Jiko - I love you more than myself

Lähemmäksi

Kolmen päivän vapaa päivät ovat ohitse. Me oltiin päätetty jätkien kesken et pidetään muutama päivä vapaata ja sitten palataan takasin treenaamaan studiolle siihen asti, että me lähetään Alankomaihin. Tänään on viimeinen päivä huhtikuuta ja sitten alkaa toukokuu jonka suunniteltu ohjelma keskittyy lähinnä euroviisuihin. Olen viettänyt kolme vapaa päivääni huoneessani, en ole vastannut viesteihin joita minulle on lähetetty, en ole syönyt juuri mitään ja tuskin nukkunutkaan hyvin yhtäkään tuntia. Kaikki tämä koska, olen niin ahdistunut tulevasta. Siis oikeasti me ollaan Rotterdamissa yhdeksän päivän päästä. En tiedä kuinka tulen selviämään siitä kaikesta väenpaljoudesta ja siellä tulee niin paljon uusia asioita vastaan joihin en voi etukäteen varautua. Vilkaisen kelloa ja huomaan sen olevan 11.03 ja treenit alkaa 12.30. Päätän nousta sängystä ylös ja suuntaan suihkuun.

Ennen lähtöäni musiikki studiolle olin saanut kurkustani alas jugurttia ja smoothien. Tällä kertaa en aio pyörtyä studiolla. Käyn vielä läpi, että mulla on kaikki mukana ja astun ovestani ulos rappukäytävälle. Menen rappusia pitkin alas, koska en ole liikkunut kolmeen päivään juuri yhtään. Pääsen ulos asti ja suuntaan kohti studiota. Kaivan puhelimeni takataskustani ja avaan sen. Huomaan, että minulle on laitettu 364  Whatsapp viestiä. Kaikki bändin jätkät paitsi Niko olivat kysellyt, että lähtisinkö baariin heidän kanssa moneen otteeseen. Sitten myös he olivat laittaneet jotain kännisekoilu viestejä meidän ryhmään. Niko oli laittanut minulle 20 viestiä missä hän oli kysynyt onko minulla kaikki hyvin tai tarvitsenko minä jotain. Myös hän on pyytänyt, että vastaisin hänen viesteihin. Jätän viestit vain luetulle, en tiedä mitä vastaisin hänelle ja me muutenkin nähdään kohta. 

Saavun studiolle varttia aikaisemmin siitä kun minun piti olla siellä. Luulin, että olin  ensimmäinen joka on tullut studiolle, mutta huomaan Nikon kengät eteisessä. Astun peremmälle studioon ja näen Nikon nostavan katseensa puhelimen näytöltä minuun. Hän nousee nopeasti ylös ja rientää halaamaan minua. Sitten hän ottaa pääni käsiensä väliin ja silittää poskiani peukaloillaan. "Luojan kiitos Joonas sä oot kunnossa. Sä et vastannu mun viesteihin niin mä pelkäsin et jotain pahaa oli sattunut. Mä kävin myös sun ovella kysymässä sua mut Viola hätisti mut pois sanoen et, et haluu tavata ketään" Niko selittää nopeasti todella huolestuneella äänellä. "Älä huoli mulla on kaikki hyvin halusin vaan olla omassa rauhassa pari päivää" vastaan hänelle ja siirrän hänen kasvojen tieltä pari hiussuortuvaa hänen korvan taakse. Uppoudun tuijottamaan Nikon metsän vihreitä silmiä, niissä on niin paljon rauhaa ja lohdullisuutta. Me molemmat lähennymme toistemme kasvoja ennän muutama sentti, että pian otsamme osuvat yhteen. Ennen sitä ovi aukeaa takanamme ja me molemmat otetaan askel pois päin toisistamme. Huomaamme tulijan olevan Joel. "En kai mää keskeyttänyt mitään" hän kysyy meitä kahdelta kulmat koholla. "Et, ei meil ollu mitään tärkeetä menos" vastaan Joelille nopeasti. Samalla mietin, että mitä äsken tapahtui Nikon kanssa.

Tämä treeni päivä on mennyt tosi nopeasti, meillä on ollut niin paljon tekemistä. Olen lähdössä kotiin, mutta tunnen jonkun käden olkapäälläni. Käännän päätäni ja huomaan sen olevan Niko. "Tuota haluisiks sää viettää loppu iltaa mun kaa ku en haluis mennä kotiin olemaan yksin siel." Niko kysyy minulta kulmat koholla ja suu pienellä mutrulla. Hän näyttää super söpöltä joten päätän antaa myönteisen vastauksen hänelle. Hän hymyilee minulle ja on selkeästi onnellinen vastauksestani. Sanomme heipat vielä Joelille ja Aleksille ennen kuin me astuttiin ulos studiolta. Lähdemme kävelemään Nikon kotia kohti. "Anteeksi, että tulin aiemmin tänään niin lähelle sua, mä en tiä mikä muhun oikei meni. Jotenkin mä vaan kaipasin sun läheisyyttä varmaan sen takia koska olin niin yksin viime päivät "  Rikon hiljaisuuden pyytämällä anteeksi Nikolta aijempaa käyttäytymistäni. "Ei se todellakaan haittaa yhtään mitään! Sä voit tulla niin lähelle ku tarve vaatii." Niko hymyilee minulle ja kaappaa minut kainaloonsa. Naurahdan hänelle ja painaudun hänen olkaansa vasten.

Vietämme Nikon kanssa ihan rentoa iltaa. Kuuntelemme Spotifysta musiikkia ja löhöämme sohvalla. Niko istuu risti-istunnassa toisessa sohvan päädyssä ja lukee kirjaa. Itse istun toisessa sohvan päädyssä jalat suorina kohti Nikoa ja silitän hänen kissaa Rommia. Se kehrää sylissäni paikoillaan. Pian kuitenkin se nousee ylös ja venyttelee sylissäni. En osannut varautua siihen, että Rommi hyppää käteni kautta lattialle. Se sattui käteeni melko paljon, sillä juuri siinä kohtaa mihin Rommin taka tassut olivat osuneet olivat kosketus arat viilto haavani. Irvistän kivusta ja valitettavasti Niko huomaa sen. "Mitä sun kädelle on tapahtunut, ku toi näytti tekevän melko kipeetä" Niko katsoo minua taas noilla huolestuneilla silmillä minua ties kuinka monennen kymmenennen kerran tänään. "Ei juuri mitään tuota ööh mä oon varmaan nukkunu huonos asennos et ton käden lihas on vaa kipee" valehtelen Nikolle vastaukseksi, koska e halua huolestuttaa häntä enemmän ja häpeän sitä, että olen viillellyt itseäni. "Voi eii, mä voin koittaa hieroo sitä jos haluut" pudistan Nikolle vain päätäni vastaukseksi. Siirryn sohvalla toiseen asentoon ja käännän pääni pois päin Nikosta , koska kyyneleeni nousevat silmiini. En halua et hän näkee minut taas tässä kunnossa. Olen niin liikuttunut siitä, kuinka kiltti hän on minulle ja kuinka paljon hän huolehtii minusta. Kuulen kirjan kansien menevän kiinni ja Niko siirtyy lähemmäksi minua. 

Heipsan!

Juu tuta en tykkää tästä luvusta yhtään. Tää on mitään sanomaton, mutta päätin tän kuiteski julkasta, koska oon kirjottanu tätä kohta puol yötä.. Täytyy vaa yrittää kirjottaa seuraavasta luvusta parempi..

Ideoita saa ehdottaa jos teillä on sellasia :)

Kiitos kun luit ja nähdään taas seuraavassa luvussa!