Jiko - I love you more than myself

Herätys

Heräsin täysin epäsoveliaassa asennossa. Niko meinaan nukkuu minun päälläni. Makaan selälläni Nikon sängyssä ja Niko nukkuu vatsallaan minun päälläni ja hänen päänsä on minun pääni vieressä. Ei tässä vielä mitään, mutta hän on kietonut kätensä minun keskiselän ympärille ja minä olen kietonut jalkani hänen jalkojen ympärille ja käteni on Nikon selän päällä. Mietin, että miten tässä näin on käynyt ja kuinka ihmeen kaupalla saan happea Nikon painon alla. Yritän hellästi siirtää häntä minun päältäni pois, mutta hänellä on liian tiukka ote selästäni. Siirrän käteni Nikon hiuksiin ja silitän niitä hetken, jos se herättäisi hänet. Ei se auttanut hän nukkuu edelleen. Käännän pääni Nikon suuntaan. Hänen kasvonsa on vieressäni tyynyllä minun suuntaani. Tuijotan hänen silmäluomiaan ja sen jälkeen katseeni laskeutuu Nikon huulille. Voisikohan se tepsiä jos antaisin hänelle pusun huulille, niin kuin ihan vaan kaverimielessä. Siirrän pääni ihan lähelle Nikon huulia, enää minun pitää painaa huuleni tämän huulia vasten. Epäröin hetken, entä jos Niko suuttuu siitä tai jos hän ei ymmärrä että se on vain läppää. Okei ihan sama, Niko on muutenkin tosi rauhallinen tyyppi ettei se ainakaan paljoa suuttuisi. Näin minä järkeilin ja muutenkin ajatus Nikon pussaamisesta oli jo niin houkuttava idea, että minun on pakko tehdä se. Suljen välimatkani meidän väliltä ja pussaan häntä huulille. Mitään ei tapahdu. Virnistän ja ajattelen, että nyt on otettava järeämmät toimenpiteet käyttöön. Asetan käteni Nikon hiusten sekaan ja päätän suudella Nikoa. Tunnen hänen ihanan pehmeät huulet omillani. Hetken päästä ihan kuin tuntisin, että hän vastaisi suudelmaani. Räväytän silmäni auki varmistaakseni asian.

Suunnitelmani tepsi ja sain Nikon hereille. Hän on kyllä tosi hämmentynyt minun tavasta jolla herätin hänet. Yritin toki selittää hänelle, että mikään muu tapa ei onnistunut ja että en saanut happea hänen altansa. "Siis sinä, juuri sinä Joonas Henrik Porko suutelit minut hereille juuri äskön?!" Niko tuijottaa minua silmät suurina. "Anteeks Niko, en mä tarkottanu sitä pahalla. Sun huulet vaan sattu oleen siinä lähellä ja sit tää typerä aivopieru tuli mieleeni" vastaan Nikolle hieman nolona, koska ehkä minun olisi pitänyt miettiä tarkemmin Nikon suutelemista. "En minä sulle vihane oo mut varmistin vaan etten nähny mitään unta" Niko sanoi minulle iloisesti hymyillen, "Ja jos et oo sattunut kuulee tätä aijemmin nii sä oot ihan helvetin hyvä suutelia voisit rupee useimminki herättää mut tollei" Niko naurahtaa ja vinkkaa silmäänsä minulle. Vatsassani lehahti perhospari liikkeelle noista sanoista. Noiden huulten suutelu joka aamu olisi taivas.. Mitä vittua Joonas sinä ajattelet?! Mehän ollaan vaan kavereita Nikon kanssa. Hukkaan ajatukseni, kun Niko tulee antamaan minulle aamuhalauksen.

Olemme matkalla yhdessä studiolle treeneihin. Kävelemme vierekkäin ja välillä meidän olkapäät hipaiset toisiaan. Minusta tuntui hyvälle olla kosketuksessa Nikoon. Olemme pian studiolla. Meillä on vielä neljät treenit siellä ja sitten me pidetään pidetään yksi vapaa päivä. Torstaina me lähetään jo Helsinkiä kohden ja sunnuntaina me ollaankin jo Alankomaissa. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Minua ahdistaa jo tarpeeksi paljon nyt ja se vielä pahenee mitä lähemmäksi euroviisut tulee. Onneksi minulla on Niko mutta en haluaisi vaivata häntä. Suuntaan katseeni vieressä olevaan Nikoon lumoudun hänen näköönsä. Hän näyttää niin hyvältä tässä auringon paisteessa. Hänen hiuksensa kimmeltävät kauniisti ne koristavat täydellisesti Nikon upeita kasvoja. Niko huomaa tuijotukseni ja hän hymyilee minulle. Niko kaappaa minut kylkeänsä vasten ja minä asetan käteni toisen puolen lanteelle. Tuota joo, olihan tämä aika erityinen tapa kävellä studiolle, mutta en jaksanut välittää mitä vastaan tulijat ajattelivat meistä.

Istun studion nurkassa virittelemässä kitaraa. Tunnen itseni näkymättömäksi, Niko oli tekemässä tärkeitä äänityksiä  Joelin ja Aleksin kanssa. Olli oli heidän seurassaan siellä tai no pääasiassa Aleksin. Tommi ei ole tulossa tänään tänne ollenkaan, ei hänelle ole täällä mitään tärkeää tehtävää hoidettavana. Ei juurikaan minullakaan, mutta olen täällä jos minua saatetaan tarvita. Yritän soittaa jotain, mutta mieleeni tulee vain surullisia sävelmiä. Laitan kitaran syrjään ja päätän lähteä kotiin olen muutenkin ollut täällä jokusen kolmisen tuntia tyhjän panttina. Lähden vähin äänin, koska en halunnut keskeyttää heiltä mitään tärkeää juttua. Aamun hyvä fiilis on kateissa ja kaikki tuntuu taas synkältä. Aamulla tämä auringon paiste tuntui niin ihanalta, mutta nyt se vain ärsyttää minua. Mietin, että nyt kun on lauantai niin vois melkein mennä baariin jotta saisin nollata ajatukseni. Suunnitelma alkoi kuulostaa melko houkuttelevalta. Mitä vittua sillä on kuitenkaan väliä olenko selvin päin vai kännissä. Ei minun elämä tästä mihinkään muutu. 

Moikkuu!!

Kirjotin taas yhen osan tätä. Siis en tiiä vaikka ite kirjotankin tätä tarinaa niin mä vaan haluaisin huutaa Joonakselle että avais ne simänsä ja tajuu et tykkäät Nikosta ja Niko susta kans... En tiiä samaistuuko kukaan muu, mut näin musta tuntuu..

Sit mä kysyn teiltä kysymyksen, et meneekö ensi luvussa Joonas baariin vai kotiin..? Kumpi on parempi kirjoitus idea..?

Noniin eiköhän tää ollu tässä, näkemiin!! Ja kiitos ihan superisti, että luette tätä tarinaa!! 🥺🥰❤️