Love me before you go✅

Erimielisyyksiä

Jos Nikon naapurisopu ei ollut vielä ollut ollut säpäleinä, nyt se sitä oli. Jätkät huusi niin et heikompaa olis hirvittänyt. Vaikea siis päätellä kumpi joukkueista oli juuri tehnyt maalin. Joel ja Joonas riekkuivat toistensa päällä ja Niko yritti halailla Tommia. Aleksi mökötti lattialla ja yritti olla provosoitumatta vaikka muut yritti viedä sen hermoja äärirajoille. Onneksi se ei ollut niin helposti suuttuvaa sorttia. Herkempi yksilö olis vetänyt jo turpaan niin että tuntui.

Peli oli edennyt jatkoajalle asti 2-2 lukemissa ja vajaa minuutti ennen päätössummeria Kärpät oli tehneet läpiajosta maalin. HIFK konttasi koko matsin ajan, joten sinänsä ihme et tasalukemilla mentiin jatkoille asti. Kai se osittain oli myös kärppien huonoutta. Mutta ei sanota sitä ääneen! Joel ja Joonas tappais mut tähän paikkaan...

"Eiköhän sit lähdetä saunomaan?" Niko sanoi tyytyväisenä ja nousi seisomaan yläkroppaansa naksutellen. Joko se oli aivan helvetin jumissa tai sit se oli vaan rikki. Ei ihminen muuten tuolta voinut kuulostaa.

Sen ajatus kuulosti jo kieltämättä aika hyvältä. Mä en jaksanut keskittyä enää voitonjuhliin. Älkää vain käsittäkö väärin! Mä pidin jääkiekosta kovasti ja sitä oli porukalla todella mukava seurata. Varsinkin kun kaikki eläytyivät siihen vähintään samalla intensiteetillä kuin olis itse ollut pelaamassa.

Multa vain oli mennyt puolet koko pelistä ohi kun mä olin miettinyt Aleksia. Sitä kuinka ihanaa oli et se oli taas kunnossa. Oma eloisa itsensä ja taas niin täynnä intoa kaikesta uudesta. Siitä minkä kaiken se kuvitteli jo luisuneen käsistä. Se kaikki mitä silloin ei ollut, oli nyt mahdollista.

Muut nousi yksi kerrallaan Nikon perässä ja lähti seuraamaan sitä. Mä jäin odottamaan Aleksia jotta pääsisin kulkemaan sen kanssa. Ihan kun kyse olisi ollut jostain teinitouhusta... totuus ei vahingossakaan saanut tulla julki mutta lähelle oli päästävä.

"Se oli paitsio" Aleksi tuhahti mun viereltä.

Sitä näemmä harmitti hävitty matsi.. ikävää etten mä voinut sanoa omaa mielipidettäni asiaan. Mun aivotoimintani kun oli jossain aivan muualla silloin. Mä olin vihdoinkin oppinut elämään hetkessä ja pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Jääkiekko kyllä odotti jos ajatuksissa oli jotain paljon tärkeämpää.

"Ihan selvä paitsio" se sanoi uudelleen.

Mä en voinut kuin hymyillä. Se otti tämän niin tosissaan vaikka vaikutti siltä et aivan sama mitä muut sanoi, se pysyisi rauhallisena. Ehkä se vaan meidän kauhukaksikon tuntien ei halunnut provosoida niitä enää yhtään enempää.

"Kuulenko katkeruuden ääniä?" Joelin ääni kysy edestä päin.

Aleksi tuhahti turhautuneena ja pyöräytti silmiään. Joel osasi kyllä olla halutessaan todella hemmetin inhottava. Se ei itse kestänyt vähääkään vittuilua jos Kärpät hävisi mutta kyllä se itse oli samantien aukomassa päätään vastustajan suuntaan jos omat vaan voitti. Ehkä siinä oli syy miksei se milloinkaan jäänyt tekemään uraa jäällä pyörimällä... se hallitsi turhankin hyvin epäurheilijamaisen käytöksen. Sille taisi olla vieras käsite vastustajan kunnioitus... tai kunnioitus ylipäätään.

"Totuuden ääniä" Aleksi vastasi.

Kyllä mä uskalsin väittää et se maali oltais hylätty, mikäli kyseessä olisi ollut paitsio. Virheitähän tuomaritkin teki, mutta tuskin niiltä sellainen ohi olis mennyt. Vaikka Aleksi sitä miten olis toivonutkin.

"Älä oo katkera, paremmalle hävisivät" Joel tokaisi ja veti Aleksin kainaloonsa.

Oikeassahan se tuon suhteen oli. Inhottavampaa olis varmasti ollut hävitä huonommalle. Tälle vaan ei voinut mitään ja meidän näkökulmasta hyvä niin. Tuskinpa se Aleksia ihan niin kovasti haittasi...

***

Tulin vain kertomaan teille kaikille että olen hengissä vaikka luulin että loppu tulee :) Kiitos zumban ::)