Enkelisuudelma

29 - toive

editoitu 25.6.22

<3

Henri

Kesä-ilta on hiljainen kun me kävellään kohti Joakimin kämppää Jasperin kanssa. Jätkä kävelee kädet mustien farkkujensa taskuissa katsellen maata eteenpäin kävellessään ja mä keskitän katseeni katulamppuihin jotka ei ole päällä valoisan ajan takia. Meidän välit on hieman arat tällä hetkellä sillä me ei olla oikein puhuttu Niilon näkemisen jälkeen muuta kuin jotain ihan turhaa. Se on ärsyttävää, mutta mä ajattelen antavani Jasperille aikaa. En mä ole halunnut pakottaa sitä puhumaan eikä se ole aloittanut. Varmaan huono idea mennä bileisiin näissä tunnelmissa, mutta eipä voi mitään. Sitä paitsi, Minttu saa meidät varmasti paremmalle tuulelle. Joakimin kämpän ovea koputtaessa mä vilkaisen Jasperia joka vilauttaa mulle pienen hymyn.

"Ihana nähdä teitä!" oven avautuessa Minttu hihkaisee iloisesti kuin todistaakseen mun hetki sitten käymät ajatukset samalla halaten meitä molempia vuorollaan. Jasper hymyilee Mintulle ja tervehtii Joakimia nyökkäyksellä, mä annan sille taas brofistin. Olo tuntuu hetken taas hieman kevyemmältä. "Mennään tonne takapihalle, siel on boolipöytä ja ruokaa."

Koko nelikkona me kävellään Mintun perässä takapihalle, mun vilkuillessa Jasperia. Niilon näkeminen tapahtui kuitenkin jo kolme päivää sitten eikä me vieläkään ole puhuttu siitä kunnolla. Jasper ei halunnut puhua siitä sen jälkeen, sitten meillä molemmilla oli töitä ja illalla molemmat meni suoraan petiin ja kolmas päivä on tämä päivä. Junamatka tänne oli erittäin hirveä kaikessa hiljaisuudessaan, sillä vaikka Jasper jotain mulle puhuikin, se oli ja on ollut koko ajan tosi etäinen. Mun apea katse seuraa sen selkää kun se ilmoittaa menevänsä moikkaamaan kavereitaan. Sillä on musta kauluspaita ja samanväriset farkut, ja Jasper näyttää tosi hyvältä. Mä nappaan huokaisten itselleni boolia ja katson kun se halaa Ollia ja Oliveria ja pian Jeremiäkin joka ilmestyy paikalle. Minttu katsoo mua hetken aikaa ja sitten tuleekin mun luokse. Se on melkein kuin meedio kun aina aistii mun tunnetilani. Joakim on kai mennyt paimentamaan juhlavieraita sisältä pihalle sillä sitä ei näy, ja osa juhlavieraista alkaa olla jo aika tukevassa kunnossa.

"Onks kaikki hyvin? Te ette loistaneet niin kuin yleensä yhdessä", Minttu kysyy huomauttaen ja mä naurahdan. Minttu on kihartanut siniset hiuksensa ja pukenut punaisen kesämekon päällensä, ja se näyttää tosi nätiltä.

"En mä tiedä. Paljastui jotain asioita joita Jasper ei ollut kertonut, eikä ne sinänsä ole isoja, mutta se ei suostu puhumaan niistä", mä huokaisen purren poskeeni ja kuuntelen tuttua biisiä joka soi terassin laidalla nököttävistä kajareista.

"No voi paska. Joakim on välillä samanlainen, että se tiedätkö vetäytyy kuoreensa, mutta yleensä tilan antaminen toimii", Minttu tuumaa ja mä nyökkään. Tiedän että tyttö on oikeassa, ei Jasper puhu pakottamalla, mutta on vain vaikeaa antaa tilaa kun asuu toisen kanssa.

Ilta sujuu ihan mukavasti, vaikkei me hirveästi Jasperin kanssa samassa porukassa pyöritäkään. Se tietenkin harmittaa, mutta mä
päätän optimistisesti ottaa sen tilaisuutena vaihtaa syvemmin kuulumisia Mintun kanssa sillä mä näin sen viimeksi juuri ennen muuttoa Jyväskylään ja siitä on jo aikaa. Niinpä mä hengailen Joakimin ja Mintun kanssa - jotka on muuten ihan in love toisiinsa, vaikkeivat sitä muille myönnä - ja kuuntelen musiikkia terassilla istuen. Jasper hyörii ensin takapihalla, sitten se käy sisällä ja tulee taas takaisin takapihalle. Jasperin katse ei kertaakaan käy mussa, joka ärsyttää. Mä olen pukeutunut hyvin, ja olen sentään sen poikaystävä mutta se ei viitsi edes katsoa mua. Jotenkin alitajunta mun mielessäni varoittaa mun käyttäytyvän turhan mustasukkaisesti, mutta on jo myöhäistä. Illan mielentila ja tapahtumat saa mut käyttäytymään itsesabotaasisesti. Kuten arvata saattaa, booli kuluu tiuhaan tahtiin alas ja mä alan olla jo kännissä kun mä nousen ja alan lähteä kohti ovea saadakseni vettä lasiini. Joku jätkä ilmestyy ovesta just kun mä olen astumassa sisälle ja mä törmään siihen kaataen vahingossa juomani sen päälle. Mä nostan katseeni uhriini joka näyttää aika pelottavalta siiliksi ajellun päänsä kanssa, hieman Santerilta, mutta koska alkoholi virtaa mun suonissani ja koko tilanne on aika koominen, mä tirskahdan. Paha virhe.