Enkelisuudelma

4 - toiset bileet

editoitu 22.5.22

<3

Henri

Viikko kuluu nopeasti loppuun eikä me jutella hirveästi Jasperin kanssa, ainakaan mistään kauhean syvällisistä jutuista. Kyllä me moikkaillaan käytävillä ja vaihdetaan hymyjä ruokalassa mutta muuten mä pysyn enimmäkseen Mintun, Dankun ja Peetun seurassa. Myös Jani on välillä meidän kanssa mutta hengaa paljon Jeremin ja sen muijan kanssa. Se ärsyttää Minttua aika paljonkin ja se valittaa siitä mulle pitkin viikkoa, ja mä yritän parhaani mukaan yrittää olla sen tukena ja heitellä hyödyllisiä pohdintoja, mutta se on helvetin vaikeaa kun erään mustakutrisen jätkän kasvot pulpahtaa vähän väliä mun mieleen. Niinpä suurimmilta osin Minttu saa tyytyä hymähdyksiin.

Kun on perjantai, me istutaan Mintun kanssa ruokapöydässä kun Dankku ja Peetu istuutuu meitä vastapäätä. Dankulla on taas miltei vaan punasta päällään ja Peetu on pukeutunut pastellinvihreään tällä kertaa saaden Mintun silmät säihkymään. "Ihana asu Peetu!" se hihkuu saaden jätkän virnistämään. Minttu kyllä saa aina kaikki hymyilemään.

"Oliko teillä jotain asiaa vai tulitteko muuten vain yksinäisiä viihdyttämään?" mä heitän virnistäen samalla saaden Dankun läppäämään mua muka bitchslapilla poskelle.

"Me tultiin pyytämään teitä tän päiväseen illanviettoon kallioille mutta jos se ei kiinnosta niiin", Dankku venyttää viimeistä sanaa ja alkaa muka nousta, jolloin mä vetäisen sitä hihasta nauraen saaden sen istumaan takasin alas. Se virnistää ja alkaa selittämään bileist' jotka olisi kallioilla.

Kaikki yläasteella tuntee kalliot. Ne on noin 20 minuutin päässä keskustasta. Siellä on järvi jonka ympärillä on tosi korkeat, no, tietenkin kalliot ja metsää ympärillä. Yhdellä puolella on sellainen kivirykelmä ja nuotiopaikka mihin nuoret yleensä kokoontuu yhdessä. Mä oon käynyt siellä kerran kasiluokalla kun oli päättärit, ja silloinkin lähdin sieltä jo joskus yhdeltätoista kun isommat alkoivat sekoilemaan, mutten muuten koskaan sen jälkeen. Me katsotaan Mintun kanssa hetken toisiamme ja sit mä kohautan olkiani.

"No eiköhän me siellä voida näyttäytyä", mä vastaan ja hymyilen. Dankku tuulettaa ja pörröttää mun hiuksia, ja mä yritän jotenkin asetella niitä takaisin uomiinsa. Peetu uhkuu jo jotain illasta ja siitä miten paljon se joisi ja mitä, mutta mun ajatukset pyörii kuitenkin vaan siinä että mitä mä pukisin näyttääkseni mahdollisimman hyvältä sitä yhtä varten - ja oisko se yksi edes siellä?

"Aattelitteko ketä kutsua?" Minttu kysyy samalla selaten puhelimellaan Pinterestiä varmaankin asuinspiraatiota varten. Se osaa kyllä kysyä kysymykset joihin mä haluan vastaukset. Mun sydän pamppailee kun Peetu luettelee nimiä joista osaa en tunne ollenkaan ja sitten se tulee sieltä esiin.

"Aleksi, Sinna, Jasper...", Peetu puhuu mutta loput nimet katoaakin multa jonnekin toisiin ulottuvuuksiin sillä nyt mä ainakin tiedän että se on tulossa. Ainakin toivon niin.

Mintun isoveli Make tiputtaa meidät sen järven rannalle josta pitää kiivetä pieni ylämäki sinne oikealle paikalle. Se muistuttaa meitä olemaan varovaisia ja varomaan kalliolta tippumista. Sitten se halaa Minttua ja ajaa pois punaisella volvollaan. Me lähdetään kävelemään kohti kalliota jossa näkyy jo nuoria ja siellä soi jonkun kajarista musiikki. Tulen leimu näkyy kauas rannalle, ja sieltä kuuluu naurua sekä puheensorinaa. Minttu kantaa muovipussia johon me otettiin omia juomia, ja se kilisee hieman kun me otetaan askelia ylämäkeen päin. Mä pyydän sieltä itelleni juomaa, mutta päätän samalla mielessäni ottavani iisimmin mitä edellisissä juhlissa. En mä haluaisi taas olla ihan sekaisin Jasperin edessä.