i love you || Olli x Aleksi ~ Oleksi

10.Olli vastaa itkua pidättäen

Aleksi pov

nykyhetki

"Olli tuu tänne" Kuulen kuinka Veeti huutaa Ollille. Olemme taas treeneissä, Veeti ja Olli oli tulleet tällä viikolla takaisin Helsinkiin. Olli siitä asti ollut vähän allapäin ja Veetin lähellä hän on melkein kyyneleet silmissä. Olli kääntää katseensa jälleen kerran minuun, samalla kun istuu Veetin syliin. Se oli kuin avunhuuto katseella, mutta enhän minä mistään tämmöisestä tiedä. Taih ei. Minähän olin ollut Elsan poikaystävä pakosta, ehkä Olli kokee samaa, tai sitten ei. Pitäisi päästä juttelemaan Ollille kahden kesken, mutta miten se nyt onnistuu kun eihän Veeti päästä minua edes Ollin viereen istumaan.

"Mä käyn vessassa" Kuulen Ollin sanovan ja siinä nään tilaisuuden. "Mäki tuun, mun pitäis ostaa joululahjamun tyttöyslle ja tarteen vähän apuu" Sanon samalla, kun tunnen Veetin katseen minussa. "Noh okei sit, mut nopeeta. Mulle tukee ikävä mun kulta mussukkaa." Veeti vastaa. Aha oikein kulta mussukkaa, vituttaa niin vitusti, kun Olli on jonkun toisen. Olen ihan sekaisin omien tuntaideni kanssa, eilen vihasin Ollia koko sydämmestäni, mutta tänään rakastan. Mutta ei Ollilla kuitenkaan ole samoja tunteita, eihän hän muuten minulle tiuskisi. Nyt Aleksi muista, kysyt Ollin vointia vaan kaverina. Älä anna tunteiden ottaa valtaa.

Olli pov

Kävelen vessoja kohden, kuulen sivukorvalla kun joku jätkistä puhuu Veetin kanssa. Nopeutan kävely tahtiani vessoja kohden. Lähes pamautan vessan oven kiinni, laitan oven lukkoon ja alan nojaamaan vessan lavuaariin. Nostan kasvoni niin että nään ne peillistä, ei helvetti. Silmäni ovat ihan punaiset, vaikken ole itkenyt. Miksi elämän pitää olla näin epäreilua, pidän Aleksista, mutta "seurustelen" Veetin kanssa.

Ahdistaa, tuntuu kuin kaikki seinät kaatuisi päälle, ja olisin niin pienessä tilassa että hengittäminen on vaikeaa. Huimaa, tuntuu että mielikuva pienessä tilanteessa olemisesta, saa hengityksen vaikeammaksi. Pelottaa, että seinät kaatuvat ihan kohat päälle, ja jään niiden alle. Itkettää, kuinka jouduinkaan kokemaan nämä tunteet yksin, enkä uskaltanut tuoda ahdistusta, pelkoa ja surua esille, jotta saisin apua. Pian se ääni päässäni herää, joka kuiskaa jostain takaraivostani, Viillä. Se ääni kuiskaa, ja minä tottelen, joka kerta.

Odotan äänen käskyä istuessani vessan lattialla, oveen koputetaan. Varattu, koitan sanoa mutta ääntä ei vain lähde. "Olli, saanko mä tulla, ois asiaa." Aleksi huutaa oven toiselta puolelta. Olen mykkä, ääntä ei lähde, vaikka haluankin että Aleksi tulee tänne, ja että saan vuodattaa kaiken paskan kyynelinä hänen olkapäälleen. Haluan että Aleksi tulee tänne. Nään miten lukko kääntyy ja Aleksin huolestuneen katseen. Hän astuu vessaan sisälle, ja lukitsee oven perässään. Hän polvistuu eteeni ja avaa kätensä, en kehtaa halata häntä, mutta halaan silti. Kierrän käteni hänen ympärille, painan pääni tuon olkapäätä vasten ja annan pahan olon valua kyynelinä pois kehostani. " Anteeks" Kuiskaan hiljaisimmalla äänelläni Aleksin olkapäätä vasten.

Aleksi pov

"Anteeksi" Kuulen tuon minua vanhemman miehen kuiskaavan. "Ei, ei ei ei sun tarttee pyytää mistään anteeks". Kun sanoin tuon Ollille, jota rutistin käsieni välissä, jotta tuolla olisi turvallinen olo, kaikki se viha mitä olin tuntenut häntä kohtaan viikko sitten katosi. 

Kun olin saanut Ollin rauhoittumaan uskalsin vihdoin kysyä "Olli.. Mitä mieltä sä oot musta, tai siis tiedän että seurustelet Veetin kanssa, vai seurusteletko?". "Nohh. en mä nyt oikeen tiedä, se on aika pitkä juttu selittää, siis se mitä mun ja Veetin välillä on tapahtunu ja miks.". Olli vastaa, samalla kun nostaa kasvonsa sylistäni. "Okeii.. noh mites se toinen kysymys" Kysyn puoliksi kuiskaten. "Aaa... joo noh ehkä mä vähän tykkään susta, mutta en mä voi erota Veetin kanssa." Olli vastaa itkua pidättäen.

———————————
Sanoja:555
Tää jäi ihan kesken eräseks joteen soriii😩