Aivan loppu

1.4K 43 15
                                    

Joonas:

Olin matkalla studiolle, tänään oli luvassa kovat treenit ja meidän pitää valmistella Euroviisu biisiämme esitys kuntoon. Se on jo melkein valmis, mutta puuttuu vielä muutama äänitys ja jotain hienosäätöä. Ollaan vedetty niin täysillä koko talven, että olen ollut  aika poikki viimeaikoina , mutta kuitenkin on jo kevät niin eiköhän asiat ala pikku hiljaa mennä rennompaan suuntaan taikka sitten ei... 

Saavuin studiolle ihan ajallaan ja siellä oli jo Joel, Aleksi ja Tommi. Sanoin muille vaan moikat ja istuin sohvalla rämpyttämään bassoani. Samalla kuin viritin sitä oikeaan sävellajiin kuulin oven käyvän, nostin katseeni ja näin Ollin tulevan sisään. Hän meni suoraan jääkaapille ja otti sieltä Red Bullin. Mietin että missähän Niko mahtaa olla. 

Vihdoin Niko saapui paikalle ja aloitimme soittamaan. Tommi meni rumpuihin, Olli otti Basson samoin minä, Niko ja Joel seisoivat mikit kädessä. Aleksi istui koneensa ääressä tekemässä jotain säädöksiä ja miksauksia. Vedimme Dark Side kappaleen loppuun ja me kaikki katsoimme odotettavasti Aleksia.

"Joo onhan se ihan jees mutta Porko haluan sun kans viä uusiks toi kitara homma, tää ei oikein ny kuulosta niin hyvältä" Aleksi vastaa. Huokaisen ja kävelen lähemmäksi Aleksia, tunnen Nikon taputtavan olkapäätäni ja alan soittaa uudestaan omaa basso osuuttani. 

Jouduin aloita monta kertaa uudestaan, koska joka kerta kerta tein jonkun virheen. Olin aivan loppu kun sain vihdoin soitettua osuuteni niin, että se kelpasi Aleksille. Kaikki olivat jo lähteneet, joten valmistelin lähtöä studiolta itsekin. Aleksi jäi vielä hiomaan tämän päivän ottoja. 

Vihdoinkin pääsi kotiin, olin aivan loppu ja tuntui siltä, että minusta ei ole mihinkään  ​​ja en osaa yhtään mitään. Tunsin olevani ahdistunut ja mietin, että olenko vain tämän bändin uran hidastaja kun en edes osannut soittaa tänään bassoa. Pääni on räjähtämäisillään näistä ajatuksista ja sen takia painun suoraan makuuhuoneeseeni nukkumaan.

Heräsin siihen, kun kuulen kolinaa keittiöstä, siellä on luultavasti kämppikseni Viola tekemässä ruokaa meille. Nousen ylös ja suuntaan keittiöön, koska minulla oli nälkä. Hymyilin teko hymyä Violalle, koska olin niin väsynyt ja niin huono fiilis, että en olisi jaksanut hymyillä oikeaa hymyäni. Otin itselleni lautasen ja otin kattilasta jauhelihakeittoa itselleni ja menin keittiön pöydän ääreen syömään sitä. Viola laittaa yleensä ruokaa molemmille koska olen niin onneton ruoan laittaja.

En pääse pääse ahdistusta ja huonoa fiilistä pakoon millään, olen kärsinyt siitä jo pari viikkoa. Se on kuluttanut paljon voimiani. Lopulta en enää kestä ahdistustani, minun on pakko saada jotain helpotusta tähän. Suuntasin vessaan ja istuudun vessan lattialle, hautaan pääni käsiini ja yritän hengittää. Nousen ylös ja avaan vessan peilikaapin, otan sieltä kynsisakset. Nostan paitani ylös niin, että näin vatsani. Sanon itselleni mielessäni: "Okei mä oon tehny tätä ennenkin, joskus monta vuotta sitten, niin voin mä tehä sen nytkin. Mä teen tän vaan ittelleni tän yhen kerran ja sit mä en tee tätä enään mulle. Mä vaan tarviin tätä just nyt." Laitan kynsisaksien terän vatsani ihon päälle ja alan viiltelemään siihen nopeasti paljon viiltoja. Tiedän, että tämä ei saa minua laihempaan kuntoon, olen hirveä läski ja minun pitäisi syödä vähemmän, mutta joka kerta minä lipsahdan syömään ruokaa. No ainakin sain tunnettua fyysistä kipua henkisen kivun sijasta. Lähden vessasta huoneeseeni ja jokainen liike joka kohdistuu vatsani ihoon sattui, mutta ei sillä ole väliä. Ansaitsen tämän kivun. Vihdoin pääsin huoneeseeni ja kaaduin sänkyyni. Vedin peiton päälleni ja nukahdan melkein samatien.

Tästä luvusta tuli tosi tylsä, yritän saada toiseen lukuun enemmän sisältöä. Kiitos kun luit tämän osan. 

Jiko - I love you more than myselfWhere stories live. Discover now