätys pirahtaa ja mä herään pehmeästä unesta, eka asia mitä mä kasvoillani muodostan, on irvistys. Kello on puol kaheksan aamulla ja mulla on unta takana noin neljä ja puol tuntia. Henrin luota mulla ei ollu kauheen pitkä matka kotiin, mutta silti veny vähän myöhälle kun piti käydä vielä bileiden jäljiltä suihkussa ja syödä jotain ennen nukkumaanmenoa. Mä venyttelen kuin joku raihanen pappa ja nousen vaatekaapille. Sieltä mä otan mustan poolopaidan ja harmaat farkut. Kaulaani mä ripustan rippiristin ja hopeisen ketjun jonka mä sain synttärilahjaks mun kummisedältä viime vuonna. Sitten kampaan hieman mun hiuksia paikoilleen ja lähden portaat alas alakertaan.

Kun mä syön aamupalaa, mun ajatukset lähtee vaeltelemaan eilisiin tapahtumiin. Kun Henri tuli juttelemaan mulle sinne kuistille, mä en vaan voinut esittää mitenkään tylyä vaikka se on yleensä uusille ihmisille vastassa jos ne yrittää tutustua muhun. Se tuli siihen vaan rennosti istumaan tuoksuen joltain niityltä ja hajuvedeltä, saaden mun kaikki aistit ihan sekasin. Mua hymyilyttää kun mä mietin sen ilmettä kun mä mainitsin siitä sinitukkasesta tytöstä, että muistin sen muka sen avulla. Henrin naaman mä olisin tunnistanut vaikka satojen ihmisten joukossa jostain nurkasta, sillä mä en koskaan ollu tavannu yhtä hyvännäköstä ihmistä, en jätkää tai muijaa. Se oli jäänyt heti mun mieleen kun mä olin sen koulussa nähnyt. Ja kun se raukka ei varmaan edes tajunnut kuinka nätti se on. Sillä on pehmeät kasvonpiirteet, huulet ihan vitun täyteläiset ja nenä kapea sekä suora. Silmät oli vaaleanruskeet ja ripset tosi tuuheat ja pitkät. Mä näin sen ilmeen kun kerroin vähän epäsuorasti olevani "jätkiin päin". Mä oon kyllä aina tiennyt olevani homo, mutta toki mulla itsellänikin oli se "kieltämisvaihe". Halusin kai kokeilla miltä tuntuis olla "normaali" kunnes tajusin että vitut, mä oon just hyvä näinkin. Ei sekään kyllä ilman haavoja onnistunut.

Kävellessäni bussitaskulle mä sytytän tupakan ja muistelen kuinka me istuttiin siinä katoksessa ja Henri oli vielä vähän kännissä, pyyteli sitä anteeks ja mä sanoin sitä suloseks. Vaikka mä naamioin sen rennoksi heitoksi, mua jännitti ihan saatanasti. Se vaan oli niin hullun söpö kun se lauleli jotain laulujaan ja hoippui hieman. Mua pelotti että kun mä sanoisin sen niin se alkais kattoo mua eri tavalla. Henri kuitenkin vaan hymyili hämmentyneenä ja sitten bussi tuli ja pelasti mut. Me istuttiin vierekkäisille paikoille ja meidän reidet hipas toisiaan saaden pienen kihelmöinnin leviämään mun kylkeä pitkin. Henrille iski laskuhumalan väsy ja ennen kuin mä ees huomasinkaan, sen kiharat kutitti mun poskea kun sen pää keinahti mun olkapäälle. Mä hymähdin hiljaa ja annoin sen nojata siihen koko matkan, niin kauan kunnes se havahtu hereille ja pian olikin sen pysäkki ja me sanottiin heipat. Sitten se katos ja mä jäin leijumaan sen tuoksuun, ja vittu se tuoksu hyvältä.

Mä istahdan kostealle penkille, yöllä on vissiin satanut ja se on imeytynyt penkkiin. Toivottavasti mun perse kuivuis bussimatkan aikana ettei tarvis mennä kouluun takapuoli läntin peitossa. Mun tupakka palaa loppuun joten mä tumppaan sen ja pian bussi saapuukin paikalle. Kun mä astelen sisään ja sanon huomenet kuskille, istun toisiks ensimmäiseen riviin ja avaan mun puhelimen, mä huomaan ilmoituksen snäpistä. Käyttäjä @henkkaaw on lisännyt sinut kaverikseen! Mä lisään sen takas pieni kutitus mahanpohjassani ja tungen sitten puhelimen mun nahkatakin taskuun.

Mä saavun koululle niin että mulla on kymmenen minuuttia aikaa ennen ekaa tuntia. Meen sisälle kouluun ja istahdan puupenkille joita on laitettu ovien viereen. Mun mustan repun mä lasken lattialle ja avaan sitten puhelimeni jonne on tullut snäppi.

Huomenta, lukee kuvassa jossa näkyy selfie Henristä. Sillä on musta huppu päässä ja sen ruskeat kiharat pilkistää sieltä alta, saaden mut hymyilemään ihan hulluna. Henri näyttää liian hyvältä, just sellaselta jotka yleensä kiertää mut kaukaa mun tylyn ulkoisen olemuksen takia.