Jiko - I love you more than myself

Semifinaali

Olimme juuri tulleet Nikon kanssa hotellihuoneeseeni viettämästä iltaa muitten jätkien kanssa meille tarkoitetussa oleskelutilassa. Siellä me heitettiin läppää ja tuli muutama bissekin juotua. Niko on pitänyt minua koko ajan silmällä, koska hän pelkää, että saan jonkun aivotärähdyksen, kun pyörtyessäni kaaduin lattialle ja löin pääni aika voimalla. Minulla on vain pieni kuhmu takaraivossani, mutta ei käynyt sen pahemmin.  Mieleeni tulee muistikuva siitä hetkestä, kun Niko itki aiemmin tänään pyörtymiseni jälkeen. En ollut tuullut ajatelleekseni sitä muuta kuin nyt.  Miksi hän edes ylipäätänsä itki silloin mietin mielessäni. Makaamme molemmat minun sängylläni. Pidän päätäni Nikon rinnalla ja haukottelen väsyneesti. Olen tosi väsynyt tästä päivästä ja kaikista valvotuista öistä. Minua kuitenkin häiritsee ajatus siitä miksi Niko itki tänään aiemmin.  Hetken hiljaisuuden jälkeen päätän kysyä sitä varovaisesti Nikolta. "Niko... haluisiks sää kertoo mulle miks itkit tänää aijemmin... " Katson Nikon metsän ja smaragdin sävyisiin silmiin ja näen niiden täyttyvän huolesta. "No tuota.. Koska mä vaan säikähdin niin paljon sitä kun pyörryit yhtäkkiä" Niko sanoo ja jatkaa heti perään. "Mä luulin hetken aikaa, että mä menetin sut kokonaan. Sä näytit niin elottomalta hetken aikaa. "  kiedon käteni hänen ympärilleen "Anteeksi, että aiheutin sulle niin paljon huolta" mumisen Nikon rintaa vasten. "Ei se mitään. se oli mun vika ku ylireagoin silleen" Niko sanoo ja silittää selkääni. "Mmmh" vastaan Nikolle sillä väsymys alkaa ottamaan vallan minusta.

...Suojaan käsilläni päätäni sillä tällä kertaa kaikkien  sijasta kuulen Nikon äänen hyökkäävän päälleni huutaen "Joonas herää...
Herään hätkähtäen ja henkeä haukkoen. "Joonas rakas ei mitään hätää shhh" Niko sanoo minulle ja silittää minun päätäni. Tunnen kuinka minulla alkaa kihoamaan kyyneleitä silmäkulmiini. Sieltä ne alkavat valumaan ohimoani pitkin ja lopulta pääni alaa olevalle tyynylle. Niko yrittää pyyhkiä niitä pois parhaansa mukaan. "Shh hei rakas ei mitään hätää se oli vaan pahaa unta" Niko sanoo lohduttavalla äänellä. "Mä en enään jaksa" sanon värisevällä äänellä Nikolle. "Joonas rakas mä tiiän miltä susta tuntuu. Koita jaksaa me ei olla täälä enään kauaa. Mä oon tässä rakas sua varten. Kyl kaikki viä helpottaa" Niko sanoo minulle ja suukottaa hikistä otsaani. Olen niin uupunut tähän kaikkeen. En vain haluaisi enää jaksaa tätä henkistä kipua päivästä toiseen. Niko asettuu viereeni makaamaan ja siirrän pääni Nikon rinnalle. "Tiiäks mitä kello on" kysyn hiljaa Nikolta. "Se oli vähä aikaa sit viis aamulla" Niko vastaa ja silittää samalla minun päätäni. "Jos vaan mitenkään pystyisit niin koita ees vähä viä rakas nukkua." Niko pyytää hellästi. "jos pystyn" vastaan hänelle. "Mä voisin laulaa sulle jos se vois auttaa" Niko sanoo. "Okei.." vastaan Nikolle vaisusti. "Feel yourself afloat  breathe in through your nose think of the perfect place..." Niko aloittaa laulamalla Count to Infinity:ä hänen duo tuotannostaan jonka nimi oli, jos oikein muistan niin Counting Lifeboats. Hänen äänensä on niin kaunis ja rauhoittava, että tunnen kuinka alan taas vajoamaan uneen. 

Olemme valmistautumassa semifinaaleihin ne alkavat parin tunnin päästä. Olen aivan hermona ja yritän pitää ajatukseni kasassa. Ympärilläni on kauhea kuhina. Kaikki valmistautuvat iltaa varten ja sitä ennen on melko paljon vielä tehtävää. Päätän mennä etsimään Nikoa. Luulen, että hän on maskissa ja lähden suuntaamaan sen suuntaan. Pian löydänkin hänet maskeeraajan meikkaamassa häntä. "Moi Niko, onks sull kohta valmista" kysyn Nikolta, koska haluan hänen kanssa olla hetken aikaa kaksin. "Hei Porko, en mä tiiä ei täs varmaa kauaa mee" Niko vastaa ja ottaa kysyvän katsekontaktin ensin maskeeraajaan ja sitten minuun. "Ei täs mee kauaa tää on kohta valmis" maskeeraaja vastaa. "Ei mitää kiirettä, tulin vaa kysyy mikä tilanne" sanon maskeeraajalle ja hymyilen hänelle ystävällisesti. Menen istumaan Nikon viereen tuolille ja jäin seuraamaan, kun Nikoa meikataan. "Noni eiköhän se ollut sit siinä" maskeeraaja sanoi hetken päästä. Niko nousee tuolilta ja minä teen samoin perässä. Kävelemme jonkin aikaa hiljaa vierekkäin. "Onks sull jotain tai voisiks mää tehä jotain sulle" Niko rikkoo hiljaisuuden välillämme. "En mä tiiä.. mua vaan ahistaa tosi paljon tää kaikki ja mä vaan haluaisin olla sun kaa hetken kaksin." Selitän Nikolle. Yhtäkkiä Niko vaan kaappaa kädestäni ja alkaa vetämään minua perässään. "Niko hei, mitä tää ny on..."sanon, mutta Niko vaan vastaa "Shhh" ja laittaa sormensa huuliensa päälle merkiksi, että pitää olla hiljaa. Seuraavaksi Niko työntää minut pieneen huoneeseen kautta komeroon. Niko tulee perässä sinne ja sulkee ovensa. Hän kaivaa puhelimensa taskusta ja valaisee sen valolla tilan missä olemme. "Noni, mä järkkäsin meille tilan miss me ollaan kaksin." Niko vastaa ja hymyilee minulle pienesti. "Juu vissiin, et yhtään pienempää sit löytäny" vastaan hänelle. Joudumme olemaan melkein toisissamme kiinni. Nojaudun häntä vasten ja Niko kaappaa minut halaukseensa. "Hei rakas kaikki menee viä hyvin ja sää oot tosi rakas ja tärkee mulle."Niko sanoo minulle. Irtaudun halauksesta ja otan Nikon kasvot käsieni vaäliin ja sanon hänelle pehmeästi "Niin säkin mulle." olen nojautumassa eteen päin suudellakseni Nikoa, mutta valitettavasti hänen puhelimensa soi juuri ennen sitä. "Voi vittu se on Joel, anteeksi Joonas, mut mun on pakko mennä. Nähään kohta" Niko sanoo minulle pahoittelevasti ja lähtee kiireellä Joelin luokse. Minä voisin lähtee vaikka maskiin mietin ja lähden suuntaamaan sitä kohti. 

Olemme bilettämässä meidän hotellissa. Voi helvetin helvetin helvetti miten siistii se oli. Esiintyminen oli aivan erilaista kun katsomo oli täynnä ihmisiä. En ole ikinä ollut niin täynnä riemua kuin tänään olin siellä esiintymislavalla. Tai sitten sen äänestyksen aikana oleva jännitys siitä, että päästäänkö me finaaleihin ja se tunne, kun kaikkia alkoi vaan huutamaan 'Finland Finland Finland' Vittu miten siistii se oli. Onko tämä jotain unta vai ollaanko me oikeasti menossa finaaliin kysyn itseltäni. Haen itselleni viidennen bissen ja korkkaan sen. Vihdoin näen kaukaa Nikon tulevan meidän kanssa juhlimaan hänen kuulemma piti tehdä joku juttu sitä ennen. Päätän mennä häntä vastaan.  "Nikooo" huudan ja juoksen hänen luokse. Hyppään hänen syliinsä ja Niko ottaa minut vastaan. Kiedon jalkani hänen ympärilleen ja pidän käsiäni Nikon niskan se takana. "Mitäs mitäs, kukas se siinä" Niko naurahtaa minulle. Laskeudun takaisin omieni jalkojeni varaan ja lähdemme kohti jätkiä. Ennen sitä pysäytän Nikon hetkeksi. "Mä tykkään susta ihan hirveesti" sanon Nikolle "Mäkin tykkään sus-" keskeytän Nikon suutelemalla hänen huuliaan. "Okei eiköhän me mennä juhliin vähä lisää" sanon hänelle kun sain vihdoin huuleni irti Nikon huulista. "Joo mennään vaa. Muuten kuinka paljon sää oot jo juonu" Niko sanoo minulle naurahtaen minun ylipursuavaa käytöstäni. "Mmm iha pari vaa" vastaan hänelle ja tartun hänen kädestä kiinni ja alan vetämään häntä kädestä. "Kattokaa kuka tuli vihdoin mestoille" Huudan muille jätkille, kun saavuimme Nikon kanssa heidän luo. "Naikouu!! Ny joku menee ja korkkaa Nikolle bissen niin sekin pääsee kunnon juhlatunnelmaan" Joel huutaa ja ottaa Nikon kainaloonsa pörröttäen hänen tukkaansa. 

Heissan!

Tuota joo täälä taas. Toivottavasti tää uus luku maistui teille ja nii..

Mulla loppu koulu viimeviikon perjantaina niin yritän kirjottaa tänne nyt useimmin :)

Sit mä haluaisin kysyy et haluutteks te mielummin lyhyempiä lukuja mitä kirjotin alussa vai sit näitä pidempiä joita oon kirjottanu näissä euroviisuista kertovissa luvuissa ku on niin paljon kirjotettavaa. Eli lyhempiä vai pidempiä lukuja..? 

Tää on varmaan vaan mun mielipide mut mun mielestä Blind Channelilla on maailman parhaat fanit. Ne on vaan niin ihania ja sit ne on niinku kivoja ja ystävällisiä toisilleen. Olette aivan ihania!! :3

Kiitos ja näkemiin! ❤️❤️❤️