Jiko - I love you more than myself

Yksin

Palasimme eilen illalla takaisin Ouluun, eli olimme siellä kolme päivää. Istuin kämppäni olohuoneen sohvalla ja tuijotin eteeni. Olin niin voimaton, viimeiset kolme päivää olivat yhtä hullunmyllyä. Ainut hyvä puoli niissä päivissä oli se, että sain viettää aikaa Nikon kanssa. Huokaisen ja siirryn istuma asennosta makaamaan sohvalle. Ympärilläni oli aivan hiljaista ja Violakin oli lähtenyt yökylään kaverilleen. Eli olen koko tämän viikonlopun yksin. Kaikki mitä tänään olin tehnyt oli vain se, että siirryin sängystäni makaamaan sohvalle. Ei vittu, et minulla menee hyvin. Vilkaisen kelloa ja se on 16.25. Kai minun pitäisi tehdä jotain, kuten syödä, mutta minä en jaksa. Suljen silmäni ja toivon, että nukahdan pian.

Olen maannut koko loppu päivän sohvalla. Olen suurin piirtein vain nukkunut tai tuijottanut kattoa täysin tyhjänä ja tunnottomana. Kello oli 23.45 ja tiesin, että huomenna olisi taas treenit studiolla. Raahaudun maakuuhuoneeni ja lysähdän sängylle. Vedän peiton päälleni ja yhtäkkiä mieleen palaa muisto pari päivää sitten olevista öistä milloin sain nukkua Niko kanssa. Haluaisin niin hänet tänne nukkumaan kanssani. Ikävöin sitä kuinka hän kietoi kätensä minun ympärilleni tai hän unissaan tuli nukkumaan viereeni siten, että hänen päänsä oli minun rintani päällä. Se oli maailman söpöintä seurata hänen tuhinaansa siinä ja samalla huumaannuin Nikon hiusten tuoksusta. Elin näissä muistoissa ennen kuin vaivuin uneen.

Herään siihen, kun kuulen puhelimeni soivan ja hapuilen puhelintani yöpöydältä. Huomaan soittajan olevan Joel. Vastaan hänelle puoli unissani. "Missä vitussa sä oot. Hevetti me ollaan ootettu sua jo kaks tuntia ja sä oot tommonen vitunmoinen lusmuilija ja eet ees vittu voi tulla paikalle ku kerran vittu sovitaan. Saatana tulis sieltä jo ja nopeesti. Ei täs koko vitun päivää aikaa ole oottaa sua." En kerenny vastaa mitään Joelille kun hän jo lopetti puhelun. Katson kelloa ja se on 12.08. Vaikka nukuin melkein 12 tuntia tuntuu siltä, että en olisi nukkunut yhtään.

Saan itseni vessaan asti raahattua istun vessanpöntöllä. Mulla on ihan paska fiilis siitä Joelin soitosta ja muutenkin tuntuu siltä, että onnistun vaan pilaan kaikki asiat. Kävin kusella ja nyt tuijotan itseäni peilistä inhon vallassa kun näen kasvoni. Inhoan sitä kuinka sotkuiset hiukset minulla on. Vihasin silmiäni, koska ne olivat niin väsyneen näköiset. Huuleni olivat aivan liian isot kasvoilleni, kukaan ei varmasti tahtoisi suudella huuliani niin että todella tykkäisi siitä. Huomaan puhelimeeni tulevan vihaisia viestejä Joelilta. En lue enkä vastaa niihin. Ei jumalauta Porko, mitä vittua sinä teet sinun elämälläsi. Tuijotat itseesi peilissä ja vellot itsesäälissä. Tiuskin mielessäni itselleni.

Tunnen vahvaa halua rangaista ja satuttaa itseäni. Avaan vessan peilikaapin ja otan sieltä partaterän. En halua viillellä itseäni mihinkään näkyvään paikkaan, koska en halua jäädä siitä kiinni, joten teen ne vähän ylemmäksi käteeni en ranteeseeni. Se olisi liian iso riski jos minulla sattuisi vähänkin hiha nousemaan niin kaikki näkisivät ranteeni viillot. Joten lasken parta terän kyynärtaipeen alapuolelle olevalle iholle ja alan tekemään itselle hitaasti ensimmäistä viiltoa samalla käyn läpi päässä kaikki ne asiat joista minun on syytäkin rangaista itseäni. Teen vielä kolme viiltoa lisää, kunnes tajuan, että Joel kohta murhaa minut jos en pian ala jo lähtemään. Puhdistan viiltoni ja laitan Hello Kitty laastarit niiden päälle, koska en löytänyt ihan perus laastareita vain nämä Violan laastarit. Käyn vielä nopeasti vaihtamassa hupparin ja farkut ja lähden juosten studiolle.

Saavun vihdoin studiolle olen ihan hiessä, mutta en anna sen haitata. Astun sisään studioon missä kaikki tuijottaa minua enkä myöskään yhtään ihmettele sillä olihan minä aika hurja näky. Väsyneet silmät tukka sekaisin ja olin vielä ihan hikinen niin ei se ole mikään silmiä hivelevä näky. Rojahdan Nikon viereen istumaan ja yritän tasata sykkeen ja hengityksen 5 kilometrin juoksun jälkeen. Samaan aikaan valmistaudun Joelin tulevaan saarnaan. Annan hänen huutaa minulle siitä, kuinka hän ei tykkää siitä, että myöhästytään kolmella tunnilla treeneistä varsinkin euroviisujen alla ilman mitään hyväksyttävää syytä. Yhtäkkiä tunnen Nikon kädet suojelevasti ympärilläni. "Noniin Joel koita nyt rauhoittua meillä on hyvin aikaa vielä treenata ja ei Porko tahallaan myöhästyny ja eks sä tajuu kuinka väsyneen näkönen meidän Jonsu on. Eiks se oo ihan hyvä et se saa vähä levättyä niin sillä on enemmän energiaa treenata ." Niko puolustaa minua Joelille "Sori Joonas en mä tarkottanu olla niin vihanen mulla on vaa kauhee tressi saada kaikki kondikseen euroviisuja varten" Joel selittää ja näen hänen silmistä, että hän on todella pahoillaan äskeisestä. "Ei se mitään. Ymmärrän" vastasin hänelle. "Mikä vitun Jonsu. Mitä vittua Niko" Aleksi alkoi räkättään Ollin kanssa ja äskeinen kireä ilmapiiri oli pian poissa. Niko menee vain hämilleen ja kohauttaa harteitaan "En mä tiiä se vaan vahingossa lipsahti" hän vastaa hiukan nolona.

Olin taas viimeisenä Nikon kanssa studiolla kaikki muut olivat lähteneet kotiin. Tänään treenit oli mennyt vaihteeksi ihan hyvin saatiin paljon aikaseksi. Onneksi en pilannut koko treeni päivää myöhästymiselläni. Nousen sohvalta viemään kitaraani paikoilleen, mutta yhtäkkiä päässäni alkaa heittä ja meinaan pyörtyä. Yritän saada kiinni sohvan käsinojasta , mutta en löydä sitä. Kaadun lattialle, tunnen kuinka kova lattia jysähtää takaraivoani vasten. Hetkeksi aikaa silmissäni pimeni, mutta nyt alan saamaan pikku hiljaa näköni takaisin. "Porko mitä sä riehut siä ku kuulu kauhee tömäys" Niko huutaa jostain nurkan takaa. En vastaa hänelle sillä olen vielä hiukan tokkurassa äskeisestä kaatumisesta. "Mitä tapahtu rakas, mitä sä makaat siellä lattialla " Niko rientää luokseni huolestuneena. Hän kyykistyy viereeni ja siirtää osan sotkuisesta hiuspehkostani hiuksia pois kasvoiltani. "Mä nousin tosta sohvalta ja sit vaan mua alko pyörryttä ja mä päädyin tähän lattialle" vastasin hänelle ja mutristin huuliani. "Voi sun kanssas Joonas. Ooks sä muuten syöny tänään jotain?" Niko kysyi minulta. Tajusin, että oli synyt viimeksi silloin kun tulin Hesasta Ouluun eli noin pari päivää siiten. "Öööh tuota en mä oikeestaan tänään oo ku on ollu niin työn täyteinen päivä." vastaan hiljaa Nikolle ja toivon, ettei hän kuulisi mitä sanoin hänelle. "Siinä tapauksessa sä tuut syömään mun luo ja en mä uskalla sua päästää yksin kotiin ku kumminki saat jonkun aivotärähdyksen tosta äskösest" Niko vastaa minulle. Hymyilen hänelle varovasti ja hän vastaa hymyyni niin syötävän pehmeällä hymyllä. Sydämeni jätti yhden lyönnin lyömättä tuon ihanan hymyn takia.

Lähdimme yhdessä studiolta kävelemään Nikon kämpälle päin. Tajusin kuinka väsynyt olin ja minua alkoi taas huippaamaan joten minun oli pakko pysähtyä istumaan kävelytien reunaan. "Voin ottaa sut reppariin jos haluut, ku ei oikein vaikuta siltä, et pystyisit käveleen mun kämpälle asti." nyökkään hänelle vastaukseksi ja kipuan Nikon reppuselkään. Matka taittui paljon mukavammin näin ja Nikokin vakuutti, ettei sitä haittaa yhtään se, että olen hänen reppuselässään. Hän vielä väitti, että olen kevyt. Se voi olla mahdollista sillä olen syönyt niin vähän viime aikoina. Annoin sen ajatuksen olla ja keskityin tähän ihanaan hetkeen Nikon kanssa. Hän sai minun huonoimmatkin hetkeni ja päiväni paremmaksi. Rakastin tätä asiaa Nikossa aivan älyttömän paljon.

Moi kaikkii!

Tän kirjoittaminen on tavallaan terapeuttista ku ite oon taistellu näitten asioiden kanssa kans niin nyt mä pystyn käymään läpi näitä tunteita Porkon kautta harmi vaan et mulla ei oo elämässä tollasta Nikoo mut hyvin tässä on pärjätty ilmankin ;)

Hyvää yötä/ huomenta/ aamupäivää/ päivää/ iltapäivää/ iltaa teille rakkaille lukioilleni! <3