Jiko - I love you more than myself

Kipua

Pidän valokuvaa käsissäni ja tuijotan sitä kyyneleet silmissä. Siinä kuvassa oli Niko ja minä niin onnellisena hymyilemme kameralle. Tunnen itseni nyt niin eri ihmiseksi kuin olin silloin. Olin niin täynnä onnellisuutta ja olin paljon huolettomampi mitä nyt olen. En varmaan ikinä enää pysty olemaan tuo yhtä onnellinen ihminen mitä minä joskus olin. Niko taas näyttää taas aivan ihanalta. Hänen hymynsä, silmänsä ja hiuksensa ovat niin täydelliset. Silitän valokuvassa olevaa Nikoa ja tunnen kuinka kyyneleeni alkavat valua poskillani. Rakastan tuota ihanaa miestä, jolla on niin iso ja lämmin sydän jokaiselle. Hän on niin kiltti ja huolehtivainen. Minun rakas Niko sinä et tiedä kuinka paljon minä sinua rakastan. Rakastan häntä niin paljon enemmän häntä kuin itseäni. Voi kunpa hän voisi olla täällä. Valtava kaipuu häntä kohtaan täytti minut kokonaan. Kiedon käteni jalkojeni ympärille ja hautaan pääni polviini. 

Istun lattialla ja tuijotan eteeni pimeässä huoneessani, kello on varmaankin yli jo yksitoista. Vittu ei minua kiinnosta vaikka se olisi yksi yöllä. Huoneeni on kuin pommin jäljiltä. Olin saanut muutama tunti sitten jonkun hermoromahduksen ja olin heitellyt ja potkinut huoneessa olevia tavaroita pitkin poikin huonettani. Käsiini ja jalkoihini sattuu ihan saatanasti. Jalkoihini on tullut muutama verta vuotava haava ja käsiini varmaan tulee muutamia mustelmia. Voisin vielä lusikoida käteni auki sillä minusta tuntuu, että en ole saanut vielä tästä kivusta tarpeekseni. Sinänsä ajatukseni on melko houkutteleva, mutta siinä olisi hieman selitettävää muille Ihmisille jotka voisivat vahingossa nähdä kärsineen kroppani. Siinä kohtaa olisin pahassa kusessa. Kai minä voisin jättää sen lusikoinnin jollekin toiselle päivälle. Huokaisen syvään ja nousen seisomaan. Alan raivaamaan sänkyyni tilaa, jotta pääsen siihen nukkumaan. En jaksa kiinnittää huomiota mitä kaikkea tavaraa sängystäni löytyy, kunhan saan ne sieltä pois. Käteni osuu johonkin terävään ja se viiltää ikävän haavan käteeni. Irvistä kivusta ja kiroan hetken aikaa, koska se todella sattui. Huoneessani on niin pimeää, että en näe mihin käteni osui, mutta ei kai sillä ole edes väliä. Saan vihdoin kaikki tavarat pois sängystäni ja menen peiton alle makaamaan. Suljen silmäni ja toivon, että tämä kaikki olisi vain unta.

Herään aamulla tai no luulen, että on aamu. Nousen istumaan ja tunnen kuinka koko kehooni sattuu. Katson ympärilleni ja näen kauhean kaaoksen ympärilläni. Nostan käteni ohimolleni ja mietin mitä vittua minä olen mennyt tekemään. Huomaan käsissäni punavihreitä mustelmia ja jaloissani. Muutamia naarmuja ja haavoja oli sekä jaloissani, että käsissäni. Tuntui, että olisin herännyt kauheasta painajaisesta, mutta se onkin totta. Nousen varovasti sängystä ja alan etsimään kaiken sen rojun keskeltä puhelintani. Löydän sen kaatuneen työpöytäni alta. Puhelimeni näyttö oli säröillä, mutta se toimi onneksi silti. Avaan yhteystietoni ja valitsen sieltä Nikon numeron. Painan sitä sitä värisevillä sormillani ja odotan hänen vastaavan. Hän vastaa minulle onnellisen kuuloisena ihan kuin hän olisi ilahtunut soitostani. "N-n-n-Niko t-t-tuota m-m-m-mä o-oon t-t-tehnyt j-j-jotain kauheeta.. v-v-v-voitko s-s-sä t-tulla t-t-t-tänne" vastaan hänelle värisevällä äänellä. Suljen silmäni siitä tuskasta kun kuulen Nikon äänestä huolen ja hädän kun hän sanoo tulevansa heti tänne.

Niko pitää minusta tiukasti kiinni ja painaa minua kiinni hänen rintaansa. Hän varovasti keinuttaa minua rauhoittavasti puolelta toisille ja samalla varoo satuttamasta minua. Itken holtittomasi hänen sylissään. Kyyneleet tulvivat silmistäni ulos ja minä vapisen kuin haavan lehti. "Shh, shh rakas kaikki on hyvin. Ei mitään hätää muru. Sä oot turvassa ja mä oon tässä enkä oo lähdössä mihinkään. Mä rakastan sua tosi paljon ja oon älyttömän ylpee susta. Hei rakas Joonas mikään ei oo sun syytä. Jätä kaikki mun huoleks kaikki tulee oleen viä hyvin mä lupaan sen sulle " Niko rauhoittelee minua rauhallisella ja lempeällä äänellä. Hän antaa minulle suukkoja päähäni ja silittää minua selästä rauhallisesti. Toisella kädellä hän pitää jääpussia jalkani ison mustelman päällä. En pysty lopettamaan itkemistä olen henkisesti niin palasina, että en tiedä miten selviäisin tästä ilman Nikoa. Olen niin kiitollinen hänen olemassa olosta.

 Makaan tunnottomana olohuoneen sohvalla kaiken sen itkemisen jälkeen. Niko on sillä välin, kun olen nukkunut sohvalla varmaan jotain parituntia niin hän on hoitanut haavani kuntoon, laittanut huonettani kuntoon ja vielä pakannut tavaroitani matkalaukkuun. Hän on vain niin uskomattoman ihana ihminen. Huomaan hänen tulevan huoneestani ja hän raahaa perässään matkalaukkuani. Niko vie sen eteiseen ja sen jälkeen hän huomaa minun jo heränneen. Hän tulee minun luokseni ja kyykistyy sohvan viereen. Hän siirtää sormellaan osan hiuksistani silmiltäni pois ja huomaan hänen ilmeen pehmenevän. Hän katsoo minua kuin hän näkisi maailman rakkaimman asian edessään. Tai minä vain kuvittelen eihän voi mitenkään minua niin katsoa. Enhän minä ole mitään muuta kuin kasa paskaa. Tunnen Nikon huulet otsallani ja ne viipyilevät siinä muutamaa sekuntia kauemmin kuin yleensä. Hän vetäytyy kauemmaksi mutta jättää kätensä pokelleni. Asetan oman käteni hänen niskansa taakse ja vedän häntä hellästi lähemmäksi itseäni. Annan hänelle hellän suudelman hänen huulille ja kuiskaan sen perään, että se oli ikään kuin kiitokseksi.

Moi kaikkii!!

Tässä on taas teille uus luku. Täs on taas synkää sisältöö, toivottavasti tää ei  oo liian raskasta luettavaa teille. 

Kiitos ihan super paljon kuin luit tätä!!! ❤️❤️🥰