Jiko - I love you more than myself

Anteeksi

Istun vessan lattialla vessan pöntön vieressä, koska olen juuri oksentanut vessan pönttöön. Hieron otsaani sillä minulla on kauhea pää kipu eilisestä baari illasta. Olimme menneet jätkien kanssa perjantain kunniaksi baariin ja sitten minun juominen taisi karata hieman käsistä. Muistini alkaa palata eilisestä välähdyksinä joistain hetkistä, mitä tapahtui eilen illalla. Muistan jätkien naurut ja vilkkuvat valot. Kuinka me skoolattiin juomia toinen toisen perään ja kaadoimme ne kurkustamme alas. Muistiini välähtää muisto joka on täältä hotelli huoneesta missä istun Nikon sylissä hajareisin ja suutelen hänen huulia. Muistan hänen ihon pehmeyden kun käteni alkoivat seikkailemaan hänen paitansa alle. Ne hellät suudelmat ja kosketukset jotka jaoimme tulevat mieleeni ja hautaan pääni polviini. Häpeän tunne valtaa minut, sillä se tunne mikä minulla oli täynnä niin paljon halua jota kaipasin. Halusin hänen täyttävän minun rinnassa olevan tyhjyyden minkä alkoholi ei pysty täyttämään. Vain ainoastaan Niko pystyy tekemään sen. En saisi käyttää häntä tällä tavalla hyväkseni. 

Olen istunut jo aika kauan vessan lattialla ja oksentanut vatsalaukkuni tyhjäkseni. Nojaan vessan kylmää seinää vasten ja pidän  silmiäni kiinni. Huomaan jonkun tulevan viereeni istumaan avaan silmäni ja huomaan Nikon tuleen istumaan viereeni. Hän ojentaa minulle vettä ja särkylääkkeen. Nielaisen ne kurkusta alas ja nojaan Nikon olkapäätä vasten.  "Viime yönä tais mennä vähä liian kovaa" Niko sanoo. "Niin tais, ois kyl voinu juua vähä vähemmän. " vastaan Nikolle. Hän vain nyökkää myöntävästä. "Muuten anteeksi eilisestä käytöksestäni.." mutisen Nikolle. "Mitä rakas tarkoitat sillä" Niko kysyy hämmentyneenä. "Sitä, että mä suutelin sua  eilen, ei mulla ollu tarkotus. Mä lupaan sulle, että se ei tuu toistuun uudestaan" vastaan hänelle hieman alakuloisesti. "Hei, ei siinä oo mitään anteeksi pyydettävää ja mähän kans suutelin sua takasin. Mua vaan jää harmittaa jos se jäi vikaks kerraks, koska... ööh.. no tuota.. sä oot niin hyvä suutelia.." Niko vastaa minulle. Mietin, että mitkä meidän välit edes on. Ollaanko me ystäviä jotka ovat vain tosi läheisiä ja jotka suutelevat toisiaan. Vai onko meidän välillä jotain enemmän. Kysyn itseltäni, että pidänkö minä Nikosta. Vastaus on kyllä, pidän hänestä hyvin paljon. Mutta rakastanko minä häntä? Nostan pääni Nikon olkapäältä, jotta voin nähdä hänen kasvot. Niko kääntää kasvoni minua kohti. Hänen kalpeilta kasvoilta korostuu entistä enemmän hänen smaragdin vihreät silmät. Uppoudun niiden syvyyteen ja saan vastauksen kysymykseeni. Kyllä minä rakastan häntä todella paljon. En kuitenkaan usko, että meistä tulee koskaan tämän läheisimpiä. Miksi edes Niko haluaisi olla minun kanssani enemmän kuin ystäviä.

Niko hiplaa tukkaani, kun nojaan päätäni hänen rintaansa vasten. Makaamme sängyllä ja katsomme jotain saippua sarjaa telkkarista. Yritän keskittyä siihen, mutta ajatukseni karkaa huomiseen. En ole vieläkään sisäistänyt sitä, että me todellakin lähdemme huomenna Alankomaihin. En ole vielä valmis siihen kaikkeen mitä on tulossa. Vaikka Niko onkin vieressäni, niin silti minun ahdistukseni ei suostu menemään pois. Minua ahdistaa ihan super paljon. En pysty hengittämään kunnolla ja lihakseni ovat jännittyneet. En tiedä mitä tehdä, että oloni helpottuu. Haluan vain tämän ahdistuksen loppuvan. Otan Nikon käteeni ja laitan sormeni hänen sormiensa lomaan. Haen Nikon länsäolosta itselleni turvaa ja lohtua. "Joel laitto äskön viestiä, et jätkät haluais mennä syömään ulos jotain. Niin se pyysi meitä messiin. Mitä- sanot rakas mennääks" Niko kysyy minulta. "Juu voidaan me mennä" vastaan hänelle. En haluaisi lähteä, mutta luulen, että Nikolla on nälkä. Nousemme sängyltä ja suuntaamme pukemaan kenkiä jalkaan. 

Vesi virtaa minun päälleni ja vapisen paniikki kohtauksesta suihkun alla. Olimme käyneet syömässä jossain ravintolassa. Siellä oli mennyt ihan hyvin, mutta sitten, kun lähdimme sieltä pois meidät ympäröi fani lauma. Se sai minun ahdistukseni karkaamaan käsistäni ja kun pääsin vihdoin hotelli huoneeseeni sanoin vain Nikolle, että menen suihkuun. Tiesin, että romahdan millä hetkellä tahansa, mutta en halua, että Niko näkee sen. Istun lattialla ja hyperventilaatioin ja vain odotan, että paniikkikohtaukseni menee ohi. Virtaava vesi rauhoittaa minua pikkaisen, mutta silti tuntuu, että kaikki on yhtä kaaosta ja olen tulossa hulluksi. Miksen minä voi olla vain normaali ja olla kunnossa. Minä niin vihaan itseäni ja elämääni. Pikku hiljaa tunnen kuinka mieleni alkaa selkeentyä. Kehoni on vielä paniikissa, mutta kai pahin alkaa olla jo takana. 

Astun vessasta ulos ja kävelen sängylle Nikon kainaloon makaamaan. Niko kietoo kätensä minun ympärilleni ja painan pääni hänen rintaansa vasten ja asetan käteni hänen vatsan päälle. Olen aivan voimaton ja tunnoton. Äskeinen paniikkikohtaus vei kaikki voimani ja tunteeni. En tiedä, miksi, mutta silmistä alkoi vuotamaan kyynleitä. En tajunnut mitä tapahtui, mutta sitten huomaan, että itken ilman mitään syytä. Kyyneleet vain valuvat vuolaana virtana silmistäni ja minä makaan Nikon rinnan päällä tunnottomana. En pysty kontrolloimaan tunteitani, mutta onneksi Niko ei vielä ole huomannut, että itken. Hän takuulla pian huomaisi, sillä tällä menolla hänen paita olisi märkä minun kyynelistäni. "Joonas pystyks sää siirtyy vähän ku mun on pakko päästä kuselle" Niko kysyy minulta pehmeällä äänellä. Nousen ylös ja Niko huomaa minun kasvoni jotka ovat kyynelistä kastuneet. Nikon katsoo minua huolestuneella ilmeellä ja kaappaa minut halaukseensa. "Voi rakas. Kaikki on hyvin mä tiiän et oot hajalla mut mä oon täs pitämäs susta huolta" Niko lohduttaa minua matalalla ja rauhallisella äänellä. Minä tuijotan eteeni mitään näkemättömillä silmillä Nikon olan ylitse. Hän silittää minua selästä ja kertoo minulle lisää lohduttavia asioita ja kertoo kuinka rakas minä olen hänelle.

Heipsan teille kaikille!

Musta oikeesti tuntuu, et tää tarina vaa toistaa itseään eikä tää kulje mihinkään suuntaan..

En mä tiiä, jos teillä on jotain mitä te haluaisitte mitä tässä vois viä tapahtua niin kertokaa vaa.. :)

Kiitos kun luet tätä!! Olen erittäin kiitollinen siitä! 

Nähdään seuraavassa luvussa ja toivottavasti nautitte tästä luvusta. 

+ aattelin kirjottaa jossain kohtaa tän saman tarinan mut vaan Nikon näkökulmasta... ;)