Jiko - I love you more than myself

Nikolla

Istun Nikon kanssa keittiön ruokapöydän ääressä syömässä makaronilaatikkoa. Näykin sitä haluttomasti suuhuni ei sillä, että se olisi ollut pahaa vaan minulla ei ollut oikeastaan nälkä vaikka en ollut syönyt muutamaan päivään. Olen tottunut siihen nälän tunteeseen niin, jotenkin ruuan syöminen tuntui oudolta, niin tarpeettomalta. "Ei kai täs oo liikaa suolaa sun makuun, kun syöt sitä noin haluttomasti" Niko kysyy minulta. "Ei oo, tää on tosi hyvää" vastasin hänelle ja todisteeksi laitoin haarukallisen lisää makaronilaatikkoa suuhuni ja hymyilin hänelle. Niko vain nyökkää minulle ja jatkaa syömistään. Syön silti lautasen tyhjäksi vaikka minulla ei ole nälkä. En halua huolestuttaa Nikoa vähällä syömiselläni.

Makaan Nikon sohvalla siten, että Niko istuu sohvan toisessa päädyssä ja pääni on hänen sylissään. Me molemmat selaamme puhelinta, koska me ei keksitty mitä me voitaisiin katsoa televisiosta. Saan tarpeekseni puhelimeni selaamisesta ja laitan sen taskuuni. Sitten minä vain aloin tuijottamaan kattoa ja nautin Nikon läheisyydestä. "Mitäs sää mietit ku oot tuijottanu varmaan viis minuuttia mun kattoo" kuulen Nikon kysyvän hetken päästä ja säpsähdän hereille tunnottomuuden ja tyhjyyden omaisesta horroksesta. Kohautin vain harteitani, koska minulla ei ollut mieli puhua sanaakaan. Suljen silmäni ja tunnen kuinka vaivun takaisin siihen tyhjyyden ja tunnottomuuden tilaan. "Onks sull Porko kaikki hyvin sä vaikutat ihan masentuneelta" Niko kysyy huolissaan. Nyökkään hänelle ja laitan huuleni hymyntapaiseen asentoon, mutta en avaa silmiäni. Tunnen Nikon alkavan hiplaamaan tukkaan. Se tuntui kivalta ja niin lohduttavalta myös se sai minut tuntemaan vähemmän yksinäiseksi kuin olin.

Olen lähdössä kotia kohti vaikka Niko yrittikin suostutella minut jäämään hänen luokse yöksi, mutta se on vain parempi, että lähden kotiin vaivaamasta häntä. Niko antaa minulle vielä pitkän halin ja suukon otsalleni ennen, kuin hän päästää minut lähtemään kotiani kohti. Astun ulos illan pimeyteen ja alan suuntaamaan kotia kohti. Onneksi juuri ketään ei ollut enää liikkeellä tähän aikaan niin pystyin menemään ihan normaalia reittiä kotiini ilman, että joku faneistamme huomaisi minua. En jaksaisi nyt mitenkään yhtään ihmiskontaktia ottaa vastaan. Saavun vihdoin kerrostalon pihaan ja kaivan taskustani avaimen ja työnnän avaimen lukon reikään ja avaan kerrostalon oven. Astun sisään ja painan hissin nappia, koska en jaksa kiivetä portaita kolmanteen kerrokseen. 

Menen vielä suihkuun ennen kuin menen nukkumaa. Alan riisumaan vaatteitani ja huomaan kädessäni olevat laastarit. Olin unohtanut aivan kokonaan sen mitä olin aamulla tehnyt itselleni. Revin laastarit irti ja astun suihkuun. Avaan hanan ja odotan, että vesi lämpiää ennen, kuin menen veden alle. Tunnen kuinka käteni viillot alkoivat kirvelemään, kun vesi kasteli ne. Irvistin kivusta ja yritin pestä itseni mahdollisimman nopeasti. Suljen hanan ja otan pyyhkeeni naulakosta ja alan kuivaamaan itseäni. Sen jälkeen otan kylpytakkini ja painun huoneeseeni vaihtamaan itselleni vaatteet. Sen jälkeen menen makaamaan sänkyyni peiton alle, mutta muistan, että minun pitää pestä hampaani ja nousen takaisin vessaan. Hampaita pestessä tuijotan itseäni peilikaappini peilistä ja mietin miten joku voi näyttää noin rumalta. En todellakaan tykännyt siitä miltä näytöin, mutta valitettavasti en voinut asialle mitään. Toivoisin, että näyttäisin yhtä komealta kuin Niko. Hän on komein mies jonka olen koskaan tavannut ja ylivoimaisesti ihanin ja kiltein.

Makaan sängylläni ja mietin sitä mitä Niko oli minulle tänään sanonut. Hän sanoi, että vaikutan ihan masentuneelta, mutta enhän minä voinut olla mitenkään masentunut. En kyllä ole missään parhaimmassa kunnossa ole, mutta kai tämä johtuu vaan jostain kevät väsymyksestä. Ihan oikeasti Porko ihan sama mistä se johtuu, mutta minun täytyy piilottaa tämä muilta paljon paremmin. Et sinä voi huolestuttaa muita ihan turhaan. Tiuskin itselleni vihaisesti mielessäni, koska se vain tuntuu väärältä vaivata muita tällä asialla ja miten he muka voisivat minua auttaa?

Minuun iski kauhea ikävä Nikoa kohtaan, kaipasin hänen kosketusta. Hän sai minun fiiliksen aina paremmaksi ja hän on tyyliin ainut jonka kohteli minua niin hellästi ja oli huolissaan minusta. Huomenna meillä ei ole edes treenejä, enkä voi nähdä häntä paitsi jos me lähetään sunnuntain kunniaksi baariin viettämään iltaa niin kuin yleensäkin. Toivottavasti niin käy niin saan kuunnella Nikon ihanaa naurua ja ehkäpä saan häneltä uuden suukon otsalleni. Huokaisen syvään ja toivon olevani nainen, jotta voisin seurustella Nikon kanssa. Minun täytyy tyytyä vain ystävyyteen hänen kanssa. 

Moii!!

 Täs on uus luku tätä stoorii. Ite en tykkää yhtään tästä luvusta, koska tää on tylsä. Seuraava luku saattaapi olla parempi ;) Ken tietää, mutta barbie ei.

Okei toi oli huono läppä mut nähään seuraavassa luvussa joka tulee tulevaisuudessa.