Love me before you go✅

Huolehtivainen

Muut olivat ahtautuneet parvekkeelle jäähdyttelemään mutta mä olin jäänyt Aleksin seuraksi sisälle. Se ei tietenkään uskaltautunut tulla vielä hyppelemään ulos puolialasti ja vieläpä saunan jälkeen. Mä taas en vain halunnut tehdä niin. Olisihan se ihan virkistävää ollut mutta mä viihdyin paremmin lämpimässä.

"Mikä olo saunan jälkeen?" kysyin vieressäni istuvalta mieheltä.

Sen hiukset näytti söpöiltä täysin sotkussa suihkun jäljiltä. Ne oli hieman ylikasvaneet mutta söpöt. Sopi Aleksille oikein hyvin.

"Mä pelkäsin etten pystyis olemaan kauaa mutta positiivisena yllätyksenä, aika hyvä fiilis" se sanoi hymyillen. Mä en voinut tarpeeksi korostaa kuinka onnellinen mä sen puolesta olin. Miten ihanaa oli nähdä et se pääsi taas nauttimaan niistä ihan tavallisista jutuista ilman pelkoa siitä et keuhkot petti.

"Kiva kuulla" vastasin hymyillen.

Joonaksen sanat pyöri mun päässä ja mä koitin vaan miettiä et miten mä saisin muotoiltua tuon asian luontevasti. En mä suoraan halunnut esittää kysymystä et hei, hyppäätkö syliin?! Pyyhkeet päällä... se.. se jos mikä olis saattanut mennä mielenkiintoiseksi.

"Sä et voi uskoakaan miten ihanaa on hengittää niin ettet joka kerta pelkää tukehtuvasi siihen paikkaan" se sanoi. Vaikka tuo kuulosti enemmän kuin ihanalta, silti sen kuuleminen sattui. Miten paljon tahansa me sen vierellä oltiinkin oltu ja nähty kaikki mahdollinen, oli tässä silti ollut yksi asia mitä me ei voitu tehdä. Me ei voitu tuntea sen puolesta. Pystyttiin vain kuvittelemaan kuinka pahalta siitä oli tuntunut. Kuinka järjettömän kipeä se olikaan ollut...

"Ja sä et voi kuvitellakaan kuinka ihanaa on nähdä sut taas tuollaisena" vastasin.

Mitä nyt sen kysymykseen tuli, en mä osannut kuvitella niin. Mulle se oli aina ollut itsestäänselvää. Ihan kuten monella muullakin. Eihän sitä voinut tietää jos ei ollut kokenut samaa. Sen pystyi vain kuvittelemaan eikä sekään ollut puoltakaan totuudesta.

Neliääninen apinalauma ilmestyi takaisin meidän luo ja änkesi kuka mihinkin. Joonas istui mun vierelle tyytyväisesti virnuillen. Joko se oli pedannut itselleen yösijan täältä? Se ei paljoa vaatinutkaan.

"Mä käyn tässä välissä pukemassa ettei tuu kylmä" Aleksi huomautti ja nousi paikaltaan. Se sai vastaukseksi epämääräisen vastausten kuoron kun kaikki sanoivat samaan aikaan jotain mistä loppuviimeksi kukaan ei saanut edes selvää.

"Mä sanoin Nikolle et katotaan joku leffa niin pääsette halailemaan" Joonas kuiskasi.

Katsoin sitä kulmiani kohottaen ja pyöräytin silmiäni turhautuneena. En mä ihan sitä mielestäni pyytänyt. Enkä oikeastaan mitään muutakaan. En mä halunnut muiden nähden alkaa sitä lähentelemään. Niiden läsnäolo sai tunnelman vielä entistä kiusaantuneemmaksi. Sitä ei kaivattu tässä kohtaa..

"Et ole tosissas?" tuhahdin vähän turhankin äänekkäästi.

Se virnisti tyytyväisenä itseensä ja tönäisi mua leikkisästi. Älä yllytä mua... mä en halunnut alkaa vetää mitään painiottelun game seveniä pyyhkeet päällä. Se ei voinut olla kaunista katseltavaa.

"Leffasta mä vaan puhuin senkin tosikko" se naurahti päätään pudistellen.

Joonaksen tuntien kaikki oli mahdollista joten se oli syytä ottaa tosissaan ihan joka asian suhteen. Sellaista asiaa ei ollutkaan mitä se ei olisi epäillyt toteuttaa. Jos vaan tarpeeksi paljon yllytti. Eikö se vielä tarpeeksi selväksi ollut tullut?

***

Tästä ny tuli vähän lyhyt :(