Love me before you go✅

Kyyhkyläiset

Viisi minuuttia sen jälkeen kun Joonas ja Niko olivat käyneet läpi jokaisen mahdollisen skenaarion Joelin myöhästymiseen liittyen, jätkä itse oli ilmoittanut nukkuneensa vain pommiin. Minähän sanoin ettei hätä ollut tämän näköinen. Kukapa mua olisi uskonutkaan...

Tuo sai kunnon kysymysryöpyn niskaansa astellessaan ovesta sisään. Mä seurasin tilannetta sohvalta käsin vain huvittuneena. Ainakaan ne ei keskittyneet mun ja Ollin väleihin paimentaessaan Joelia.

"Niko, mä sanoin sulle eilen puhelimessa et mulla on juttuja" mies sanoi päätään pudistaen. 

Mä en ollut täysin varma oliko se enemmän turhautunut vai huvittunut. Ehkä molempia.. Joel kun ei jaksanut paljoa moisista stressata.

"Mitä juttuja?" Joonas kysyi.

Se oli aina kovin kiinnostunut tietämään kaikesta kaiken. Varsinkin jos se kaikki liittyi edes etäisesti Joeliin. Nuo kaksi kun olivat täysin erottamaton kaksikko. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kumpikin oli toisistaan niin mustasukkainen että sääliksi kävi sitä joka niiden väliin yritti tulla. Tuskinpa ne toisaalta siihen ketään oli päästämässäkään. Joonaksella oli ihan tarpeeksi juttua Nikon kanssa ja Joel taas oli niin kaukana parisuhde-ihmisestä kun vain saattoi olla. Sen suhteet kesti poikkeuksetta maksimissaan yhden yön.

"Joonas, ei nyt" se sanoi merkitsevästi.

Nikon huolehtiminen ei ehkä sittenkään ollut ihan tuulesta temmattua. Salaperäisyys ei kuulunut Joelin tapoihin. Ei ainakaan Joonaksen seurassa. Se ei muutenkaan osannut järin hyvin pitää asioita salassa. Puhumattakaan et sen olis pitänyt salata jotain meiltä. Se lipsautteli välillä haastatteluissakin juttuja joita ei olisi pitänyt.

"Mä käyn hakemassa kahvia" huomautin ja nousin sohvalta ylös.

Vilkaisin nopeasti Olliin joka hymyili vain. Suunnistin kohti kahvintuoksuista keittiötä ja kurottauduin kohti ylähyllyä saadakseni oman mukini. Miksi hitossa niitä pidettiin siellä kun puolet meidän porukasta oli kääpiöitä... yksi keskimittainen, yksi jättiläinen ja yksi Joel Hokka.

Aika nopeasti mä huomasin kuitenkin saaneeni seuraa. Tutut kädet mun ympärillä kieli siitä et jollain muullakin oli jo ikävä kuin vain mulla. Sen huulet painautui mun niskaan ja kädet käänsi mut hellästi ympäri. Kohtasin Ollin hymyilevät kasvot ja kiedoin käteni sen niskaan.

Se painoi huulensa vasten mun omia ja sai mut hetkeksi unohtamaan missä me edes oltiin. Samapa tuo silti oli. Mä halusin sen lähelle ja tiesin yhtä hyvin tunteen olevan molemminpuolinen.

"Te salapoliisit stressaatte siitä jos mä oon puoli tuntia myöhässä mut ette huomaa näitä kyyhkyläisiä" Joelin ääni kuului vähän matkan päästä. Mä käänsin katseeni siihen ja sitten taas takaisin Olliin. Tuo vain hymyili ja tarttui mua vyötäröltä.

Joel näytti juuri siltä kun se olis tajunnut täsmälleen mistä oli kyse muttei vain osannut sisäistää sitä. Mä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Meidän kahden kohdalla tämä ei paljoa arvailujen varaan jättänyt.

"Missä kyyhkysiä?" Joonaksen hämmentynyt ääni kuului.

Niitäpä hyvinkin... mä en voinut olla nauramatta sen sanoille. Ymmärsin toki assosiaation mutta Joel olis varmasti ollut viimeinen täällä joka olis puhunut kyyhkysistä jotain. Tai linnuista nyt ylipäätään.. sillä oli verrattaen outoja pelon aiheita...

"Keittiössä kaksin kappalein" Joel tokaisi.

Joonas ja Niko ilmestyivät kurkkimaan oven suulle ja katsoivat meitä kuin järkensä menettäneet. Oltiinko me tosiaan näin suuri shokki... toivottavasti ne osaisivat ottaa tämän hyvin. Samaa mä toivoin faneilta... vaikka mä uskalsinkin epäillä et ne halkeais onnesta kuultuaan tästä. Rip jengi...

"Mitenkoskamiksimitä?!" kuului Joonaksen suusta.

Niko täräytti sitä hellästi avokämmenellä takaraivoon ja pudisteli päätään huvittuneena. Joonaksen reaktiosta mä en jaksanut edes yllättyä. Se oli aina joka asiasta kuultuaan sydänjuuriaan myöten järkyttynyt mutta seuraavassa hetkessä se pomppi jo riemusta kiljuen kohti kattoa.

"Onks Joel ottanu heti aamusta pari bisseä liikaa vai onks tää totta?" Niko kysyi.

Tässä tapauksessa kyse saattoi olla ihan molemmista. Tämä ainakin oli ihan totisinta totta mutta Joelin aamuhömpsyistä mä en tiennyt mitään. Ehkä se oli laittanut aamukahvinsa sekaan lorauksen kirkasta. Täysin mahdollista kun siitä jätkästä oli kysymys.

"Ehkä se oli myöhässä sen takia" Olli tokaisi hartioitaan kohauttaen.

Samalla se sivuutti ovelasti Nikon toisen kysymyksen ja katsoi vain muhun hymyillen. Mitä hittoa te oikein kyselitte? Eikö tämä nyt ollut jo aika ilmeistä... tai sitten nuo todella olivat sokeita. Nikon selitys Blind Channel-nimestä alkoi saada osakseen uusia teorioita...

"Mitäpä jos Niko avaisit ne silmät ja katsoisit välillä jotain muutakin kun Joonasta" Joel huomautti. Ja aiheesta huomauttikin. Toisaalta niiden kahden osalta kyse oli puhtaasti veljesrakkaudesta. Voiko niiden kohdalla missään lauseyhteydessä edes käyttää sanaa puhdas.. tuskinpa vain.

"Antakaa hali senkin salailijat!" Joonas hihkaisi.

Se miltei juoksi meidän luo ja rutisti tiukkaan halaukseen. Perässä seurasi Niko ja hetken päästä Joel. Minne Tommi jäi?

"Tää on liian siirappista mulle joten toivotan vaan onnea" Tommin ääni kuului vähän matkan päästä. Sillä oli ainakin pyhä pyrkimys pysyä pois siirapin tahrimalta tieltä. Hyvä että edes jollain. Me muut sitten oltiinkin siinä tahmassa hiuksiamme myöten. 

***

Mitäs stooria seuraavaks haluutte? :)