Jiko - I love you more than myself

Lentoasemalla

On melko myöhä istumme Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottamassa meidän lentoa. Tai no muut istuu minä kävelen hermostuneena edestakaisin jätkien edessä. "Lopeta se vitun ravaaminen Porko ja istu alas" Joel ärähtää minulle. "E-e-emmä... parempi vaa pysyä liikkeessä, lennolla on sit aikaa istua" vastaan hänelle takaisin. "Voi vittu ku on viisasta touhua taas" Joel tuhahtaa. Pysähdyn hetkeksi aikaa, koska haluan kuulla mitä lentoja seuraavaksi kuulutetaan. Kuulen, että lentomme lähtee tunnin päästä. Jatkan entistä hermostuneena kävelyäni voisin jopa juosta sillä minusta tuntuu, että tämä ei riitä purkamaan ahdistustani. Voi vittu, en minä enää kestä tätä ajattelen ja lähden kävelemään kohti vessoja. Haluan pois muiden jätkien luota omaan rauhaan. Kuulen Joelin sanovan takanani "Mihin vittuun se nyt lähti painaan" sitten sen perään Nikon äänen mutisevan "Mä meen sen perään ja katon mikä sil on" No niin tämäkin vielä puuttui, mutta onneksi olen jo vessoilla ja päätän valita inva vessan. Anteeksi kaikki ihmiset jotka käyttävät inva vessaa oikeista syistä. Toivottavasti ette ala vihaamaan minua. Siellä on vain enemmän tilaa hengittää kuin jossain vessakopissa. Pesen kasvoni kylmällä vedellä ja keskityn hengittämään syvään muutaman kerran.

Kuulen jonkun koputtavan ovea ja Niko huikkaa oven takaa "Ooks rakas kunnossa ku oot ollu siä jo aika kauan." Nousen vessan lattialta avaan avaamaan oven Nikolle. Hän astuu sisälle vessaan ja sulkee oven perässään. "Taidat olla aika hermona euroviisuista, etkö ookki?" Niko kysyy. Nyökkään hänelle vastaukseksi. Niko kävelee lähemmäksi minua ja sulkee minut halaukseensa. "Mä lupaan sulle, että kaikki tulee olemaan viä hyvin ja mä oon susta pitämässä huolta, mitään pahaa ei tuu tapahtuu" Niko sanoo pehmeällä äänensävyllä. Irtaudun halauksesta, koska halusin katse kontaktin hänen metsän ja smaragdin vihreisiin silmiin. "Mitä jos mä en pysty tähän tai jos mä mokaan kaiken." huokaisen ja lasken katseeni kenkieni kärkiin. Tunnen Nikon kädet poskillani ja nostan varovasti katseeni ylös Nikon totisiin silmiin. "Joonas rakas sä oot parhain kitaristi jonka mä tunnen, sä et tuu mokaan sun pitää luottaa vaan ittees. Ja entä sitte jos mokaat ei se muuta mitään, silti me tehään sitä mitä me rakastetaan ja vain sillä on väliä. Sä pystyt kyllä tähän ja sä et oo yksin mä oon sun kanssa aina. Me ollaan tässä yhdessä. Okei?" Niko vastaa minulle ja laskee toisen kätensä poskeltani pois. Asetan käteni Nikon käden päälle joka on vielä minun poskellani. "Okei" vastaan hänelle ja hymyilen hänelle.

"Meidän varmaan pitäis mennä jo muiden jätkien luo" Niko sanoo minulle. Irvistän sille ajatukselle, mutta Niko on oikeassa. Nousen seisomaan ja Niko tekee sen perässä. Olen avaamassa oven, mutta Niko keskeyttää sen. "Oota ennen kun meet.." hän sanoo ja tulee lähemmäksi ja antaa minulle suloisen koiran pentu ilmeen. Katson häntä hetken aikaa hämmentyneenä, mutta sitten tajuan mitä hän ajaa takaa. Hän haluaa pussata minua, mutta raasu ei uskalla tehdä sitä. Vatsani täyttyy perhosista ja lämmin olo valtaa minut. Menen vielä lähemmäksi Nikoa ja asetan käteni hänen niskan taakse ja annan hänelle pehmeän hymy ennen kuin lähestyn hänen huulia. Suljen silmäni ja huuleni kohtaavat Nikon ihanan pehmeät ja lämpimät huulet. Pusumme vaihtui hellään suudelmaan, koska en meinannut saada tarpeekseni Nikon huulista. Pakotan itseni irtaantumaan suudelmastani ja otan pienen askeleen taaksepäin. "Oot rakas Porkoseni" Niko sanoo minulle ääni ja silmät täynnä lämpöä. "Niin sinäkin Moilaseni" ja naurahdan perään. Oikeasti mitä tapahtuu? Milloin meidän välisistä väleistä tuli näin ihanat. Voi rakas Nikoni kuinka ihana oikeasti olet. "Meidän on kyl pakko lähtee jätkät tappaa meidät kohta jos me myöhästytään lennolta" Niko keskeyttää ajatukseni. Nyökkään hänelle ja lähdimme yhdessä kohti lähtöporttia. 

Istumme vierekkäin lentokoneessa Nikon kanssa. Olen pitänyt hänen kädestä kiinni koko lennon ajan, koska se on tuonut minulle lohtua ja rauhallisuutta. Onneksi lentomme kestää vain 2 ja puoli tuntia. Kello on varmaan noin kaksitoista ja lentoa on jäljellä puoltoista tuntia. Huomaan Nikon nuokkuvan vieressäni hänellä on pahoja vaikeuksia pysyä hereillä. Itse en pysty nukkumaan olen liian ahdistunut. "Jos Joonas et pistä pahaks nii mä otan pienet torkut tähän väliin.. Pärjääks sen aikaa ja ainahan voit herättää mut tarve vaatii" Niko sammaaltaa minulle unisella äänellä. "Juu siitä vaa ja mun olalle saat tulla nukkuun jos haluut.." Vastaan hänelle ja hymähdän hänen suloisuudelle. Niko painaa päänsä minun olkaansa vasten ja huokaisee hiljaa. Pidämme silti käsiämme yhdessä, tunnen kuitenkin miten Nikon käden puristus alkaa rentoutua. Kuuntelen hänen rauhallista hengitystä ja paina pääni hänen päätä vasten. Alan piirtelemään kuvioita Nikon kämmenselkään toisella kädelläni. Tässä on niin hyvä olla voi kunpa voisin jäädä tähän hetkeen ikuiseksi ajoiksi. 

Moi kaikille!!

Pahoitteluni, että en ole kirjoittanut tätä pitkään aikaan. Mulla ei oo ollu fiilistä siihen ja musta on tuntunut, että nää luvut menee vaan huononpaan suuntaan. Tuntuu vaan et mä epäonnistun kaikessa ja et mä en osaa mitään. Mutta niin kauan ku te lukijat luette tätä ja tykkäätte niin kai se riittää mulle.

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne ja siitä, että te luette tätä. Ette arvaakaan kuinka onnelliseks se tekee mut.. :)

ISO kiitos kaikesta ja näkemiin! ❤️