Jiko - I love you more than myself

Halaus

Herään aamulla, otan yöpöydältäni puhelimeni ja käyn läpi sosiaalisen mediani. Katson TikTokista muutaman editin meistä ja UMK voitostamme. Olihan se ihan super siistii voittaa niin helvetin suuret kilpailut ja olisi mahtavaa myös menestyä euroviisuissa samalla lailla. Tänä vuonna siellä on kilpailemassa erittäin lahjakkaita artisteja. Huomaan oven avautuvan ja tajuan, että Viola on tulossa täysiä hyppäämään päälleni. Yritän nopeasti päästä alta pois, mutta se oli jo aivan liian myöhäistä. Inhoan yli kaiken sitä, että joku tulee häiritsemään aamujani tuolla tavalla. Huudan Violalle poistumaan huoneestani, mutta hän on vaihteeksi taas vittuilevalla päällä niin hän jää vain istumaan sänkyyni. En nyt totaalisesti jaksaisi alkamaan raahaamaan häntä pois huoneestani, joten mulkoilen häntä vihaisesti. Nostan peittoni pääni yli ja käännän kylkeä. "Nyt vittu nouset, sulla on tänää treenit. Etkä sä saa niistä myöhästyä" Viola komentaa. "Nousen sitten kun sä lähet vittuun mun huoneesta" vastaan hänelle. Välillä tuntuu siltä, että Violan kanssa asuminen on pahinta mitä minun elämässäni on tapahtunut. Osaahan Viola halutessaan olla ihan kiva, mutta muuten hän on täynnä itseään. 

Olin ensimmäisenä studiolla, mutta kuitenkaan en ollut sen ihmeemmin ajoissa. Hetken päästä minun jälkeeni tuli Aleksi ja Olli, heillä oli vissiin joku läppä kesken kun he noin nauroivat yhdessä. He eivät huomanneet minua, mutta toisaalta makasin sohvalla niin, että he eivät huomaisi minua ilman, että kertoisin olevani paikalla. Katselin heitä kuinka he edelleen räkättivät yhdessä jollekin asialle. "En ymmärrä kekkä jaksaa olla noin hilpeitä tähän aikaan aamusta. Varsinki Olli, mitä on tapahtunu ku yleensä sä viä nukut tähän aikaa" keskeytän heidän läpän heiton. "Katos Porkoo! En mä huomannukkaa sua." Aleksi katsoo yllättyneenä minua. Olli vinkkaa silmäänsä ja sanoo "No Aleksilla sattuu vaa olee niin piristävä vaikutus muhun" Aleksi hymyilee Ollille lämpimästi. Mietin Ollin kommenttia hetken, mutta annoin asian olla. Olen kyllä huomannut, että heidän välit ovat lähentyneet viime aikoina. Olen onnellinen heidän puolesta, että heistä on tullut niin läheiset ystävät.

Hetken päästä koko porukka onkin jo kasassa, ja tänään olisi tarkoitus tehdä uutta albumia. Myös meidän täytyy alkaa suunnittelemaan meidän matkaa Rotterdamiin, koska siellä on kuukauden päästä euroviisut. Istun studion nurkassa ja katson kuinka Niko, Joel ja Aleksi käyvät läpi jotain tiettyä sävelmää, jota voimme kohta alkaa harjoittelemaan. Olli ja Tommi keskustelivat siitä kuinka paljon meidän fanien määrä on kasvanut viime aikoina. Tunnen itseni yksinäiseksi, sillä jokaisella oli joku jonka kanssa puhua. Tai voisinhan minä mennä juttelemaan heidän kanssa, mutta en haluaisi keskeyttää heiltä mitään juttua. Mietin, että olisiko tämä bändi parempi ilman minua, ei sillä varmaan ole mitään väliä kuitenkaan olisinko osa tätä bändiä vai en. 

Vihdoin meidän treeni päivä loppui. Osa oli lähtenyt jo kotiin, itse olin jäänyt vielä treenaamaan kitaran soittoa, koska en haluaisi epäonnistua niin monta kertaa taas, kun seuraavan kerran Aleksi äänittää soittoani. Sitä paitsi euroviisuissa esityksen aikana ei tulisi kuuloonkaan, että mokaisin. Olin vielä Aleksin, Ollin ja Nikon kanssa studiolla. Huomasin. että Aleksi ja Olli oli tekemässä lähtöä nimittäin he alkoivat laittamaan soittimia ja muita tavaroita oikeille paikoilleen. "Tuota me tästä lähetäänkin Ollin kanssa jo pois, koska se tuli mun kyydillä tänne niin heitän sen myös himaansa " Aleksi sanoo lähtiessään. Sanottiin Nikon kanssa yhdessä heipat heille. 

En muista, koska olen viimeksi ollut näin myöhään studiolla, kello oli 20.48. Tunsin olevani aivan lopen uupunut. Kaikki se treenaaminen ja se työ minkä olin tänään tehnyt tuntui nyt todella suurelta. Olin todellakin tehnyt aivan liikaa verrattuna voimavaroihini. Kuulen, kuinka Niko aloittaa soittamaan pianoa, joka on parin metrin päässä minusta. En ole kuullut aikaisemmin tuota melodiaa mitä hän soittaa, mutta se on todella kaunis ja koskettava. Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat virrata poskiani pitkin. En yleensä itke näin helposti, mutta olin niin uupunut etten pystynyt säätelemään tunteitani kunnolla ja kaikki tuntui paljon enemmältä kuin todellisuudessa oli. 

Niko lopettaa soittamisen ja hän nostaa katseensa minun silmiini. Näin hänen ilmeensä muuttuvan huolestuneeksi ja hän nousee nopeasti ylös ja tulee minun luokseni. "Hei Joonas, Joonas älä itke, kaikki on hyvin. Tuu tänne" Niko sanoo hellästi ja kaappaa minut isoon halaukseen. Itken hänen olkaansa vasten ja haistan hänen pehmeiden hiusten tuoksun. Niko jatkaa minun haalaamista, alan pikku hiljaa saamaan itkuni itkettyäni. Tunnen itseni olevani turvassa siinä lattialla istuessani Nikon halauksessa. Olisin voinut jäädä siihen ikuisesti, mutta en halunnut olla vaivaksi hänelle. Erkaannun halauksesta ja kohtaan Nikon metsän vihreät silmät. "Onks sull kaikki hyvin Joonas..?  Huomasin et oot ollu tänään tosi hiljanen ja vetäytyvä" Niko kysyy minulta hieman huolestuneena. "Joo, oon vaan väsyny ku oon ollu niin kauan tääl studiolla tänään ja ei oo ollu mieli olla sosiaallinen." Vastaan Nikolle ja annan tälle väsyneen hymyn. "okei sitten, mut muista et voit aina tulla puhuun mun kanssa kaikesta ja lupaan supporttaa sua aivan kaikessa mitä ikinä teetkään tai ootkaan." Niko katsoo minua syvälle silmiin ja tiedän, että hän on tosissaan siitä mitä hän minulle sanoi. "Kiitos Niko ja mä lupaan tehä samoin myös sulle." Vastasin hänelle. "Oot tosi tärkee ystävä mulle, joten muista pitää huolta myös ittestäs, älä kuluta ittees ihan loppuun. Oot täydellinen juuri sellaisena kuin olet" Niko sanoo minulle ja ojentaa kätensä minulle, jotta hän voi vetää minut pystyyn. Tunnen taas kuinka silmäni kostuvat, mutta en kuitenkaan ala itkemään. "Kiitos Niko super paljon" Niko vetää minut vielä uuteen halaukseen ja halaamme toisiamme vielä hetken, kunnes me erkaannumme ja alamme keräämään kamppeitamme kasaan.

Ulkona satoi melko kovaa, mutta onneksi olin unohtanut aikaisemmin studiolle sateenvarjoni niin sain sen otettua ettei minun tarvitsisi kastua. Kävellessäni kotiin mietin sitä, kuinka mahtava ja upea ihminen Niko oikeasti oli. Hänen halauksena ovat aivan ihania, niin voimaannuttavia. Sain tyyliin tänään elämäni parhaimman hali, maailman parhaimmalta ihmiseltä.

Moi kaikkii!! Tuota alan vasta päästä vauhtiin tässä tarinassa, joten tää saattaa olla melko tylsä viä. Mutta toivottavasti tykkäätte!

MUISTAKAA ETTÄ OLETTE TÄYDELLISIÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLETTE <3