i love you || Olli x Aleksi ~ Oleksi

16 Jiko

Aleksi pov

"Olli mitä me vittu tehään" Sanon Ollille itku kurkussa. Olli katsoo mua noilla maailman ihanimmilla silmillään jotka ovat päältäpäin täynnä toivoa, mutta tiedän että sisimmässään Olliakin pelottaa. "Aleksi kuuntele mua nyt tarkkaan, mä siirryn tonne ja sit kun mä näytän sulle peukkua sun täytyy juosta niin vitun kovaa pois täältä ku ikinä pääse, sovittu" Olli sanoo. Katsoin Ollia järkyttyneenä, miten hän kuvittelikin että voisin jättää tuon yksin noiden kanssa. "Eih.. ei todellakaan en vittu jätä sua tänne noitten kaa" Vastaan. "Sun on pakko, juokset, etit puhelimen ja soitat apua, mä lupaan tulla perässä" Olli vastaa ja alkaa sitten siirtyä kauemmas minusta. "Olli eih...." Kuiskaan. Anteeks, luen Ollin huulilta samalla kun tuo nostaa peukkunsa.
Lähden pinkomaan kyyneleet silmissäni pois päin Ollista, tilanne tuntui mahdottomalta. Kyse ei ollut siitä että olisin halunnut jättää Ollin tuonne, vaan siitä että totuus oli se ettei me kahdestaan pärjättäisi, ja Ollilla nyt on sentään vähän enemmän kokemusta Veetin kanssa. Nään edessäni vajan, päätän juosta sinne. Olen ehkä kilometrin päässä Ollista ja kumppaneista kun kuulen laukauksen. Jalkani pettävät ja kaadun maahan, käännyn välittömästä katsomaan mitä oli tapahtunut, en kumminkaan nää ketään. Kerään jalkani käsieni väliin samalla kun pidätän hengitystä etten huutaisi Ollin nimeä, pelko siitä että Olli oli kuollut oli aivan vitun suuri. Haukon henkeä samalla kun tajuan että jos se ketä ammuttiin oli Olli, niin hänet voisi pelastaa vielä jos nyt nousisin ja saisin soitettua apua. Yritän nousta mutta jalkani eivät suostu toimimaan, "Vittu ei nyt ei nyt ei nyteinyteinyteinyt" Toistan samalla kun purskahdan kovempaan itkuun. "Jalan toimikaaa nyt vittuu" Huudan hiljaisesti samalla kun lyön jalkojani. Vittu jos Olli kuolee mun takia nyt niin en anna ittelleni koskaan anteeks, vitun paskat jalat.

Joel pov

-Time skip 2h-

On kulunut pari viikkoa siitä kun Olli ja Aleksi katosi, tai heidät siis kidnapattiin. Joonas on koittanut pitää meillä kaikilla toivoa yllä, mutten voi sille mitään että pelkään pahinta. Olli on kuitenkin yksi parhaista kavereistani ja olen tuntenut tuon lähes kahdeksan vuotta ja noh Aleksi..

"Joel kyl ne löytyy" Joonas sanoo samalla kun istuu viereeni, kohta olisi minun ja Joonaksen vuoro lähteä ajelulle ympäri Porin aluetta, sillä olimme saaneet bändin työ numeroon puhelun sieltä suunnalta ja kun soitimme siihen takaisin numero ei ollut enään käytössä. Käännän katseeni Joonakseen, kun tuo huomaa ettö katson häntä hän alkaa hymyilemään ja hokemaan "Kyllä ne löytyy ne on kunnossa kyllä ne löytyy ne on hunnossa.....". "Joonas, siin ei oo mitään väärää jos sua pelottaa" Sanon Porkolle samalla siirtäen käteni tuon olkapäälle. Joonas siirtää katseensa pois minusta ja jatkaa hokemista "Kyllä ne löytyy ne on elossa.. ky-ky-ky-". "JOONAS" Sanon kovaan ääneen sillä Joonas on alkanut haukkomaan happea. "Jo-jo-jo-el a-au-auta m-ä e-en sa-aa hap-p-p-ppee" Joonas sopertaa. Polvistun tämän etään ja otan häntä molemmista olkapäistä kiinni ja sanon "Kato Porko mua, kato mua ja hengitä samaan tahtiin kun mä". Nään kuinka Joonaksen silmät alkavat kostua, joten siirrän toisen käteni tuon pörröisiin hiuksiin ja alan silittämään niitä. Kun Joonas on oppinut uudestaan kuinka hengitetään vedän tuon halaukseen.

Joonas nyyhkyttää voimakkaasti olkapäätäni vasten ja minä silitän tuon hiuksia. "Mu-ua vaan pe-pelottaa iha vi-vittuna" Kuulen Joonaksen kuskaavan itkun sekaisin sanoin. "Joonas.. rakas sul ei oo mitään pelättävää.. tai en tiiä.. tai siis suomessa on maailman parhaimmat poliisit tyylii ja ei Veeti tekis Ollille mitään" Koitan lohduttaa Joonasta, mikä oli osittain hankalaa sillä totuus oli se että minuakin jännitti aivan perkeleesti.

Nään sivu silmällä kun Niko astuu studioon sisään Tommi heti perässään. Niko näkee sylissäni itkevän Joonaksen ja ryntää luoksemme. Niko nostaa Joonaksen sylistäni tuon syliin ja istuu sohvalle. Joonas korjaa asentoaan niin että on hajareisin Nikon päällä, tuo painaa kasvonsa Nikon kaulaan ja Niko asettaa kätensä Joonaksen hiuksiin ja alkaa silittämään niitä. Nousen seisomaan ja kävelen Tommin luo ja ja siirrän käteni tuon ympärille, Tommi asettaa päänsä olkapäälleni ja puristaa minut käsiensä väliin.

Painaudun kiinni Tommiin, tunnen heikon tunteeni jaloissani, rutistan Tommia kovemmin samaan aikaan kun tunnen kyyneleet poskillani. Tommi nostaa minut syliinsä ja lähtee kävelemään toista sohvaa kohden, joka sijaitsi eri huoneessa. Tommi istuu sohvalle minä hänen sylissään, pidän kasvoni tiukasti haudattuna Tommin olkapäähän samaan aikaan kun Tommi siirtää kätensä hiuksiini. "Anteeks... mua vaan pelottaa... en tiiä mitä mä teen... Olli on mun paras kaveri ja Aleksikin on ihan ok" Soperran Tommille. "Aleksi on ihan ok?" Tommi kysyy. Vittu kiva että takerruit tuohon, totuus oli se että olin aivan helvetin kateellinen Aleksille. En vain siitä että Olli puhui koko ajan tuosta vaan siitä ettei minun mielipiteitä enään huomioitua, tai siis ennen Aleksia minun mielipiteisiin oltiin kiinnitetty huomiota, tai en mä vittu tiiä.

"Ooks sä kateellinen, anteeks jos sulle on tullut semmonen olo ettei me arvosteta sun mielipiteitä" Tommi vastaa, aivan kuin hän olisi ajatusten lukija. Nostan pääni niin, että Tommi näki punaiset silmäni ja nykivän huuleni. Nyökkään hellästi, jolloin Tommi vetää minut tuon saunaakin lämpimämpään syleilyynsä.  "Joel, anteeks, muista että sä et oo tehnyt mitään, mutta ei se ole Aleksinkaan vika" Tommi sanoo rauhoittavasti. vedän syvään henkeä ja sanon " Kyllä mää sen tiedän" . Jos voisin jäisin tähän ikuisuudeksi, mutta haluan myös löytää Ollin ja Aleksin, joten pyyhin kyyneleeni ja lähden kävelenään Tommin kanssa takaisin olohuoneeseen.

Joonas pov

Istun sohvalla Nikon syleilyssä, pelko oli siitä etten ikinä näkisi parasta kaveriani tai uutta bändin jäsentä joka on minulle myös hyvin tärkeä. Niko silittää selkääni pitkin vedoin jotta rauhoittuisin ja totta puhuen se auttoi. Olen samaan aikaan onnellinen minun ja Nikon väleistä mutta samalla epävarma siitä oliko tämä oikea vaihtoehto, sillä jos eroaisimme mitä bändille tapahtuisi. Nousen pois Nikon sylistä ja istun sohvalle paremmin. Niko siirtää tuon ihanan pehmeän kätensä poskelleni ja alkaa silittämään poskeani. Katson Nikon ihanan ruskeita hiuksia ja tuon suloisia silmiä. Niko hymyilee minulle ennen kuin suutelee minua, liikutan huulia samaan tahtiin Nikon kanssa ennen kuin kuulenkin. "WHAAAT" Käännän katseeni ovenluokse ja nään iloisesti hymyilevän Joelin ja Tommin.

———————————-
Sanoja: 977
Hyvää joulua ihanat koitan vielä tehä tänään😉