Jiko - I love you more than myself

Särkyä

Pidän päätäni Nikon olkapäällä ja hengitän raskaasti. Vittu melkein suutelin Nikoa. "Ei Joonas sussa oo mitään vikaa" Kuulen Nikon sanovan. Nostan pääni hänen olkapäältään ja katson häntä syvälle silmiin. "Niko mä melkein suutelin sua äskön. Tajuuks sä, mä melkein menin liian pitkälle. Mä en ajatellu mitään, mä vaan halusin tuntea jotain... Mä halusin tuntea itteni rakastetuks mä.. mä... mä en tiedä.. Yhtäkkiä mulle vaan tuli tunne, että mä tarviin sua enemmän ku kaveri mielessä. Anna anteeks Niko mä en tiä mikä mua vaivaa..."  Selitän hänelle ahdistuneena. "Hei hei rauhotu Joonas, sä et tehnyt mitään väärää. Se on ihan ok jos sä suutelet mua. Jos se auttaa sua tuntee paremmin niin nää mun huulet on sit sua varten. Oikeesti Joonas sä, et tee mitään väärää jos sä suutelet mua. Rehellisesti sanottuna mä enemmän nautin siitä kun pistän pahakseni" Niko vastaa minulle pehmeällä mutta varmalla äänellä ja lopuksi hän vinkkaa minulle silmää. "Niin, mutta silti ei se oikeuta mua suuteleen sua se ei vaan... mä en halua, että susta tulee joku laastari mulle.. Mä, mä haluan... tai en mä tiiä..."  selitän hänelle tuskaisesti, koska mieleni on yhtä kaaosta. Niko vetää minut halaukseensa ja kuiskaa korvaani "Ei mietitä näitä ny, yritä vaan rentoutua ja mietti jotain muuta" Huokaisen ja kiedon käteni tiukasti Nikon ympärille.

Jäin Nikolle taas yöksi. Seuraava yö minun on pakko nukkua kotonani, sillä minun on pakko aloitettava pakkaamaan euroviisuja varten. Olemme juuri menossa nukkumaan. Otan farkkuni vain pois, mutta jätän hupparini päälleni. En halua ottaa sitä pois, sillä se voisi järkyttää Nikoa. Käteni paranevat arpeni eivät todellakaan olisi mikään kaunis näky. Uskon, että Niko kyllä heti tajuaisi, että olen itse tehnyt ne itselleni. Menen Nikon sängylle peiton alle makaamaan ja Niko tulee kanssa viereeni makaamaan. "Hyvää yötä ja kauniita unia. Olet rakas" Niko sanoo minulle ja antaa suukon otsalleni. "Samoin sulle" vastaan hänelle. Olen jotenkin niin uupunut tästä päivästä. Silmäluomeni alkavat tuntua raskailta ja tunnen kuinka koko kroppani alkaa olemaan unen tarpeessa. Otan paremman asennon ja annan itseni vaipua syvään uneen.

Olemme studiolla kahdestaan, koska muut eivät ole vielä saapuneet paikalle. Olen aivan hermona, tänään on viimeinen treenipäivä. Minun on tänään pakko aloitettava pakkaamaan, koska ylihuomenna me lähetäänkin kohti Helsinkiä. Minulla on niin paljon tehtävää mitä minun pitää tehdä ja muistaa. Hyörin ympäri studiota ja yritän läpikäydä kaikkea sitä mitä minun pitää muistaa tehdä. En vain pysty asettumaan aloilleni. Niko tulee minun luokseni ja ottaa minun olkavarsista kiinni. Pysähdyn ja jään tuijottamaan hänen vihreitä silmiä. Laitan käteni hänen niskalle ja painan otsani hänen otsaansa vasten. Suljen silmäni ja keskityn hengittämään. Niko vetäisee minua lantiosta lähemmäksi häntä. Siinä me seisoimme toisissamme kiinni. Tämä tuntui niin oikealta ja hyvälle. Ihan kuin minut olisi luotu Nikon halaukseen. 

Tänään olemme jätkien kanssa laitettu kaikki siihen kuntoon, että olemme valmiita lähtemään euroviisuihin. Teimme kaikki lähtöä koteihimme sillä meillä on paljon tekemistä. Juuri kun olen lähdössä kotiini muiden jätkien kanssa studiolta samaan aikaan niin tunnen jonkun tarttuvan käteeni kiinni ja vetävän minua taaksepäin. Käännähdän ja huomaan sen olevan Niko. "Meinasiks lähtee ilman, et halaat mua" hän sanoo mukamas surullisesti. "En tietenkään" vastaan hänelle viattomasti. Halaamme toisiamme hetken. "Pärjääks sä ihan varmasti kotonas" Niko kysyy minulta huolestuneesti. "Kai mä pärjään, älä huoli" vastaan hänelle. "Pidä ittestäs huolta ja soita mulle heti jos tarve vaatii, okei?" Niko varmistaa minulta. "Okei" vastaan hänelle. Seisomme lähekkäin studion eteisessä. Otan askeleen taakse ja alan avaamaan ovea. Huudan Nikolle vielä heipat ja lähden kohti kotiani.

Istun huoneeni nurkassa. Minua ahdistaa liikaa kaikki. Olen saanut puolet tavaroistani kasaan, mutta nyt en osaa enää kartoittaa mitä vielä tarvitsen. Minulla on niin paljon tekemistä ja minun pitää ottaa niin paljon huomioon asioita joita en ole vielä tajunnut. Hautaan pääni polviini ja alan vain itkemään. Tiedän, että olen säälittävä, mutta en jaksa välittää siitä juuri nyt. Otan lähimmän tavaran käteeni ja viskaan sen edessä olevaan seinää päin. Kuulen jonkun särkyvän. Nostan katseeni ja huomaan heittäneeni valokuvakehyksen jossa oli minusta ja Nikosta otettu kuva joka oli otettu muutama vuosi sitten. Se oli vissiin tippunut lattialle ja nyt minä onnistun sen viskaamaan seinään ja hajottamaan sen. Voi vittu, että osaan aina saada kaiken vaan pahemmaksi nousen ylös ja alan keräämään kehyksen palasia kokoon. Nostan kuvan lattialta käteeni ja painan huuleni kuvan päälle juuri siihen kohtaan missä Niko on. Kaipaan häntä jo vaikka näin hänet viimeksi pari tuntia sitten.

Kiitos kun luit! 🖤