Jiko - I love you more than myself

Painajaista

Herään aamulla tyhjään oloon. Katson ikkunasta ulos ja huomaan, että siellä sataa vettä. Vedän peiton pään yli ja yritän nukahtaa. En kuitenkaan saa nukuttua, mutta minulla ei ole voimia nousta ylös sängystä. Otan puhelimeni yöpöydältä ja alan selaamaan someani. Mikään näkemäni siellä ei oikeastaan kiinnosta minua ja mikään ei tunnu muutenkaan miltään. Laitan puhelimen pois ja alan tuijottamaan huoneeni kattoa mitään näkemättömin silmin. Vaivun unen omaiseen tilaan. 

Säpsähdän hereille, kun Viola marssii sisään ovet paukkuen "Nyt saatana Joonas tuu syömään aamupalaa. Mä huusin sulle jo ihan vitun monta kertaa. Helvetti ooks sä kuuro vai tyhmä " Tuijotan häntä hetken aikaa hämilläni ennen kuin vastaan. "Sori en mä kuullu ja ei mulla oo nälkä" katson Violan tyrmistynyttä ilmettä. "Ja vitut, kuulitpas! Sä vaan esität tollasta vitun vajaa älystä. Ja toiseks mä vaivalla keitin puuroo aamupalaks ja sit sää vitun läski et ees suostu syömään. Hei kiitti vaan" Viola tiuskaisee ja lähtee vihaisesti pois huoneestani. Tää on tyypillistä Violaa. En minä haluaisi asua hänen kanssaan, mutta minun vanhempani käskivät ottaa hänet kanssani asumaan. Siis Viola on minun vanhempieni ystävien lapsi ja he tykkäävät paljon Violasta, koska hänen temperamentin takia. Heidän mielestä hän pääsee tuolla palolla vielä pitkälle 'ihan niin kuin meidän Joonas', niin he aina sanovat. Minusta Viola on vain narsisti paska.  Olen asunut hänen kanssaan nyt noin vuoden, hän muutti tänne täytettyään kahdeksantoista. Sen ajan minkä hän on täällä asunut, niin hän on vain huutanut, pomottanut ja haukkunut minua. En tiedä, kaipa minä ansaitsen tämän kivun jonka hän saa minut tuntemaan. 

Istun suihkun lattialla ja annan veden virrata vartaloani pitkin. En jaksa seistä, tämä päivä on ollut yhtä painajaista, suorastaan helvettiä. Viola on kohdellut minua niin kuin jotain paska kasaa koko päivän. Hän on tiuskinut ja haukkunut minulle ja nyt tunnen itseni arvottomaksi ja kidun henkisessä tuskassani. En jaksa enää pidätellä kyyneliäni. Painan pääni kylmää suihkun seinää vasten ja tunnen kuinka silmäni täyttyvät kyynelistä. Ne alkavat virrata vuolaana virtana poskiani pitkin kohti leukaa ja sieltä ne tippuvat suihkusta virtaavan veden mukaan. Olen niin väsynyt elämääni tähän kaikkeen kipuun ja ahdistukseen. Toivon että voisin kuolla, mutta en tiedä vielä kuinka päätän elämäni. Toisaalta en jaksa miettiä sitä juuri nyt. 

Saan vihdoin itseni lattialta seisomaan ja pesen itseni loppuun. Otan naulakosta kylpytakkini ja sujautan sen päälleni. En edes vilkaise itseäni peilistä, koska tiedän, että en tule pitämään näkemästäni. Otan hammasharjani ja aloin pesemään hampaitani. Vaikka itkin varmaan viisi minuuttia suihkun alla niin se ei helpottanut henkistä kipuani paljoakaan. Tunsin tarvitsevani jotain muuta millä voisin helpottaa oloani. Haluni satuttaa itseäni nousi ylitsepääsemättömän kovaksi tarpeeksi. Pesen hampaani loppuun ja avaan peilikaapin ja otan partateräni valmiiksi esille. Lasken sen lavuaarin reunalle ja nostan kylpytakkini hihaa ylemmäksi. Kolme päivää sitten tekemäni viillot olivat arpeutumassa. Niitten paranemiseen menee vielä aikaa, mutta silti tarvitsen tuntea lisää tätä fyysistä kipua henkisen kivun tilalle. Fyysistä kipua on helpompi sietää, koska pystyn hallitsemaan sen kivun määrää. Vedän henkeä sisään kun tunnen kivun kädessäni. Teen vielä muutaman viillon vanhojen viiltojeni viereen. Ei se kipu hyvältä tunnu, mutta se helpottaa. Otan muutaman palan vessa paperia ja painan sillä verta vuotavia haavojani. Parin minuutin päästä otan sen pois ja huomaan viiltojeni turvonneen hiukan. En jaksa tehdä mitään kädelleni, joten lasken kylpytakin hihani takaisin alas. Siivoan jälkeni ja poistun vessasta omaan huoneeseeni.

Makaan pimeässä huoneessani keskellä yötä. Vikaisen kelloa ja se on 2.16. Yritän olla ajattelematta asioita sillä tiedän, että se vaihtuu yliajatteluksi. Silti koko ajan ajatukseni meinaavat lähteä käsistäni. Lopulta menetän hallintani ajatuksistani ja tunnen kuinka koko huone alkaa pienentyä ja kaikki ajatukseni alkavat paisua päässäni suuremmiksi. En saa happea tuntuu, että jokin painava paino olisi rintani päällä. Mietin, entä jos kaikki ajattelevat minusta samalla tavalla kuin Viola. Entä jos minun takia meidän bändi ei menestyisikään euroviisuissa, kun kaikki näkisivät vain kuinka hirveä ja ruma ihminen minä olen. Taikka jos Niko esittää vain, että hän välittää minusta, mutten muuten hän puhuu paskaa minusta muille. Ei, ei niin Niko tekisi. Hän on hyvä ihminen. Hän on varmaan vain säälistä minulle kiltti niin kuin kaikki muutkin bändin jätkät. Tai jos minun vanhempani haluaisivat minun olevani kuin Viola ja nyt he ovat pettyneitä minuun. Entä jos olen pettänyt kaikki ja olen vain säälittävä Porko paska joka ei osaa tehdä mitään oikein. Ajatukseni syövät minua sisältä päin. Yritän hengittää, mutta hengitykseni vain kiihtyi. Tuntui että olisin sekoamisen partaalla. Kaikki ajatukset huusivat pääni sisälläni ja samaan aikaan en saanut happea. 

En kestä enää, olen hyperventiloinut varmaan kymmenen minuuttia ja ajatukseni vain tappavat minua enemmän. Otan puhelimeni käteeni ja soitan paniikin omaisessa tilassa Nikolle ja rukoilen mielessäni, etä hän vastaisi minulle. Kuulen unisen äänen vastaavan. Silmäni täyttyvät kyynelistä, koska olen niin helpottunut siitä, että hän vastasi minulle eikä minun tarvitse olla enää yksin. Alan nyyhkyttää hiljaa ja pian se sai koko kroppani vavahtelemaan. "Shh, rakas Joonas kaikki on hyvin. Ei mitään hätää. Nyt vaan kuuntelet mun ääntä ja yritä hengittää rauhallisesti. Tehään se yhdessä. Noni nyt ota iso hengitys sisään... ja nyt puhalla ulos... hyvä muru just noin ja sit viä uudestaan. Hengitä sisään.... hyvä ja sit ulos..." Kuuntelin Nikon ääntä ja hengitin hänen kanssa samaan aikaan. Pikku hiljaa rauha palaa kehooni ja mieleeni ja kyynelieni virtaaminen alkoi hidastumaan. Väsymys alkaa ottamaan minut valtaansa ja jaksan just ja just kuiskata Nikolle "Kiitos". Alan vaipumaan uneen, mutta ennen sitä kuulen Nikon sanovan "Hyvää yötä rakas ja nuku hyvin. Mä rakastan sua ihan älyttömän paljon enemmän kuin arvaatkaan" Sitten Niko lopettaa puhelun.

Tästä tuli nyt synkempi luku vaihteeksi, mutta toivottavasti tykkäsitte :)

Mut joo kiva kuin luit tätä ja olen aivan super kiitollinen jokaiselle lukijalleni joka lukee tätä. Kiitos!! <3