Love me before you go✅

Niin oikeaa

Lopulta Aleksi oli myöntynyt kohtaloonsa ja tullut kertomaan mitä karkkeja halusi. Todellisuudessa mä olisin osannut valita täältä vaikka silmät kiinni juuri ne sen lempparit. Niin monesti mä olin käynyt hakemassa tästä läheltä sille herkkuja sen oloa helpottamaan.

Se rakasti suklaata ja salmiakkia. Jos karkkipussista ei löytynyt liitulakuja, pätkiksiä sekä punamustia pääkalloja, oli Aleksin päivä pilalla. Sellaista tragediaa mä en halunnut tapahtuvan. Siksi mä olinkin joskus vannonut sille hakevani tilanteen tullen nuo vaikka toiselta puolelta suomea. Mä en myönnä että niin olisi joskus mahdollisesti saattanut käydä...

Okei ei ehkä ihan toiselta puolelta maata mutta toiselta puolelta kaupunkia kylläkin. Kauppareissut pääkaupunkiseudulla neljän ruuhkassa ei olleet mitään suurinta herkkua.. ei ainakaan minulle. Ja kaikista jätkistä juuri minä olin lupautunut lähtemään ostosreissulle vaikka tunsin stadin kaikista huonoiten. Mä olin aina ollut pohjoisen poika henkeen ja vereen...

Ei mulla siinä reissussa mennytkään kuin kolme tuntia... onneksi muut olivat olleet Aleksin seurana sillä välin. Totta kai se oli ihmetellyt mihin hittoon mä oikein olin jäänyt ja totta kai mä olin valehdellut sille sujuvasti sillä se oli kieltänyt näkemästä yhtään ylimääräistä vaivaa. Se vaan ei ymmärtänyt että mä olin valmis vaikka kuolemaan sen puolesta. Uskokaa vain... mä olin miettinyt pääni puhki kuinka sekin olisi ollut mahdollista. Nyt sellaista ei luojan kiitos tarvinnut enää ajatella...

Me oltiin kävelty ostosreissun jälkeen Aleksin luo käsi kädessä ja totta kai mä olin uhrautunut kantamaan ostoskassin. Ihan vaan koska niin herrasmiehet tekivät. Ja Aleksin silmissä mä halusin olla sellainen. Kyllä mä tiesin sen pitävän moisista pikkuisista huomionosoituksista. Se tunsi itsensä rakastetuksi kun toinen halusi tehdä asiat sen puolesta. Ja kukapa nyt ei haluaisi tuntea olevansa rakastettu.

Matkan teko oli ollut himpun verran hitaampaa kuin tullessa sillä samalle reitille meidän kanssa oli sattunut nuori tyttö koiran kanssa. Aleksi oli rakastunut täysin ja rapsutellut corgiksi paljastunutta töppöjalkaista pikku koiraa lähemmäs puoli tuntia. Tässä ajassa sen jäätelöt olisi sulaneet jo moneen kertaan...

Meidän päästyä kotiin, Aleksi oli hilpassut makuuhuoneeseen ja oli sillä tiellä edelleen. Mä olin purkanut ostoskassin ja latonut tavarat paikoilleen. Mä olin napannut kaapista muutaman kulhon meidän herkuille ja roudannut ne nätissä asetelmassa olohuoneen sohvapöydälle. Silti yksi puuttui vielä...

Uskaltauduin varovasti lähemmäs makuuhuoneen ovea joka oli puoliksi kiinni. Avasin sen hiljaa ja kurkistin sisään. Aleksi istui sängyn reunalla ja tuijotteli eteenpäin. Olisikohan mun pitänyt huolestua tuosta?

"Kaikki hyvin?" kysyin omissa ajatuksissaan vaeltelevalta mieheltä.

Se käänsi hitaasti katseensa mun suuntaan ja hymyili hennosti. Tuota katsetta mun oli vaikea tulkita.. se vaikutti samaan aikaan siltä kuin jokainen asia tässä maailmassa olis ollut pielessä mutta toisaalta taas siltä kuin kaikki olisi ollut hyvin.

"Olli, tiiätkö mitä mä tajusin just?" se kysyi.

Mä katsoin sen vakavoituviin kasvoihin ja menin sen vierelle istumaan. Mua pelotti jo taas hieman enemmän kuin hetkeä aiemmin. Miksi musta tuntui että yksin omassa makuuhuoneessa saadut ahaa-elämykset eivät olleet päivän parasta antia...

"No mitä?" uskaltauduin kysymään.

Se siirtyi sen verran että pystyi katsomaan suoraan muhun. Mä nielaisin vähän turhankin kuuluvasti ja odotin vain mitä se oli tajunnut. Välittämättä siitä että se jokin pelotti mua suunnattomasti.

"Me ihan oikeesti seurustellaan" sen sanat sai hymyn kohoamaan huulille.

Ja mä kun olin kuvitellut vaikka ja mitä! Mutta oikeassahan se oli... se tuntui ihmeelliseltä ajatukselta näin pitkään kestäneen ystävyyssuhteen jälkeen. Tavallaan todella oudolta.. mutta.. tiedättekö mikä siitä tunteesta teki kaiken oudoimman? Se ettei se tuntunut oudolta. Se tuntui pelkästään oikealta. Ehkä silloin jokin oli mennyt oikein...

***

I know, tää siirappi on tappavaa (: Mutta kiitos snäppi-ryhmämme Olli-kuolausten, tulin siihen lopputulokseen et on hyvä kirjottaa tälle päivälle vielä vähän lisää Olli-kontenttia :))