Jiko - I love you more than myself

Pimeydessä

⚠️Tw⚠️ kolmannessa kappaleessa mainitaan viiltelystä⚠️

Juoksen pimeydessä ja yritän löytää Nikoa sieltä. Näen välillä hänen siluetin, mutta se katoaa hetkessä pois. Minulla on pakottava tarve löytää hänet. Pimeys ympärilläni alkaa muuttumaan metsäksi. Näen Nikon puun takan yritän huutaa hänen nimeä, mutta suustani ei kuulu mitään. Sitten Niko katoaa uudestaan ja lähden juoksemaan pitkin metsään etsimään häntä. Pian näen Nikon uudestaan ja huomaan hänen seisovan jyrkänteen reunalla ja hymyilemässä minulle. Niko vilkuttaa minulle ja hyppää alas jyrkänteeltä. Juoksen kielekkeelle ja katson sieltä alas. Lyyhistyn maahan ja alan itkemään. Tunnen kuinka kaikki alkaa pimentymään ympärilläni. Nousen ylös seisomaan ja katson ympärilleni. Olen kuin tyhjiössä. Kaikkialla on vain pimeää ja minua ympäröi painostava hiljaisuus. Hetken päästä kuulen äänen "Miks annoit mun tippua jyrkänteeltä" tunnistan äänen Nikon ääneksi. Sitten kuulen äitini äänen "Minulla ei ole enään poikaa murhaaja" hän sanoo syyttävästi. "Mä luulin et sä olisit hyväkin jätkä mut oot ihan vitun paska jätkä" Joelin ääni sanoo minulle vihaisesti. Kuulen vielä lisää perheeni ja bändin jäsenien syytöksiä ja haukkumisia minua kohtaan. Nuo äänet vain lisääntyvät ja kovenevat. Huudan niin täysiä kuin pystyn "Lopettakaa" pitelen käsiäni vasten korviani, jotta äänet hiljenisivät. "Pliis älkää" huudan uudestaan. Tuntuu kuin tilani ympärilläni alkaa vain pienentymään ja enkä saa enään happea kunnolla. "Ei pliis älkää" huudan tuskaisesti. Äänet vain kovenevat ja yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki äänet ovat hyökkäämässä kimppuuni. Suojaan käsilläni päätäni ja huudan kovaa keuhkojeni pohjasta asti.

Räväytän silmäni auki ja ponkaisen istumaan. Huohotan hengästyneenä ja puristan silmiäni kiinni. Jokin liikahtaa vieressäni ja hätkähdän sitä säikähtäen. Huomaan pöytälampun syttyvän ja tajuan, että se on vain Niko. Hän tuijottaa minua huolestuneena. Huohotan edelleen ja koko kroppani vapisee edelleen. "Taasko sä näit painajaista" Niko kysyy minulta pehmeästi ja tulee halaamaan minua. Nyökkään hänelle vastaukseksi. Tuo sama painajainen on toistunut joka yö noin viikon verran. En ole kertonut Nikolle mitä siinä on tapahtunut vaikka hän kysynyt minulta monta kertaa. En ole vain pystynyt puhumaan siitä painajaisesta hänelle, se tuntuu aivan liian ahdistavalta palata muistelemaan mitä painajaisessani tapahtuu. Nojaudun Nikoa vasten ja toivon, että hengitykseni tasaantuu pian ja vapinani lakkaa. Niko siirtää hikiseen otsaani liimautuneita hiuksia sivuun ja antaa suukon otsalleni. Niko silittää minun selkääni rauhoittavasti ja sanoo minulle "Ei mitään hätää rakas, kaikki on hyvin se oli vaan pahaa unta" Nojaan päätäni Nikon rintaa vasten ja puren alahuultani, jotta en alkaisi itkemään niin kuin olen tehnyt aikaisimpina öinä. Puristan Nikon paidan helmaa nyrkissäni, koska en halua hänen lähtevän pois luotani. Niin kuin ensimmäisenä yönä, kun näin ensimmäistä kertaa tuota painajaista. Niko oli ajatellut, että hän hakee minulle lasin vettä. Sain aivan hirveän sätkyn siitä ja aloin itkemään, kuin joku saakelin pikku vauva ja Nikolla kesti kauan, että sai minut rauhoiteltua. En vaan voi menettää Nikoa niin kuin siinä painajaisessa.

En ole nukkunut silmäystäkään sen jälkeen, kun heräsin painajaisestani. En uskalla enkä halua nukkua, koska pelkään sen saman unen toistuvan uudestaan, jos nukahdan. Olen melko uupunut kaikkeen stressiin ja ahdistukseen, joita olen kokenut viimeisen viikon aikana. On ollut niin paljon haastatteluita ja muita edustustehtäviä, että ahdistukseni on syönyt minua hengiltä. Joka ikisenä päivänä viikon verran päivän päätteeksi, kun vihdoin olen pääsyyt Nikon kanssa hotellihuoneeseeni niin olen vain romahtanut hotellihuoneeni eteisen lattialle. En vain ole jaksanut enää pitää itseäni koossa kaiken sen ahdistuneisuuden jälkeen mitä olen kokenut päivän aikana. Niko on pitänyt minusta niin hyvää huolta, että minusta tuntuu pahalta olla hänelle näin suureksi vaivaksi. Vilkaisen vieressäni kyljellä nukkuvaa Nikoa. Hän näyttää niin levolliselta. Huokaisen ja siirrän katseeni sängyn viereiselle pöydälle ja otan puhelimeni sen päältä. Katson puhelimeni näytöltä paljonko kello on ja se on 8.15. Olen ollut hereillä aamu kolmesta asti. Kun olin saanut itseni rahalliseksi niin menimme Nikon kanssa takaisin nukkumaan. Tai no Niko meni. Odotin itse, että Niko nukahtaa ja sen jälkeen menin vessaa. Siellä minä viiltelin taas itseäni käteeni partaterällä. Se vain helpottaa minun oloani ja rankaisen sillä itseäni siitä etten ole tarpeeksi vahva sietämään painetta ja omaa elämääni. Olen satuttanut itseäni jo neljänä yönä putkeen. Käteni on aika paskassa kunnossa, mutta ansaitsen sen. "Huomenta rakas" Niko sanoo minulle unisesti. Käännän pääni hänen suuntaan ja vastaan "Huomenta" Niko kääntyy ja laittaa päänsä minun rinnalleni. "Mmh, sä oot niin lämmin" Niko mumisee vasten rintaa ja nukahtaa melkein saman tien siihen. Kuuntelen Nikon ihanaa tuhinaa ja silitän hänen selkää.

Olemme tällä hetkellä toisiksi viimeisissä treeneissä ennen semifinaalia, joka on jo huomenna. Olen esiintymislavalla ja olimme juuri käyneet läpi alusta loppuun meidän tulevan esityksemme. Käteeni sattuu ihan helvetillisesti silloin, kun minun kättäni nopeasti ja laajasti. Yritän silti pitää kasvoni peruslukemilla kivusta huolimatta. Suljen silmäni, koska minuun iskee huimaava olo. Pudistan päätäni ja yritän olla välittämättä siitä. Se johtuu vain siitä, en ole syönyt tänään vielä mitään ja kello on jo yli neljä iltapäivällä. En ole vain pystynyt saamaan mitään kurkustani alas. Tänään on onneksi ollut niin kiireinen päivä, että muut eivät olleet huomannut minun syömättömyyttäni. "Eiköhän se ollut vittu sit siinä" Joel sanoo ja poistuu lavalta Tommi ja Aleksi perässään. Niko on vielä lavalla ja juttelee jonkun lavan henkilön kanssa joka vastaa meidän esiintymisvuorosta. Olli on taas on toisella puolen lavaa varmaan virittämässä bassoaan. Hetken päästä Niko tulee minun luokseni "Mennääks" Niko kysyy minulta. Nyökkään hänelle. Huimaukseni tunne palaa takaisin ja tuntuu kuin huojuisin hetken aikaa puolelta toiselle. Silmissäni alkaa pimenee ja tunnen kuinka alan kaatumaan taaksepäin. Viimeisenä ennen kuin kaikki pimenee kuulen Nikon hätääntynen äänen huutamassa minun nimeäni ja sitten hän huutaa Ollia. Hetken aikaa kaikki on pimeää, mutta alan palaamaan tajuihini. Avaan varovasti silmiäni räpäyttäen niitä muutaman kerran tottuakseni valoon. Kohtaan Nikon huolen sekaiset silmät. "Älä enää ikinä säikäytä Joonas minua noin" Niko sanoo minulle kyyneleet silmissä ja silittää minua peukalollaan minun poskeani. "Juu, mä taidan jättää teidät kaksin" Olli sanoo ja lähtee muiden luokse. Nousen lattialta istumaan ja takaraivooni iskee järkyttävä kipu. Taisin iskeä pääni lattiaan aika voimalla. Niko halaa minua ja rutistaa minua häntä vasten tiukasti. "Anteeksi, mun pitäis pitää susta paremmin huolta" Niko kuiskaa korvaani hengitys väristen. "Niko rakas älä syytä ittees tästä vika on mussa ei sussa." Vastaan Nikolle ja silitän hänen selkäänsä. Niko vetäytyy halauksesta ja näen kyyneleen vierivän pitkin hänen poskeani. Sipaisen sen sormellani pois ja vedän hänet uuteen halaukseen. "Anteeksi" kuiskaan Nikon korvaan hiljaa. "Ei sun tarvii pyytää anteeksi. Kys sä viä selviit tästä" Niko sanoo minulle ja huomaan, että hän on saanut itsensä kasaan. Niko nousee ylös ja ojentaa kätensä minulle. Otan siitä kiinni ja ponnistan ylös. "Eiköhän mekin jo mennä" Niko sanoo ja lähdimme etsimään muita jätkiä.

Terve!

Tässä taas teille luettavaksi uus luku toivottavasti tykkäätte.. :)

Kiitos kun luette tätä!! ❤❤❤

Nähään taas!