Jiko - I love you more than myself

Finaali

Kävelen käytävällä kohti hotellihuonettani. "Joonas oota ny" Niko huutaa takanani ja hölkkää vierelleni. "Älä vittu koske muhun!" ärähdän Nikolle, kun hän oli laskemassa kättään minun olkapäälleni. "Anteeks" Niko sanoo hämmentyneenä ja jättäytyy jälkeeni. En olisi saanut sanoa ilkeästi Nikolle, mutta jotenkin minulla menee tunteisiin tuo Joelin käytös, kun se jaksaa vittuilla koko ajan. Ei meistä Nikon kanssa tulisi mitään paria kumminkaan. Hän on toki hyvin hyvännäköinen, kiltti ja huomaavainen, mutta ei Niko vois koskaan tykätä minusta samalailla takaisin. Minun pitää vain tyytyä meidän ystävyyteen. Mitä vittua!! Ei ei ei ei.. Mitä minä just ajattelin. E- en kai minä vaan... Ei voi olla.. M- m- minä.. o-o-olen... kuses Nikoon..?! Voi vittu, miten minä ole tajunnut tätä aikaisemmin. Voi ei, mitä minä olen mennyt tekemään... Ei minulla voi olla tunteita Nikoa kohtaan. Mitä minä nyt teen? Huokaisen ja alan kaivamaan avainta taskustani, jotta pääsen sisälle hotellihuoneeseeni. Suljen oven perässäni ja laskeudun lattialle istumaan ovea vasten. Hieron kädelläni otsaani ja yritän saada selkoa pääni sisäisestä maailmasta ja tunteistani Nikoa kohtaan. En minä vittu tiedä enkä jaksa enää. Nousen lattialta ja menen matkatavaroideni luokse. Pengon sieltä melatoniini purkin ja otan sieltä muutaman pillerin. Nielaisen ne ja korkkaan bissen. Juon ykkösellä sen tyhjäksi ja kaadun hotellin sängylle. Alkoholia ei saisi juoda melatoniinin kanssa, koska se lisää melatoniinin vaikutusta, mutta en tällä hetkellä halua muuta kuin nukahtaa, jotta minun ei tarvitsisi pohtia asioita. 

Hätkähdän hereille ja huomaan nukkuvani Nikon paljaan rinnan päällä. Makaan hetken aikaa siinä, kunnes huomaan, että minulla on ihmeen tokkurainen ja sellainen tosi raskas fiilis pään sisällä. En saa päähäni mistä se voisi johtua. Ajatukseni muutenkin tuntuvat liikkuvan takkuisesti pääni sisälläni. Huomaan Nikon heräilevän ja siirrän katseeni hänen kasvoille. Niko avaa silmiään niitä räpytellen. Sitten Niko huomaa minun katsovan häntä ja hänen ilmeensä kirkastuu. "Huomentaa muru" Niko sanoo minulle pehmeästi ja hymyillen. Hymyilen hänelle takaisen ja lasken pääni hänen rinnalleen. "Ooks sä viä vihanen mulle" Niko kysyy minulta varovasti. Nostan pääni Nikon rinnalta ja katson häntä kysyvästi. "En, miten nii?" Vastaan Nikolle. "Aa okei, mä vaan luulin ku olit eilen vähä ärtyny ja sit sä ärähdit mulle" Niko selittää minulle. Kummastelen käytöstäni, koska en todellakaan muista mitään sellaista tehneeni. "Anteeks, ei ollu tarkotus tehä niin, mulla varmaan oli vaa niin paska fiilis" sanon pahoittelevasti Nikolle. "Ei se mitään" Niko vastaa ja pörröttää minun tukkaani. Huomaan Nikon yrittävän nousta nousta , joten siirryn pois Nikon rinnan päältä, mutta jään kuitenkin makaamaan. Niko nousee istumaan, mutta hän jää tuijottamaan minua lumoutuneena. Tuijotan myös itsekin häntä ja minuun iskee tunne, että hän on liian kaukana minusta. Onneksi Niko siirtyy lähemmäksi minua. Hän tulee minun yläpuolelleni ja asettaa jalkansa ja kätensä niin, että olen niiden keskellä selälläni. Asetan käteni Nikon niskalle ja hivelen peukaloillani sitä. Niko laskee päätään lähemmäksi minun päätäni. Pian tunnen Nikon silkin pehmeät huulet omillani. Hän antaa minulle suukon ja sitten toisen ja kolmannen. Suukot vaihtuvat suudelmiin, jotka muuttuvat koko ajan entistä intohimoisemmiksi. Yritän varovaisesti irtautua suudelmasta ja käännän päätäni hiukan sivuun. Se oli aivan ihanaa, mutta se on vain parempi näin. "Anteeksi.. Taisin vähän innostua liikaa"  Niko sanoo nolona. "Ei se mitään, se oli aivan ihanaa." vastaan hänelle. Suljen silmäni ja yritän päästä eroon tunteesta, että tämä outo olo liittyy jotenkin minun ja Nikoon.

Olemme meille tarkoitetussa oleskelutilassa odottelemassa illan finaalia varten. Istun tuolilla ja annan maskeeraajan maalata minun keskisormeani punaiseksi. Huomaan Nikon tulevan minun luokseni ja hän ojentaa minulle kanasalaattirasiaa. Katson sitä ja Nikoa vuoronperään ihmeissäni. "Toin sulle safkaa ku tajusin et, et oo syöny tänää viä mitään." Niko sanoo minulle "En mä ny pystysyömää ku mun keskarit ei oo kuivunu" vastaan Nikolle. En oikeastaan haluaisi syödä muutenkaan. Nälän tunteesta on tullut minulle tapa ja tuntuu kuin tekisin oikein kun en syö. "Joonas pliis ota tää ja syö, mun mieliks" Niko pyytää anoen. Huokaisen ja otan rasian Nikolta. "Okei sitte" mutisen vastaukseksi. Avaan rasian ja alan syömään kanasalaattiani haluttomasti, samalla varoen punaista keskisormeani. Huomaan, että meidän kaikkien bändin jäsenten välillä väreillee sellainen pieni sähköinen tunnelma. Johtuen varmaan illan finaalista joka alkaa muutaman tunnin päästä. "Hei Olli ja Aleksi mites teijän suhde etenee?" Niko kysyy yllättäen Ollilta ja Aleksilta. "Mikä vitun suhde?!" Joel kysyy hämmentyneenä. "Et meil oli Aleksin kans aijemmin jotain pientä säätöö, mut sit me päätettiin yhdessä et me ollaan vaa kavereita" Olli selittää. "Miks vitus te ette voinu kertoo mulle" Joel ihmettelee. "Sä olit Joel pokaamassa naisia ku tää asia paljastu meille muille" Niko sanoo Joelille. "Vittu , te olisitte voinu kertoo sen silti mulle myöhemminki" Joel jatkaa. "No ei ny vaa kerrottu, ja ei sill enään oo niinkään väliä." Aleksi sanoo. "Mää ootan kyl edellen et toi Joonaksen ja Nikon rakkaustarina alkaa" Tommi kommentoi. Sen kuultua meinaan tukehtua salaattiini. "Älä ny sääki alota tota" sanon yskien Tommille. Vilkaisen Nikoa ja huomaan hänen vaan pudistelevan päätään huvittuneena. Jään tuijottamaan lumoutuneena Nikon ihanaa hymyä. Hän näyttää aivan uskomattoman upealta varsinkin, kun hänen hiuksensa on kiharrettu. "Kattokaa ny ku Joonaksella meinaa jo valuu kuola suupielestä ku tuijottaa Nikoa" Joel sanoo ja nauraa päälle. Siirrän nopeasti katseen pois Nikosta ja vastaan nolona "Ei- eihän" Kaikki alkavat vain nauramaan minulle Niko mukaan lukien. 

Enää muutama minuutti ennen kuin nousemme lavalle esiintymään. Hypin paikoillani ja pyörittelen niskaani puolelta toiselle purkaakseni jännitystäni. Niko tulee vierelleni ja taputtaa minua hartialleni. Hän hymyilee minulle säteilevää hymyään ja hymyilen hänelle takaisin. "Mennään vittu räjäyttää koko mesta " Niko sanoo ja nauraa päälle. Hymähdän tälle hermostuneena. Minä todella toivon, että kaikki menee hyvin enkä mokaa mitään. Keräännymme kaikki ympyrään ja tsemppaamme toisiamme vielä laittamalla nyrkkimme yhteen. Sanomme kaikki yhteen ääneen kovaa "Hu!". Kuulemme, kun yleisö alkaa mylvimään kovaan ääneen. Se on merkki meille, että meidän on aika nousta lavalle. Ryntäämme  lavalle kukin omalle paikalleen. Jäämme odottamaan hiljaisuutta, jotta voimme aloittaa soittamaan. Vihdoin se hetki koittaa ja aloitamme soittamaan. Tunnen kuinka musiikkimme tempaisee minut mukaansa ja saan suuren energiapiikin. En ole eläessäni soittanut niin tunteella ja taidolla kuin nyt. Olen niin haipissa, että en meinaa huomata, että Dark Side kappaleemme on kohta soitettu loppuun. En meinaa käsittää miten nopeasti tämä kaikki meni. Siinäkö se sit jo oli ihmettelen kummissani. Alan poistumaan lavalta muiden jätkien kanssa. "VITTUUU!!!" Joel huutaa täysiä, kun pääsimme pois lavalta. Minuun iskee pieni heikotuksen tunne äskeisen energiapiikin jäljiltä, mutta onneksi se menee nopeasti ohitse. Niko juoksee minun takaani halaamaan minua. "Ei helvetti miten siiistii toi oli!!" Niko hehkuttaa ja melkein puristaa minulta ilmat pihalle. "Niih olih, mut Nikoh löysääh vähäh" puhisen Nikolle, kun hän halaa minua hiukan liian tiukasta. "Anteeksi rakas" Niko sanoo hymyillen ja löysää otettaan. Halaamme vielä hetken toisiamme kunnes meidät tullaan keskeyttämään. "Anteeksi, teidän tarvitsisi nytten siirtyä sohville katsomaan muiden esitystä" järjestysmies sanoo meille pahoittelevasti. En kerkeä sanomaan mitään, kun Niko ottaa kädestäni kiinni ja alkaa vetämään minua perässään. "Yes Sir" Niko huikkaa järjestysmiehelle. 

Hei kaikkii!!

Ensiksi anteeksi, että en ole kirjoittanut tätä pitkään aikaan... Mulla on ollu viime aikoina vähä rankkaa joten mulla ei oo ollu fiilistä kirjottaa tätä. Pahoitteluni siitä..

Toiseksi, mä voin yrittää kirjottaa tätä useimmin mut en valitettavasti pysty lupaan mitään...

Kolmanneksi haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, että luette tätä.. Se oikeasti merkitsee minulle todella paljon, että mun kirjottama teksti oikeesti kelpaa jollekulle. Kiitos ihan super paljon!! ❤️❤️❤️

Näkemiin! :)