Love me before you go✅

Pukeutumisen haasteet

Tuskailin makuuhuoneen hämärässä paitojeni kanssa ja yritin keksiä mitä pistäisin päälleni meidän sovitulle baarireissulle. Ihan kuin kyse nyt olis ollut muka jostain suurestakin asiasta. Olihan se silti ihan mukava näyttää hyvältä, varsinkin tuon toisen osapuolen silmissä.

Olli oli vienyt mut kotiin lähinnä sitä varten että mä saisin hakea vaatteeni rauhassa ja miettiä mitä pukisin päälleni. Mä olin kuitenkin pyytänyt sitä jäämään kanssani ja ottamaan omat vaihtovaatteensa mukaan. Me nimittäin vietettäis tämä yö mun luona..

Se oli napannut muutaman hupparin, housut ja parit kauluspaidat matkaan ihan vain siksi että ilman niitä sitä miestä ei baarissa nähtäis.

Mä löysin toinen toistaan kivemman näköisiä kauluspaitoja mutta jostain syystä mua kiehtoi vain kaapin perällä oleva musta paksu huppari. Se oli Ollin omaisuutta.. se oli lahjoittanut mulle ties kuinka monta huppariaan kun mä olin kylmissäni pyydellyt siltä aina uutta. Ei se kai tohtinut kieltäytyä kun mä aina vaan kinuin uutta ja uutta..

Puolet vaatekaapin sisällöstä oli mulle kuin uusia. Ihan kun mä en olisi niitä koskaan edes nähnyt, saati käyttänyt. Siltä ne kyllä näyttivätkin. Eikä ihmekään.. mulla oli aina vain huppari tai t-paita päällä.. en mä koskaan jaksanut tuhlata aivosoluja siihen mitä himassa olis pistänyt päälleen. Ei se niin tarkkaa ollut.

Nappasin henkarista mustan paidan joka oli koristeltu suurten, tummien kukkakuvioiden kera. Se näytti mun silmiin todella pieneltä. Olinko mä tosiaan kuihtunut noin pahaan kuntoon.. pelkkä ajatuskin sattui.

Kiskoin paidan päälleni ja jo nappeja laittaessa huomasin ettei ne menneet edes kiinni. Tässä kohtaa mä olin asiasta vain hyvilläni. Ainakin mä olin saanut sitten kaikesta päätellen kasattua jo lihaa luiden ympärille. En mä mikään luuranko kuitenkaan tahtonut olla. Enkä koskaan ollut edes ollutkaan.

Tuo vaihtoehto oli siis hylättävä ja käytävä seuraavan paidan kimppuun. Samantapaisia paitoja mulla oli useampia joten valinnanvaraa olisi kyllä pitänyt olla. Toivottavasti edes joku niistä mahtuisi päälle tai mä joutuisin ihan tosissani lähtemään Ollin hupparissa liikenteeseen.. eihän siinä sinänsä mitään vikaa ollut mutta se ei ehkä ihan ollut baarivaatetukseen paras mahdollinen. Mukava kylläkin.. siitä ei päässyt yli eikä ympäri.

Sininen vaihtoehto samasta paidasta tuntui ainakin käsistä paljon rennommalta. Kohtalon hetki oli käsillä kun piti tarttua nappeihin.. alimmainen meni kiinni sujuvasti, seuraavan kohdalla piti jo hieman joustaa ja kolmas ei suostunut enää yhteistyöhön. Voihan perkele...

"Olli!" huusin miestä apuun.

Ehkä sillä olisi lainata mulle jotain fancya kauluspaitaa.. ne kun olivat tuon erikoisalaa. Kukin tavallaan.. ainakin se oli tyylilleen uskollinen. Ja näyttihän se nyt aika laittoman hyvältä pukeutuessaan niin.

Sillä oli nimittäin jo pelkästään mustia ihan perus kauluspaitoja valehtelematta kymmenen kappaletta. Eikä mun silmissä niistä yhdestäkään löytynyt mitään eroavaisuutta toisiinsa nähden. Kuinka se muka erotti niitä edes toisistaan?

Makkarin ovi aukesi ja Olli katsoi kysyvän näköisenä mun suuntaan. Sen kiinnostunut katse lähti vaeltamaan mun paljaalla ylävartalolla ja sai oitis hymyn tuon huulille. Mä olisin melkein voinut punastua.. melkein..

"Mikä strippi-show täällä on menossa?" se kysyi virnistäen.

Vaikka sitten sekin jos sä niin halusit. Kivahan se oli huomata et toiselle nousi hymy kasvoille jo pelkästään mua katsoessa. Teki ainakin itsetunnolle hyvää jos ei muuta.

"Mä en mahdu enää mun paitoihin" sanoin harmistuneena.

Hymy tuon kasvoilla leveni ja viimeistään siitä mä tiesin sen olevan iloinen. Yleensä tuon saattoi mieltää huonoksi merkiksi et vaatteet ei menneet enää päälle mutta mun tapauksessani se oli enemmän kuin hyvä.

Kyllä mä tiesin et tässä tulisi väistämättä eteen yksi asia mistä mä olin kaikkea muuta kuin innoissani. Nimittäin vaateostokset. Viha sitä kohtaan taisi olla miesväellä aika yleinen. Mistä lienee johtui..

Toki vaihtoehto olisi aina ollut se et mä olisin vienyt loputkin Ollin huppareista ja pukeutunut vain niihin. Sitten sillä ei olisi enää mitään päällepantavaa joten kaikki voittivat. Paitsi jos joku meni kysymään Ollin mielipidettä..

"Ja nyt sä kinuat multa jälleen lainaksi jotain, vai kuinka?" se kysyi lempeästi.

Tuon kädet kietoutui mun ympärille ja leuka painautui olkapäälle. Se katseli hetken sängylle heitettyjä paitoja ja huokaisi hiljaa. Sen kutittava hengitys sai kylmät väreet juoksemaan pitkin kehoa.. jos jäädäänkin vain tähän.. ei meitä siellä baarissa kaivattaisi kuitenkaan. Eihän kukaan edes huomaisi meidän olevan poissa! Eihän?

"Se oli suunnitelma" tokaisin vastaukseksi.

Hetken halailun jälkeen Olli irrotti otteensa ja katsoi muhun hymyillen. Tuolla oli jostain syystä aina jokin todella voimaannuttava vaikutus. Mä en tiennyt mistä se johtui mutta tuntui todella kivalta.

"Mä tuon sulle muutaman jos niistä jokin kelpaa" se totesi ja lähti hymyillen kohti eteiseen jättämäänsä reppua. Olisi se saanut sen tänne makkariinkin tuoda.. yön pimeinä tunteina sänkyyn harhaillessamme me kuitenkin vain kompastuttais siihen... ehkä se oli kuitenkin pikkuvika.. ainakin jos niin haluttiin ajatella. 

***

Lupasin täs et yritän aktivoituu (: No siinä mielessä kylläkin et oon saanu kirjotettuu uusia osia vaik julkasut on vähän jäänyki :)