Jiko - I love you more than myself

Autossa

Istun Aleksin Kian takapenkillä sillä Joel istui Aleksin vieressä pelkääjän paikalla. Olimme menossa Helsinkiin promokuvauksiin. Niko ja Olli olivat Tommin kyydissä. "Kuka on oikeesti päättäny tän, et kenenkä kyydissä kukin on. Tää järjestelmä on ihan perseestä saatana." Aleksi tuijotti ihmeissään Joelia "Mitä sää nyt tarkotat?  Miten niin tää on niin perseestä?" Joel alkaa nauramaan "Kyl mä sen nään, et sä haluaisit mielummin olla Ollin kanssa samassa autossa ja Joonas on niin kuollutta seuraa, se näyttää ihan siltä et se ei ois nukkunu viikkoon." Joel puhui asiaa. Huomasin itsekin, että Aleksi olisi halunnut puhua ja heittää läppää mieluummin Ollin kanssa kuin Joelin. Minun nukkumisesta puheen ollen myös se piti paikkansa. En ole pystynyt nukkumaan paljoakaan moneen viikkoon, koska olen stressannut niin paljon ja sitten on vielä tulossa ne helvetin euroviisut mikä vaan pahentaa tätä kaikkea, koska yleensä stressaan kaikkea mitä en voi tietää etukäteen kuinka kaikki tulee järjestymään.  

"Ei helvetti nyt mä kyllä soitan Tommille et me pysähdytään seuraavalla Apsilla ja vaihetaan tätä järjestystä, mä tuun hulluks tässä vitun hiljaisuudessa." Havahduin ajatuksistani, kun kuulin Joelin sanovan tämän. Katson kun hän kaivaa puhelimensa esiin ja soittaa Tommille. "Moi, se ois sit sellane juttu et pysähdys seuraavalle Apsille ja tehdään sellane helvetillisen tarpeelinen  uudellen järjestys siihen missä kukakin istuu. Vittu tietäisitpä vaa kuinka kuoleman hiljasta täällä autossa on." Hetken päästä Joel lopettaa puhelun ja me suunnataan Jyväskylän lähellä olevalle Keljonkankaan ABC:lle. 

Teimme vaihdon ja nyt istun Tommin autossa takapenkillä Nikon kanssa. Joel jäi kuitenkin Aleksin kyytiin, kuuntelemaan Aleksin ja Ollin läpän heittoa. Meillä on edessä vielä noin kolmen tunnin matka ennen kuin ollaan perillä. Otan paremman asennon ja pistän silmäni kiinni. Kuuntelen auton tasaista huminaa ja tunnen kuinka alan pikku hiljaa vajoamaan uneen. 

Herään, niin että nojaan Nikon olkapäähän ja Niko nojaa päätään minun päätäni vasten. Hän selasi Instagramissa fanien tekemiä julkaisuja, tykkäsi ja jakoi niitä omaan tarinaansa. Seurasin sitä hetken aikaa ennen kuin liikahdin, koska minun oli pakko juoda jotakin, kurkkuni oli aivan kuiva. "Oho sä heräsitkin jo. Nukuiks hyvin?" Niko kysyy. Juon pullosta vettä ja nyökkään samalla Nikolle vastaukseksi. Kun olen juonut tarpeeksi laitan pullon takaisin reppuuni. Istun hetken aikaa paikoillani ja vain tuijotin ikkunasta ulos. Minulla oli aika kylmä, koska en ollut huomannut ottaa mitään lämmintä takkia mukaan. Päälläni vaan oli valkoinen college paita jossa oli jotain tekstiä. Niko huomasi sen ja kysyi minulta: "Hei onks sul noin kylmä, haluuks sä mun tuulitakin se on tässä jalkatilassa" hän ojentaa minulle takkiaan. "Joo, no voin mä sen ottaa" vastaan hänelle ja pistän takin päälleni. Mietin, että miten joku voi tuoksua näin vitun hyvältä. Nikon takki tuoksuu ihan helvetin hyvältä painan nenäni kiinni takin kaulukseen kiinni kuitenkin niin ettei Niko nää mitä teen ja vedän syvään henkeeeni nenän kautta Nikon tuoksua siitä takista. "Sä voit tulla myös mun kainaloon niin voin lämmittää sua jos haluut." Niko sanoo minulle pehmeällä äänellä tai sitten kuvittelen vain. Siirryn hänen kainaloonsa ja laitan pääni hänen olkapään päälle. Hetken päästä tunnen Nikon pään päätäni vasten. Hänen hiuksensa kutittavat minun kasvojani, mutta annan niiden olla se tuntui kivalta. 

Huomasin, että olimme jo Lahdessa. Jäljellä olisi enää tunti ajamista ja sitten olemme jo Helsingissä. Käteni olivat aivan jää kylmät joten päätän kysyä Tommilta voisikohan lisätä lämmitystä autoon. "Ekkai sä vaa oo tulos kipeeks Porko ku sä palelet niin paljon, eikä ulkonakaan oo muuta ku kymmenen astetta lämmintä. Ei pitäis olla niin kylmä." Tommi ihmettelee. En jaksa muuta kuin vaan kohauttaa harteitani. Yhtäkkiä tunnen Nikon kädet omissani hän ei sano mitään enkä minäkään. Istumme kaikki hiljaa ja jotenkin kaikki tuntui niin täydelliseltä. Maailman ihanin ihminen pitää minua käsistä kiinni, nojaan hänen olkapäänsä ja vielä pidän hänen takkiaan. Voisiko mikään olla täydellisempää?

Näen varmaan unta, kun kuulen, että hotellissa on jäljellä vain kolme hotellihuonetta ja saan jakaa yhden niistä Nikon kanssa. Huomaan, että Aleksi ja Ollikin näyttivät tyytyväisiltä kun hekin pääsivät jakamaan hotellihuoneen. Tommille ja Joelille jäi sitten vielä yksi hotellihuone jaettavaksi. 

Olen niin väsynyt, koska olen istunut melkein seitsemän tuntia autossa. Onneksi olemme vihdoin täällä Helsingissä. Meinaan kompastua jalkoihini, kun vihdoin astun hotellihuoneeseen, mutta onneksi Niko saa kaapattua minusta kiinni. "Ooppas sinä väsynyt ku et pysy edes pystyssä" hän katsoo suoraan silmiini. Katson häntä takaisin hänen silmiinsä, meidän katse kontakti vain pitenee. Huomaan hius suortuvan valahtavan hänen kasvoilleen, siirrän sen hänen korvan taakse. Huomaan hymyn nousevan Nikon huulille. Hymyilen hänelle takaisin, mutta päätän astua peremmällä huoneeseen. Niko tulee viereeni ja sanoo: "Mentäiskö tohon sängylle nukkuu vähäks aikaa ja sit voitais lähtee syömään johonki?" "Joo, käy mulle. Oon liian väsynyt lähteäkseni jonnekkin muualle" vastasin hänelle. 

Moii! Onko teillä ehdotuksia kuinka jatkaa tätä eteenpäin taikka mitä vois tapahtua seuraavaksi. Otan mielelläni niitä ehdotuksia vastaan! Huomasin vaan, että en osaa kirjoittaa muuta kuin tylsiä tarinoita. Mutta lupaan sen, että seuraavassa luvussa tapahtuu jotakin jännenpää. 

Toivottavasti teillä menee hyvin ja toivotan teille kaikkea kivaa!!