Jiko - I love you more than myself

Hurmoksessa

Olemme juhlimassa hotelilla meidän kuudennesta sijasta. Se on ihan helvetin kova sijoitus meille. Vihdoinkin nämä euroviisut on kohta ohitse. Olimme hukanneet Ollin ja Joelin jo ajat sitten, mutta luulen, että he ovat päätyneet juhlimaan iltaa Måneskin-bändin jäsenten kanssa. Se bändi voitti koko roskan, mutta ei se ollut meille yllätys. He olivat jo valmiiksi melko suuri ja tunnettu bändi. Olemme hotellin baarissa Tommin, Aleksin ja Nikon kanssa juhlimassa. Minun on vaikea uskoa, että lähdemme huomenna aamupäivästä hotellilta lentokentälle ja sieltä koneella suomeen ja sieltä suoraan lehdistötilaisuuteen. Olemme kaikki muutenkin aivan umpikännissä niin en tiedä kuinka me vielä selvitään Suomeen asti tässä kunnosta. Me olimme jo yhdessä Ylen tekemässä haastattelussa euroviisujen jälkeen ja se haastattelu on varmaan taattua laatua, kun meillä kaikilla oli semmoinen erittäin kiva nousuhumala siinä päällä. Joelin sammalluksesta ei varmasti kukaan saa mitään selvää. Yhtäkkiä tunnen jonkun pehmeän lentävän takaraivoani päin. Käännyn ja näen Aleksin ja Tommin heittelevän vessapaperirullia pitkin poikin baaria. Niko vain nauraa heidän touhulleen. Itse katson sitä hämmentyneenä tai siis se oli yllätys minulle, että Tommi on osallisena tuohon. Yleensä hän on se järkevin ja rauhallisin meistä. Aleksi taas ei yllätä yhtään, hän on vähä tuollainen yllytyshullu. Mistähän ne on nuo vessapaperit nyysiny. "Hei Porko ja Turo tulkaa kans heittelee näitä vessapaperirullia!!" Aleksi huutaa meille innoissaan. "En vitus tuu" huudan hänelle takaisin.

En todellakaan tiedä kuinka ollen päätynyt Nikon kanssa suutelemaan johonkin hotellin rauhalliseen nurkkaan. Halaamme toisiamme ja silloin tällöin vaihdamme suudelmia. Niko nojaa rintaani vasten päätään ja minä pidän päätäni hänen päänsä päällä samalla silittäen Nikon selkää. Vaikka olemme molemmat kännissä niin silti olemme yllättävän selvän oloisia. Niko irtautuu halauksesta hieman taaksepäin ja nostaa katseensa nähdäkseen minun kasvoni. Niko hiplaa minun niskahiuksiani ja huomaan hänen nousevan varpailleen suudellakseen minua. Lasken päätäni alemmaksi, jotta Nikon ei tarvitsisi olla varpaillaan. Huuleni kohtaavat Nikon silkin pehmeät huulet. Siirrän käteni Nikon kaulalle ja Niko alkaa pidentämään suudelmiamme. Pikku hiljaa suutelumme alkaa muuttumaan entistä intohimoisemmaksi. Hetken päästä Niko irtautuu suudelmastaan ja vain hivelee minua niskasta ja tuijottaa minua pehmeästi silmiini. Uppoudun Nikon silmien syvyyksiin hetkeksi aikaa. "Mä rakastan sua Joonas" Niko sanoo ennen kuin alkaa suutelemaan minua uudestaan. Vastaan hänen helliin suudelmiinsa. Niko siirtää huulensa huuliltani kaulalleni ja minä käännän kaulaani taaksepäin tehdäkseni enemmän tilaa Nikolle. Suljen silmäni ja nautin Nikon huulista kaulallani, kunnes kuulen pääni sisälläni uudestaan Nikon sanomat sanat. 'Mä rakastan sua Joonas' Räväytän silmäni auki ja sisälläni syttyy paniikki. Ei, en pysty tähän. "Niko lopeta!" pyydän Nikoa hätääntyneenä lopettamaan. Niko ei jostain syystä lopetakaan kaulani suutelua. "Niko ihan oikeesti lopeta" sanon ja työnnän kaikin voimin Nikon kauemmaksi minusta. Tuijotan häntä hetken aikaa paniikin omaisessa tilassa ja näen Nikon huolestuneen katseen katsovan minua. "Anteeksi" sanon ennen kuin lähden juoksemaan pois Nikon luota. 

Istun hotellihuoneeni ovea vasten yrittäen tasata liian tiheää hengitystäni. Kuulen, kun oveen koputetaan. "Joonas, anteeksi. Mä mokasin. Mä en tiiä mikä muhun meni." kuulen Nikon sanovan. Jostain syystä nuo sanat satuttavat minua enemmän kuin tuhat veitsen terää ihollani. Niko ei rakastanutkaan minua hän vain sanoi sen vahingossa. Kyyneleeni alkavat silmistäni poskiani pitkin. "Mee pois!" huudan Nikolle. "Mä oon tosi pahoillani.. pliis voidaanko me puhuu" Niko vastaa minulle. "Ei. Mee pliis vaan pois!" huudan Nikolle uudestaan yrittäen pitää ääneni mahdollisimman vakaana. Kuulen Nikon huokaisevan raskaasti ja kävelevän pois oveni takaa. Lasken pääni polviani vasten ja alan vain itkemään aivan holtittomasti. Miksi kaikki paska osuu aina mun niskaan. Tämän takia just en halua koskaan rakastua kehenkään se vain sattuu. Minulla alkaa muutenkin usko loppua rakkauteen. Ei ihmiset oikeasti rakasta toisiaan vaan vain sitä rakastumisen tunnetta mitä se toinen ihminen saa aikaan ihmisessä. Miten minä voin olla näin typerä, että menin rakastumaan taas vaikka minulla on menneisyys täynnä epäonnistuneita parissuhteita. Ainakin olen ollut yhdessä asiassa oikeassa, että minusta ja Nikosta ei koskaan tule mitään paria. Nyt se tuli sitten myös todistettua. Kuinka minä pystyn enää kohtaamaan Nikon ilman, että sydämeni särkymään entistä enemmän. Miten minä pystyn hukuttamaan tunteeni Nikoa kohtaan ja voinko minä enää jatkaa tässä bändissä soittajana. En haluaisi lähteä bändistä, mutten ole varma pystynkö elämään asian kanssa, että pidän Nikosta enemmän kuin ystävänä. Toisaalta minut olisi helppo korvata. Kuka vain osaa soittaa paremmin kuin minä kitaraa. Nousen vaivalloisesti lattialta ja haen jääkaapista muutaman bissen. Alan juomaan niitä kurkustani alas turrutaakseni ajatukseni ja mieleni alkoholin vaikutukseen. 

Herään aamulla vessan lattialta järkyttävässä darrassa ja käsi auki viillettynä. Silmiini kihoaa kyyneleitä, kun muistiini alkaa palautua yölliset tapahtumat. Hengitän muutamaan kerran syvään. Joonas sinulla ei ole aikaa nyt tähän, sanon itselleni sillä minun pitää puhdistaa käteni haavat ja vessan lattia myös sillä se on ihan veressä. Sen jälkeen minun on pakattava minun ja Nikon matkatavarat kasaan, koska muutamien tuntien päästä meidän on poistuttava hotellista ja mentävä lentokentälle odottamaan lentoamme. Nousen lattialta varovasti. Päässäni heittää ikävästi, mutta onneksi pysyn sentään pystyssä. Alan riisumaan vaatteitani, koska ajattelin, että suihkussa olisi helpoin pestä haavani ja muutenkin suihku tekisi hyvää minulle. Astun suihkusta tulevan veden alle ja henkäisen syvään siitä kivun määrästä, joka sykkii käteni haavoista. Suihkutan samalla vessan lattiaa kohdasta, jossa on verilammikko. Noniin nyt on ainakin kaksi hommaa hoidettu tältä aamulta enää minun täytyy vain saada matkatavarat kasaan. Peseydyttyäni astun vessasta ulos ja alan penkomaan matkalaukustani itselleni siistejä ja puhtaita vaatteita. Puen ne päälleni ja alan keräämään minun ja Nikon matkatavaroita kasaan. Laitan ne onneksi oikeisiin matkalaukkuihin. En varmaan kestäisi, jos kotiin päästyäni löytäisin Nikon hupparin matkalaukustani. Pitkän työn jälkeen saan kaiken kasaan. Suuntaan vielä vessaan mukanani sideharsoa jolla vielä suojaan käteni viillot. Sen tehtyäni vilkaisen kelloa ja huomaan sen olevan 8.17. Sullon sideharson matkalaukkuuni ja sitten alan raahaamaan niitä perässäni eteiseen jossa puen kenkäni jalkaani. Lopulta avaan oven ja otan matkalaukut mukaani ja poistun hotellihuoneesta mennäkseni aulaan muiden jätkien luokse. En halua edes ajatella Nikon kohtaamista ennen sitä. 

Helouu!!

Kirjotin taas uuden luvun, toivottavasti tykkäsitte.. ;)

Mulla alkaa maanantaina koulu ja se ahistaa mua ihan super paljon, mut tän kirjottaminen onneksi autto mua miettiin muita asioita...

Te ootte aivan ihania!! Kiitos ihanat viä niistä kommenteista mitä kommentoitte viime lukuun.. Ette arvaakkaan kuinka paljon ne autto mua jaksaan.. ❤️🥰

Ootte tärkeitä ja haleja kaikille ❤️❤️❤️

Näkemiin!