Jiko - I love you more than myself

Kaksin

Istun autossa ja nojaan päätäni Nikon päätä vasten, sillä hän nukkuu minua vasten. Olen kietonut toisen käteni hänen ympärilleen ja toisessa kädessäni on puhelimeni. Olen selannut somea ja ottanut monta kymmentä kuvaa nukkuvasta Nikosta, koska hän on niin suloisen näköinen kun hän nukkuu. Olemme pian Helsingissä noin alle tunti jäljellä ajomatkaa. Huokaisen syvään ja toivon, että olemme pian perillä, koska perseeni puutuu monen tunnin istumisen jälkeen. Niko liikahtaa vieressäni ja nostan pääni hänen päältä varmistaakseni heräsikö hän jo, mutta hän oli vain ottanut paremman asennon ja kietonut kätensä minun vyötärölleni. Hymyilen tällä ja lasken pääni takaisin hänen päätään vasten. Hengitän hänen minulle rakasta tuoksua syvään sisään ja sulan siihen onnellisuuteen joka tämä hetki saa minut tuntemaan.

Tommi on juuri kaartamassa hotellin pihaan ja mietin, että olisiko jo aika herättää Niko. Alan silittämään häntä selästä ja siirrän käteni hänen hiuksiinsa. Pian hän nostaa päänsä ja kohtaan hänen uniset silmänsä. Niko alkoi haukottelemaan todella suloisesti ja sen jälkeen hänen kasvoilleen nousee aivan syötävän söpö hymy. Sydämeni jätti yhden lyönnin lyömättä kun katson tuota unista miestä. " No niin rakastavaiset olemme perillä" Tommi naurahtaa meille. En välitä Tommin kommentista mehän vain olemme todella hyviä ystäviä. Silti minusta tuntuu, että välillämme on jotain muutakin, mutta en vain osaa kuvailla tai tiedä mitä se on. Astumme ulos autosta meinaan kaatua Nikon päälle, mutta hän sen sijaan kaappaa minut kainaloonsa. "Onneks sulla on mut niin sul on joku aina nappaamassa kiinni ku sun tasapaino tuppaa kadota sillo ku oot väsyy" Niko sanoo minulle pilke silmäkulmassa ja rutistaa minua lähemmäksi häntä. "Niinpä, muuten mä löytyisin aina tuolta maan tasalta ilman sua" vastaan hänelle ja virnistän perään.

Istun vessan lattialla pelkkä pyyhe lanteillani, koska olin juuri tullut suihkusta. Kuulen jonkun koputtavan vessaan oveen ja kysyvän "Saanko tulla sinne " Tunnistan äänen Nikon ja vastaan hänelle myöntävästi. Hän astuu vessaan ja kyykistyy viereeni. "Mitä sä rakas mietit?" Niko kysyy ja katsoo minua suoraan syvälle silmiini. Vastapäätäni on iso peili, josta näen kroppani, joka on mustelmilla ja naarmuilla. "Kato mua. Mä näytän ihan hirveeltä. Mä oon hirvee ihminen ja mä onnistun vaan pilaan kaiken" vastaan Nikolle tuskaisella ilmeellä. Niko kaappaa minut haliinsa ja alkaa puhumaan minulle rauhallisella äänellä "Mä katson sua joka ikinen päivä ja mietin kuinka joku voi näyttää noin hyvältä ja kuinka ihana ihminen sä oot. Voi kunpa sinä voisit nähdä itsesi niillä silmillä millä minä näen sinut joka ikinen päivä. Trust me män en sano tätä sulle vaan sen takia, että sulle tulis parempi mieli vaan sen takia, koska se on totta " Niko siirtyy sen verran kauemmaksi minusta, että hän pystyy katsomaan minua silmiin. En tiedä mitä sanoa, nuo Nikon sanat olivat niin ihanasti sanottu, mutta minusta tuntuu siltä, että en ole se ihminen jolle Niko kertoi nuo sanat. En pidä itseäni minään hyvänä ihmisenä. "Niinpä kuinka voisin nähdä itseni niillä silmillä, mutta minä en pysty näkemään niin" vastaan hänelle alakuloisesti ja lasken katseeni syliini. Tunnen Nikon sormet leukani alla, kun hän yrittää hellästi nostaa minun katsettani häneen päin. "Mä lupaan sulle sen, että sä viä näät itses kuinka mä nään sut. Ei ehkä vielä huomenna taikka ylihuomenna, mutta vielä jonain päivänä." Niko sanoo minulle ja antaa minulle suukon otsalle ja sipaisee poskeani. "Kiitos kaikesta tästä vaivasta jonka näät mun eteen" sanon hänelle hiljaa. "Ei tää oo vaivaks, teen tän sulle koska oot mulle tosi rakas"

Vaikka meille kaikille on varattu oma hotellihuone niin, silti jaamme yhdessä minun hotellihuoneen. Niko ei halunnut mennä edes yöksi omaan hotellihuoneeseen, koska hän väitti, että hän viihtyy paremmin minun seurassaan. Totta puhuakseni viihdyn hänen seurassaan paremmin kuin hyvin. Nikon länsäolo pitää minun ahdistukseni ja tunnottomuuden pienempänä ja joskus jopa hetkeksi aikaa pois. Makaamme suurella sängyllä ja pääni on Nikon rinnan päällä. Niko selaa Instagramia ja hiplaa tukkaani. Minä teen samaa, mutta en hiplaa Nikoa. Olen onnellinen, kun saan vain köllötellä sängyllä Nikon kanssa kahdestaan eikä minun tarvitse tehdä mitään muuta. Huomaan Nikon laskevan puhelimen viereiselle pöydälle. "Hei rakas mentäiskö jo nukkuu on melko myöhä jo" Niko kysyy minulta ja hän haukottelee siihen perään. Nikon haukotus tarttuu minuunkin ja haukottelen kanssa. "Juu, mennään vaan." Niko vetää peiton sillein, että me molemmat päästään kömpiin sen alle. Niko on antamassa minulle hyvän yön suukkoa otsalleni, mutta asetan käteni hänen poskelle ja ohjaan hänen huulensa huulilleni. Hymyilemme toisillemme ja alamme nukkumaan.

Moi kaikille!

En tiiä tää luku saattaa olla tylsä, koska mulla ei ollu kauheesti ideoita tätä varten...

Kiitos kun luit!!! Näkemiin! <3