i love you || Olli x Aleksi ~ Oleksi

28. Totuus

Aleksi pov

Puen sairaala vaatteita päälleni, samalla kun päässäni pyörii ajatus siitä, kuinka käsitykseni todesta on kadonnut.

Huone jossa olemme Ollin kanssa on iso, melkeimpä valtava. Täällä on sinistä, tai siis kaikki seität, katto, lattia ja kaapit ovat sinisiä. Kauimmalla seinällä on ikkunat, niistä ei kumminkaan nää ulos, vaan sairaala käytävään. Tai niin oletan, täällä näyttää aivan sairaalalta, leikkaus "pöytiä", joissa Olli ja minä vielä hetki sitten maattiin, alasti. Kaiken näköisiä veitsiä, eri kokoja ja eri teriä.

Olli kävelee luokseni kun huomaa, että olen saanut vaatteet päälle. Hän tarttuu molemmista olkapäistäni kiinni ja vetää minut lähelle itseään. Hän siirtää suunsa korvani viereen ja kuiskaa "Mä kuulen ne, mennään tonne kaappiin piiloon, mul on yks plääni". Nyökkään vain ja lähden seuraamaan tuota.

Istun Ollin viereen kaapin lattialle. Katson Ollia odottaen että tuo selventäisi minulle ideansa. "Mä jätin tota toista ovee auki, kun katoin päästäänkö sielt pois, mut ei sielt pääse siel on umpikuja" Olli kuiskaa korvaani. Katson häntä hetken ennen kuin tajuan, että kun Veeti ja kumppanit lähtisivät sitä reittiä pitkin, olisi meillä aikaa juosta ulos toisesta ovesta.

"Venataan nyt et ne huomaa et ollaan poissa" Olli sanoo taih pikemminkin kuiskaa. "Olli..." Aloitan.

"Mitä mieltä sä oot, tai siis mitä luulet, missä kohtaa menee toden ja ton "unen" raja" "En tiiä, kaikki tuntu niin todelta, tai siis, ei sillä että näkisin meidän yhdessä tai jo-" "Olli rauhotus, ja ei sitä voi ikinä tietää" Sanon Ollille joka on alkanut epäröimään lauseitaan. Ollin kasvoille nousee hento puna ja minun kasvoilleni hymy. "Aleksi.... Niin uskoisin että totuuden raja meni siinä kun päästiin autoon pakoon niitä, siellä TYKS:issä, ja Veeti löi sen ikkunan" "Aaa totta, mut eiks se vois olla myös ihan alusta, kun nukahdettiin tien viereen" "Tai sit kaikki on ollu tota paskaa, taih siis ei paskaa, loppu oli ihana, tais- vittu, noh ymmärsit varmaan. Niin niin ehkä se kaikki on ollu tota yhtä "unta". Katos Aleksi mistäs me sitä voitais ikinä tietää" "Niih mut miks se loppu oli niin onnellinen?" "Häh, tais siis oli se onnellinen joo, vittu, en tiiä" "No mä kyl voisin kuvitella eläväni su- Vittu me tulee, shh"

Siirrän sormeni omilta huulilta Ollin huulille. Tuo katsoo minua onnellisena ja hämmästyneenä samaan aikaan. Hän painaa pienen pusun sormelleni, jonka jälkeen luen tuon huulilta, se on menoa nyt. Käännän katseeni ovelle, suljen korvani, jotten kuule kun Veeti huutaa.

Olli pov

"No mä kyl voisin kuvitella eläväni su- Vittu me tulee, shh" Aleksi sanoo. Sydämmeni hyppää kurkkuun, kaikesta mitä Aleksi sanoi. Voisiko hän tosiaan elää minun kanssa.

Aleksi siirtää sormensa huuliltaa huulilleni, jotta olisin hiljaa. Minulla ei kai tässä vaiheessa ole mitään menetettävää, so fuck it. Painan pienen pusun Aleksin sormelle, olisin mieluusti suudellut tuon huulia, mutta tilanne oli mikä oli.

Veetin ja muiden vihaiset huudon kaikuvat pääni sisällä. Huudot siitä kuinka he tappaisivat, raiskaisivat, pahoinpitelisivät ja myisivät meidät, heti kun löytävät meidät. Mitä ei muuten vittu tule tapahtumaan, ainakaan Aleksille, tiedän kliseistä.

"HEI TÄÄL ON OVI VÄHÄN AUKI, VITUN JUNTIT EI OSAA OVEEKAAN PISTÄÄ KII, VARMAAN SE ALEKSI" "MÄ NIIN TAPAN NE" "ANNA MUN EKA TEHÄ NIITTEN KAA JOTAIN KIVAA" "JOO MÄKI HALUUN, SE ALEKSI OLI OIKEIN KUUMA PAKKAUS" "NO AIJAA" "JÄTKÄT HEI, ME EI KOSKETA NIIHIN, NE ON JO MYYTY JA NYT ME ETITÄÄN NE." "JOO MUT MINKÄ TAKIA EI OLLA SAATU KOSKEE NIIHIN" "KOSKA NE ON VITTU MYYTY JA ME EI TEHÄ NIILLE MITÄÄN" "MINKÄ TAKII SEN KUVITTEELLISEN MAAILMAN PITI OLLA NIIN ONNELLINEN?" "JOTTA SE PUDOTUS OIS ISOMPI" "THE FUCK?" "VITTU IDIOOTIT MENNÄÄN NYT VAAN"

Kuulen keskustelun, ennen kuin nuo kolme lähtevät sinne minne pitikin. Ja uskokaa, he huusivat aivan kaiken.

Tarraan Aleksia olkapäästä kiinni ja alan lähtemään kaapista. "Olli... ooks sä homo?" Kuulen Aleksin hiljaisen kysymyksen. Katseeni kääntyy häneen kysyvästi. "Joo kui..?" Kysyn hiljaa, tietenkin. "Eikun aattelin et ois ollut kätevää tulla kaapista ulos nyt samalla" Aleksi kuiskaa hieman hymyillen.

Kyllä Aleksi tietää että olen homo, hän ajaa jotain takaa tällä. "Ooks sä?" Kysyn. "Noh... en oikeen tiiä tai siis en oo varma, sata varma" Kuulen kun Aleksi kuiskaa suoraan korvaani. Päätän olla uhkarohkea, mikä saattaisi vaarantaa henkemme tulevaisuudessa. Pysähdyn, käännyn kasvotusten Aleksiin joka seisoo aivan kiinni minussa. Siirrän käteni tuon poskelle ja suutelen hänen pehmeitä huuliaan. Tuon huulet maistuivat, hmmm miten sen sanoisi, oikeilta, tai siis jotenkin siltä, että ne olivat kuin luodut omilleni.

Erkaannun suudelmasta ja kysyn henkeä pidättäen "Noh mitä mieltä oot?". Aleksin naamalla on leveä hymy ja poskilla hento puna. Silitin tuon poskea samalla kun upposin itse tuon ihanan sinisiin silmiin.

Aleksi ei vastaa mitää vaan tarraa kädestäni kiinni ja vetäisee minut ulos ovesta. Kun lähdemme juoksemaan, toivottavasti, ulko ovea kohti. Tajuan miksi Aleksille oli tullut kiire, kuulen nimittäin enemmän kuin kahdet juoksu askeleet. Tarraan Aleksin kädestä kiinni, puristan ja annan kyynelten valua poskilleni, samalla kun keskitän ajatukseni juoksemiseen.

—————————
Sanoja: 877

Okei, jos jollekkin on epäselvää nii tässä selvennys/ spoileri

Sooo, Olli ja Aleksi on siis ollu semmosessa "nukutus" paskassa jossa Veeti ja nää on kontrolloinut niiden "unta" ja joo ne on nähnyt sitä samaa "unta".

Ja joo tiiän ettei oo mahollista mut kaikis leffois se on😂

Ja ne on ollut tossa "unessa" siitä asti kun ne koitti karata TYKS:istä, mut ei kerrota niille, koska ne ei tiiä sitä🤭🤫😉

Noh mutta joo, miten teillä menee ja mitä mieltä ootte tästä luvusta:))))

Mul menee hyvin, vituttaa vaan kun koulut alkaa huomenna:(