i love you || Olli x Aleksi ~ Oleksi

37. "..... me ei jäädä tänne..."

Tommi pov

Availen silmiäni, en nää muuta kuin mustaa ympärilläni. Nousin istumaan sairaalan kova runkoisessa sängyssä. Otin puhelimeni yö pöydältä ja avasin sen, Ollilta oli tullut paljon viestejä ja soittoja.

Avasin whatsapin ja sieltä Ollin ja minun keskustelut. En ehtinyt lukemaan kuin muutaman viestin kunnes silmääni pisti viesti jossa luki 'ONKO JOEL ELOSSA!?!??'

Mitä helvettiä Olli, tottakai Joel on elossa. Laitoin puhelimestani taskumampun päälle ja käännyin katsomaan viereeni, jossa Joel nukkui sikeästi. Voi häntä.

En kuitenkaan voinut olla tarkistamatta Joelin lääkkeitä, tiedän en saisi koskea näihin härveleihin mutta olen sentään ollut täällä töissä. Nousen hiljalleen sängystä niin, että Joel ei heräisi.

Kävelen Joelin viereen ja alan katselemaan lääkkeitä jotka valuvat hänen kehoonsa. Kipulääkettä tulee oikea määrä, amfetamiinia puoli grammaa tunnin välein. WAIT.

Ei helvetti eihän amfetamiinia saa käyttää, vittu pistääkö nää täällä jotain laitonta huumetta Joeliin. Alan irroittamaan amfetamiini pussista tulevaa letkua joka vie huumetta Joelin kehoon.

"Joel älä huoli me ei jäädä tänne, me hädetään nyt tonne aulaan ja sieltä kotiin" Sepitän itselleni, tiedän vallan hyvin ettei täällä käytettäisi amfetamiinia potilaiden hoitoon.

Silitän hieman Joelin päätä ennen kuin nostan tuon syliini ja lähden kävelemään sairaalan käytävää pitkin, ihme ja kumma täällä ei syttynyt minkään laisia valoja päälle. Ehkä liike tunnistimet ovat rikki, eipä tässä mitään täytyy vain kävellä hieman varovaisemmin kun ei täällä nääkkään mitään.

Olli pov

Puristan Aleksin kättä samalla kun kävelemme pimeää sairaalaa kohti. Aleksi kääntää katseensa minuun, huomaan heti tuon silmäkulmassa kyyneliä. Pysähdyn ja siirrän käteni Aleksin poskelle, pyyhin kyyneleen pois ja painan otsamme vastakkain. Siirrän käteni Aleksin niskalle ja alan hieromaan häntä.

Aleksi sulkee silmänsä ja siirtää kätensä lantiolleni. Hän vetää minut aivan kiinni itseensä, voin tuntea Aleksin hengityksen suullani. Suljen omat silmäni ja suutelen Aleksia. Kaikki se ahdistus mitä minulla oli tippui pois juuri tässä hetkessä.

"Hei rakastavaiset mennään" Kuulen Joonaksen huutavan parin metrin päästä.

Erkaannun suudelmasta ja avaan silmäni. Aleksin kädet lepäävät yhä lantiollani ja hänen silmät on naulittuna huuliini. Hymähdän hieman, joka saa Aleksin nostamaan katseensa silmiini. Hänen kasvonsa ovat hieman kyynelistä märät, ne hohtavat kuun valossa kauniisti. Aleksin huulille nousee pieni mutta hyvin väsynyt hymy. Hän siirtää kätensä minun käteen ja lähtee kävelemään. En kuitenkaan saa otettua askelia, sillä jalkani eivät yhtäkkiä toimi. Aleksi kääntyy katsomaan minua kysyvä ja huolestunut ilme kasvoillaan.

"Mu-mu-mun ja-jalat e-ei to-tottele" Änkytän Aleksille.

"Hei hei shhh ei mitään hätää oot varmaan vaan stressaantunu" Aleksi yrittää rauhoittaa minua.

Aleksi kävelee luokseni ja veitäisee minut tiukkaan haliin. Painan pääni tuon olkapäälle ja kiedon kädet tuon ympärille.

"Shhh sul ei oo mitään hätää mä oon tässä ja tuun aina olemaan" Aleksi kuiskaa korvaani.

Nostan kasvoni Aleksin olkapäältä ja nyökkään eteenpäin. Aleksi siirtää kätensä käteeni mutta ei silti irroita huomestunutta katsettaan minusta. Otan varovaisen askeleen eteen päin ja kun huomaan että jalkani tottelevat taas alan ottamaan nopeita ja pitkiä askelia, jotta saisimme Joonaksen ja Nikon kiinni.

"Siellä on vissiin sähköt poikki" Niko sanoo kun saavutamme heidät.

"Oho onkohan ne nyt oikeesti ihan kunnossa" Aleksi kysyy huolissaan vierelläni.

"En tiiä mut toivotaan nyt tosissaan" Joonas sanoo.

Samassa nääme kaksi henkilöä juoksevan ovesta ulos, tai siis toisen hieman isomman joka kantaa toista. Odotamme hetken kunnes näämme heidän olevan Tommi ja Joel.

"Olli ja Aleksi käykää hakee auto tähän" Niko opastaa ja me toteltiin.

Lähdimme Aleksin kanssa pinkomaan täyttä vauhtia autoamme kohti. Aleksilla oli avaimet taskussaan. Katson Aleksia sillä en tunnista autoamme mistään. Aleksi pysähtyy niin kuin minäkin. Hän siirtää kätensä otsalleen ja alkaa hieromaan sitä. Hänellä on päällään pitkä musta takki joka hulmuaa tuulessa kuin viitta.

Itselläni on päällä vain untuva takki, joka on kyllä virhe sillä täällä on aika kylmä. Katson ympärilleni ja nään auton joka kaartaa hyvin nopeasti meitä päin. Katson hetken autoa päin ja nään kuinka se ajaa ainakin 100km/h meitä kohden. Nappaan äkkiä kiinni Aleksista juuri ennen kuin auto olisi ajanut meidän ylitsemme. Kaivan äkkiä Aleksin takin taskusta auton avaimet ja painan ovien lukitus nappia samalla kun osoitan autoa. Auton valot vilkahtaa. Käännän katseeni Aleksiin ja huomaan hänessä selviä paniikin piirteitä. Vedän hänet tiukkaan haliin.

"Älä huoli ei ne saa tehtyä sulle mitään mä soitan meille nyt taksin" Kuiskaan Aleksin korvaan samalla kun kaivan puhelintani taskusta.

Alan näpyttelemään puhelimeni näytölle numeroa 112, mutta kun soitan siihen puhelin herjaa vain 'numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä'. Katson Aleksia ja alan pikku hiljaa itsekkin panikoimaan. Huomaan taas kuinka Aleksin auto kaartaa meitä kohdet kovaa vauhtia. Nyt Aleksi oli se joka meidät vetäisi pois tuon auton alta.

"Vittu mulla ei oo nettiä enkä voi soittaa kellekkään" Sanon Aleksille hätäisesti.

"Mulla on vittu puhelin autossa... öömh miten sun äly kello voiks sillä soittaa kellekkään?" Aleksi kysyy samalla kun ottaa askeleen kauemmas ja vetää minut lantiosta mukaansa.

"ON.." Huudahdan ja alan etsimään äly kellostani tietyn sankarin numeroa.

Joonas pov

Juoksemme Nikon kanssa Tommi ja Joelin luokse. Tommi kantaa selvästi lääkkeissä olevaa Joelia. Niko nappaa Joelin väsyneen Tommin sylistä ja minä ryntään roikkumaan Tommin kaulaan. Niko riisuu oman takkinsa ja pukee sen nopeasti Joelille. Voi kumpa Joel selviäisi...

————————
Sanoja: 850
BABY IM A BAD IDEA🥀🥀
Mitä mieltä ootte luvusta, mimmonen päivä teil on ollu ja tärkein kysymys kaikista MITÄ MIELTÄ OOTTE BAD IDEASTA?????

Mitä luulette.. Kenelle Olli soittaa..?