Jiko - I love you more than myself

Rotterdam

Valitettavasti ihanat hetket eivät kestä ikuisuuksiin, sillä pian olemme laskeutumassa Rotterdamin lentokentälle. Niko oli herännyt viisi minuuttia sitten hätkähtäen ja katsellut suloisesti ympärilleen ihan kuin miettien missä hän on. Sen jälkeen hän tajusi minun olevan hänen vieressään ja hän antoi minulle suloisen hymyn. Sen jälkeen hän sanoi ihanaa et olet siinä ja puristi kättäni hellästi. Sulin hänen suloisuudelle aivan täysin, miten joku voi olla noin ihana ihminen. "Mitä sää mietit Joonas..?" Niko kysyy pitkän hiljaisuuden jälkeen minulta. Hento puna nousee poskilleni ja vastaan "Sua.." vilkaisen häntä ujosti, mutta hän vain naurahtaa minulle. "Mua? Mätkinkö mä sua unissani vai miten oon päässyt ajatuksiisi?" Niko kysyy huvittuneena. "Ei vaan ku sä oot vaan niin ihana ja täydellinen" vastaan hänelle hiljaa, että vain Niko kuulee sen. "Ai minä vai? Höpö höpö säähän se söpö, ihana ja täydellinen tässä oot." Niko sanoo minulle. "Hei enpäs oo. Sääpäs oot!" väitän vastaan. Siitä meidän välille syntyi kauhea kiista "Nyt loppu keskenkasvuset kakarat ja sopikaa et ootte yhtä ihania ja täydellisiä." Tommi keskeyttää meidän kiistan. 

Makaan yksin hotellihuoneen sängyllä ja tuijotan kattoa. Olen ollut siinä varmaan jo vartin. Huokaisen ja mietin nukkuukohan Niko jo. Jotenkin tämä hotelli huone ja oloni tuntuu tyhjältä. Haluaisin Nikon tänne minun luokseni nukkumaan, mutta kai hän nukkuu jo omassa hotelli huoneessaan. Katson puhelimeni näytön kelloa ja se on 03.17. Vittu minun pitäisi ostaa uusi puhelin tai viedä se korjaukseen, koska puhelimeni näyttö oli edelleenkin säröillä. Avaan Instagramin ja tykkään kuvista. Selaan muutamia  fanien julkaisemia kuvia ja tykkään niistä aikani kuluksi. Luulen, että tänä yönä en tule nukkumaan tai en ainakaan tällä menolla. Siihen tarvittaisiin ainakin ihme. Samassa kuulen oveen jonkun koputtavan. Tuskin täällä mitään siivouspalvelua tähän aikaan on, ajattelen ja nousen katsomaan kuka oven takana on. Oven takana paljastuu olevan Niko. "Saanks tulla nukkuun sun kaa ku en saa nukuttuu" Niko sanoo varovasti ja katsoo minua suloisesti kulmiensa alta. "No totta kai! En mäkään saa nukuttua kuten huomaat. Tuu sisään vaa"  Vastaan hänelle ja astun sivuun jotta Niko pääsee paremmin sisään. 

Onneksi Niko tuli tänne kanssani nukkumaan. Kaikki tuntuu taas paremmalta ja nyt minusta tuntuu, että pystyn nukkumaan paremmin tänä yönä. Makaamme molemmat kyljellämme sängyssä ja tuijotamme toisimme silmiin. Niko siirtää kätensä poskelleni ja silittää sitä peukalollaan. "Hyvää yötä ja kauniita unia rakas" Niko sanoo minulle ""Hyvää yötä ja ihania unia rakas" vastaan hänelle hiukan ujosti sillä jotenkin tuntui vaikealta sanoa äänen Nikoa rakkaaksi. En tiedä mitä on tapahtumassa meille. Meidän suhde on muuttunut täysin erilaiseksi mitä se on ollut koskaan aikaisemmin. Entä jos tämä kaikki päättyykin tai jos meidän välinen suhde on muuttunut liian nopeasti liian läheiseksi. En haluaisi menettää Nikoa hän on kaikkein paras asia nyt minun elämässäni mitä minulla on en kestäisi jos Niko sanoisi, että hän ei halua olla enää kanssani näin läheinen. Huomaan Nikon liikkuvan vieressäni ja hän pyörähtää viereeni niin, että hänen selkänsä on vasten minun rintaani ja hänen hiuksensa on ihan nenäni edessä. Kiedon oikean käteni hänen ympärilleen ja nojaudun Nikon selkää vasten. Huokaisen syvään ja annan Niko hiusten tuoksun huumata minut onnellisuuden tunteeseen. 

Herään, kun Niko silittää minua etusormellaan poskesta. "Herätys rakkaani" hän sanoo aamun käheällä äänellä. Avaan silmäni ja kohtaan Nikon kirkkaan vihreät silmät. Hän makaa edessäni ja nojaa päätään kättään vasten. "En haluaisi olla ilon pilaaja, mut muut jätkät on aika kärsimättöminä laittanu meille viestiä ryhmään et meijän pitäis olla jo hereillä." Niko kertoo minulle ja irvistää pahoittelevasti perään. "Voi vittu, mitä se kello on?" kysyn häneltä unisena.  "Kohta yks.. ups" hän vastaa minulle. "Ei helvetti! Eiks meillä ollu jotain saakelin videohaastatteluitakin tälle päivälle?" Vastaan järkyttyneenä Nikolle. "Jep ja muut jätkät on ollu jo kahessa" Niko kertoo. Suljen silmäni ja huokaisen. Ai että miten kivasti sitten tämäkin reissu alkoi. "Ei auta muuta ku nousta ylös ja suunnata jätkien luo" sanon hiljaa huokaisten Nikolle. "Nii varmaan pitäis mut hei anneta tän pilata meidän päivää Joonas mekin ollaan vaan ihmisiä " Niko sanoo. Tuijotan häntä hetken aikaa tyrmistyneenä. Miten joku voi ottaa asiat noin chillisti. Pudistan päätäni ja nousen sängystä ja suuntaan vessaan. "Hei oota ny! Sängystä nouseminen ilman aamu halia on laitonta tai no sen pitäis olla ainakin laitonta" Niko huutaa perääni. En vain kestä Nikoa ja alan nauramaan hänelle. "Älä naura mulle mä oon tosissani!" Niko vastaa ja huomaan, että hänellä meinaa pokka pettää. "Laitaks mut vankilaan jos et saa aamu halia" kysyn Nikolta. "En, siitä saa kuoleman tuomion nimittäin sillä tavalla että suutelen sut hengiltä" Niko sanoo parhaansa mukaan pitää pokaansa ja yrittäen pysyä  vakavana. "Huijui nyt mua alko jo pelottaa ei kai mulla oo sit muuta vaihtoehtoo ku tulla halaa sua. " vastaan Nikolle sarkastisesti ja kävelen takasin sänkyyn antamaan aamu halin Nikolle vaikkei edes ollut aamu.

Heissan kaikille!

Sain itseni kirjoittaan tätä tänne joten toivottavasti nautitte!

Kiitos ihan älyttömästi teille kaikille, kun luette tätä!! Rakastan teitä kaikkia ja toivottavasti teillä on kaikki hyvin... <3

Näkemiin!!