Jiko - I love you more than myself

Paniikkiin

Kuulen vaimeaa kuorsausta vierestäni ja avaan silmäni. Käännän päätäni ja huomaan Nikon nukkuvan vieressäni mahallaan toinen käsi vyötäröni ympärillä. Lasken käteni Nikon käsivarren päälle. Katson hetken aikaa tuota nukkuvaa miestä, mietin kuinka joku voi olla noin täydellinen. Otan puhelimeni sängyn viereiseltä yöpöydältä ja huomasin kellon olevan 9.05. Olimme nukahtaneet tähän sängylle eilen illalla emmekä me sitten mentykään syömään kun olimme nukkuneet koko  yön. Siirrän varovasti Nikon kättä ja nousen hiljaa ylös. Ajattelin mennä suihkuun ennen kuin Niko herää.

Istuimme hotellin aamupalalla koko bändin kanssa. Kaikilla oli lautaset täynnä ruokaa paitsi minulla, ei ollut mieli syödä aamupalaa. Muutenkin parin tunnin päästä meillä on ne promokuvaukset jossain studiolla niin ne vähän jännittiää "Ooks ny ihan varma Porko et pärjäät vaa kahella leivällä ja kahvilla" Tommi varmistaa minulta. "Juu, enköhän mä pärjää. Älä huoli" vastaan Tommille. "Tiesikkö Joonas et-" Olli aloitti mutta keskeytin hänet "Sori Olli mut en halua kuulla mitään nippeli tietoja siitä kuinka tärkeä aamupala oikein on. Alkaisit säkin nukkuu öisin ja jättäisit vähemmälle sen wikipedian lukemisen." Olli nostaa kädet pystyy ja vastaa "Okei, okei, ei sitte. Ei ny tarvii hikeentyä." Jatkamme ruokailuamme hiljaisuuden vallitessa.

Olimme juuri saapuneet studiolle missä meidät olisi tarkoitus kuvata. Meidät ohjataan huoneeseen missä oli iso taustaseinä, jonka edessä vissiin meidät olisi tarkoitus kuvata. Onneksi meillä oli jo meille suunniteltu asukokonaisuudet päällä ja meikit laitettu, että enää puuttui se itse kuvaus ruljanssi. Ensiksi meistä otettiin koko bändin kesken kuvia ja sen jälkeen yksin kuvia tai sitten oli vaan muutama meistä samassa kuvassa. Huomaan Nikon tulleen viereeni nostin katseeni ja katsoin häntä suoraan silmiin. "Tuota... Haluisiks sää lähtee mun kaa syömään jonnekkin ku me päästään täältä lähteen pois." Niko kysyy minulta. "Totta kai mä voin tulla. Tuun ihan mielelläni" vastaan hänelle. "Noni jees. Keksittään sit joku hyvä paikka mis voitais sit syyä"  Niko ottaa sormiensa yhden vaalean hiussuortuvani ja siirtää sen silmieni tieltä pois. "Öööh tuota kiitos" vastaan hänelle. "Eipä mitään halusin vain nähdä kauniit kasvosi paremmin" Niko vastasi minulle. Nauran hänelle ja sitten meidän valokuvaaja tuli asettelemaan meitä kuvaa varten hyvään asentoon.

Olen takaisin hotelli huoneessa, ei me mentykään Nikon kanssa syömään. Sille tuli Joelin kanssa joku haastattelu sessio johonkin lehteä varten, niin niiden piti lähtee sitten sinne. Tunnen itseni levottomaksi, ihan kuin jotain pahaa olisi tapahtumassa. Mietin, että mistä se mahtaisi johtua. Olin niin ahdistunut, tuntui siltä, että seinät kaatuisivat päälleni. Samaan aikaan sain tekstiviestin managerilta, jossa oli huomisen uusi ohjelma. Siinä oli paljon muutoksia ja näyttää siltä, että huomisesta tulee rankka päivä. Tämä kaikki on aivan liikaa minulle. Alan tärisemään voimakkaasti ja lyyhistyn lattialle istumaan. En saa happea ja mieleni on sekasortoa täynnä. Kuulen oven avautuvan ja alan vain tärisemään enemmän. Pelkään, että kuolen, haluan tämän kaiken vain loppuvan. Niko astuu sisään ja näen säikähdyksen hänen silmissään, kun hän näkee minut vapisemassa nurkassa. Hän rientää minun luokseni ja kaappaa minut halaukseen. "Ei mitään hätää Joonas. Se on vain paniikki kohtaus, se menee pian ohi. Mitään pahaa ei tuu tapahtuun. Mä oon tässä ja pidän sut turvassa." Niko kuiskaa korvaani kun pidän päätäni hänen hartiallaan. Hän silittää minun selkääni ja sanoo "Hengitä vain rauhassa, me voidaan hengittää yhdessä. Ota mun hengityksestä mallia"  Siinä me hengitetään yhdessä, tunnen kuinka alan rauhoittumaan pikku hiljaa. Istuimme siinä lattialla toisiimme kietoutuneina vielä hetken. 

Nousen lattialta ja tunnen kuinka pahoin voinnin tunne iskee tajuntaani. Ryntään vessaan oksentamaan. Niko seuraa minun perässäni ja hän ojentaa minulle lasin kylmää vettä. "Tosiaan joskus paniikki kohtauksen jälkeen saattaa tulla pahoin vointia. Se kuuluu ihan asiaan älä huoli" Niko sanoo minulle. "Vittu ooks säkin liittynyt Ollin kanssa lukeen sitä saakelin wikipediaa " naurahdan ja virnistän Nikolle. Hän hymyilee minulle ja kertoo. että hänellä on ollut ystävä joka on kärsinyt paniikkikohtauksista. "Hei kiitos oikeesti Niko tosta äskeisestä. En tiedä mikä muhun meni" katson Nikoa silmiin anteeksi pyytävällä ilmeellä. "Mitä vaan sun vuokses ja totta kai mä autan sua kaikessa mitä vaan ikinä pyydät. Sä voit aina soittaa mulle ja kertoo ihan kaikesta mulle. Okei?" Hymyilen hänelle ja vastaan "Okei" 

Niko vetää minut pystyyn vessan lattialta. Seisomme hetken vastakkain toisiamme kunnes Niko tulee lähemmäksi ja antaa minulle suukon otsalle. Se tuntui kivalta ja tunsin kuinka se sai minun vatsassani perhoset lentelemään. "Tule mennään, meijän pitää nähä muut aulassa ihan muutaman minuutin päästä." Niko sanoo ja ottaa kädestäni kiinni. Hän pitää minua kädestä hissille asti kunnes hän irrottaa otteensa minusta. Nyt käteni jäi kaipaamaan Nikon kättä. Menimme aulaan jossa oli jo melkein kaikki, paitsi Olli ja Aleksi. Meidän olisi tarkoitus lähteä syömään yhdessä. Vihdoin Olli ja Aleksi tulivat ja me pääsimme lähtemään etsimään meille jotain ruoka paikkaa.

Joo moi ja hei hei ;)